Sata kysymystä ja vastausta Neuvostoliiton oloista

Kansankulttuuri Oy

1953

—

Sähköinen versio

2019

—

LUKIJALLE

Monet Neuvostoliitossa vierailleet Euroopan, Amerikan ja Aasian maiden valtuuskunnat ovat esittäneet toivomuksen sellaisen teoksen julkaisemisesta, jossa valaistaisiin Neuvostoliiton oloja mahdollisimman monipuolisesti, mutta suppeassa muodossa.

Tällaisia toivomuksia noudattaen on Neuvostoliitossa toimitettu tämä, nyt suomenkielisenä käännöksenä julkaistu kirjanen, joka sisältää lyhyet vastaukset tavallisimmin esitettyihin, neuvostovaltion rakennetta, sen ulko- ja sisäpolitiikkaa, taloutta, kulttuuria ja kansalaisten jokapäiväistä elämää koskeviin kysymyksiin.

Kysymysten ja vastausten muotoon laadittuna on tämä teos tarpeen vaatima, erittäin mukavasti käsiteltävä tietokirja suuren naapurimaamme elämästä.

Kustantaja.

———

SISÄLTÖ

Mitä merkitsee SNTL?
Kuka hallitsee Neuvostoliittoa?
Mitkä ovat SNTLn Ministerineuvoston tehtävät?
Mitä oikeuksia on liittotasavalloilla?
Mitä ovat autonomiset neuvostotasavallat, autonomiset alueet ja kansalliset piirikunnat?
Miten Neuvostot valitaan?
Mitä asioita hoitavat paikalliset neuvostot?
Onko SNTLssa yhteiskuntaluokkia?
Missä ilmenee SNTLn kansalaisten tasa-arvoisuus?
Mitkä ovat SNTLn kansalaisten poliittiset oikeudet?
Mitkä ovat neuvostokansalaisten velvollisuudet?
Mikä on sosialismin taloudellinen peruslaki?
Mitä omistusmuotoja on SNTLssa?
Miten SNTLn kansantaloutta suunnitellaan?
Miten kansantulo jaetaan SNTLssa?
Miten SNTLn valtionbudjetti rakentuu?
Kuinka SNTLssa on toteutettu sodanjälkeinen viisivuotissuunnitelma kansantalouden jälleenrakentamiseksi ja kehittämiseksi?
Mitkä ovat viidennen viisivuotissuunnitelman tehtävät?
Kuinka turvataan neuvostokansalaisten oikeus työhön ja miksi ei SNTLssa voi olla työttömyyttä?
Kuinka toteutetaan SNTLn kansalaisten oikeus lepoon?
Kuinka toteutetaan oikeus aineellisesti turvattuun toimeentuloon vanhuuden päivinä?
Käyvätkö kaikki lapset SNTLssa koulua?
Mitä mahdollisuuksia on SNTLssa korkeakoulusivistyksen saamiseen?
Minkälainen on SNTLn opettajan yhteiskunnallinen ja aineellinen asema?
Voiko neuvostotyöläinen tulla insinööriksi keskeyttämättä työtään tuotannossa?
Miten SNTLssa suojellaan henkilökohtaista omistusoikeutta ja perintöoikeutta?
Miten SNTLssa toteutetaan omantunnon vapaus?
Kuinka SNTLssa on järjestetty väestön lääkintäpalvelu?
Mitä veroja työtätekevät maksavat?
Miten määrätään asunnon vuokra SNTLssa?
Kuinka sosiaalivakuutus on järjestetty SNTLssa?
Kuinka neuvostovaltio huolehtii naisesta äitinä?
Millaiset ovat avioliittoa ja perhettä koskevat SNTLn lait?
Mitä neuvostotyöläinen saa valtiolta työpaikkansa lisäksi?
Kuinka SNTLn ammattiliitot toimivat?
Sattuuko SNTLssa selkkauksia työläisten ja hallinnon välillä ja kuinka ne ratkaistaan?
Mikä selittää joukkokulutustarvikkeiden hintojen järjestelmällisen alentamisen SNTLssa?
Kuinka SNTLssa on järjestetty lastentarhat ja -seimet?
Kuinka paljon SNTLssa on naisia insinööreinä, tieteenharjoittajina ja valtiollisina toimihenkilöinä?
Kuinka oikeudenkäyttö SNTLssa tapahtuu?
Kuka voi olla tuomarina SNTLssa?
Onko SNTLssa asianajajia?
Mitkä ovat SNTLn yliprokuraattorin oikeudet?
Mitkä ovat SNTLn ulkopolitiikan periaatteet?
Onko sosialistisen ja kapitalistisen järjestelmän rauhallinen rinnakkainen olemassaolo mahdollinen?
Miksi neuvostokansa osallistuu aktiivisesti rauhanpuolustajain liikkeeseen?
Mitä sanoo neuvostovallan ”Laki rauhan puolustamisesta”?
Mitä ovat kansainväliset Stalinin rauhanpalkinnot?
Mitä varten Neuvostoarmeija on olemassa?
Kuinka SNTLn ulkomaankauppa on järjestetty ja kuinka sitä käydään?
Mitä ovat kollektiivitaloudet?
Kuinka kollektiivitaloudessa suoritetusta työstä maksetaan?
Mikä on kone- ja traktoriasema?
Mikä on kollektiivitalonpoikien aputalous?
Mikä on neuvostotila?
Kuinka SNTL tuli kehittyneeksi teollisuusvallaksi?
Mitä muutoksia on viisivuotissuunnitelmien kaudella tapahtunut kansallisten tasavaltojen teollisuudessa?
Kuka johtaa neuvostoliittolaista teollisuuslaitosta?
Kuinka SNTLssa on järjestetty ammattitaitoisten työläisten koulutus teollisuudelle?
Minkälaiset ovat työehdot SNTLn tuotantolaitoksissa?
Millaisia ovat työehtosopimukset?
Millaisia työpalkan muotoja on SNTLn tuotantolaitoksissa?
Kuinka keksijöitä kannustetaan SNTLssa ja mitä oikeuksia heillä on?
Kenelle maksetaan palkkio ”palvelusvuosilta”?
Mitä on sosialistinen kilpailu?
Mitä ovat stahanovilaiset?
Mitä pankkeja on SNTLssa? Mihin väestö tallettaa säästönsä?
Mikä merkitys on SNTLssa kotimaisilla lainoilla?
Kuinka kauppa SNTLssa on järjestetty?
Mitä osuustoimintajärjestöjä SNTLssa on ja kuinka ne toimivat?
Kuka määrää SNTLssa tavaroiden hinnat?
Mitä tieteellisiä laitoksia on SNTLssa?
Mitä lehtiä SNTLssa julkaistaan?
Mitä kirjakustantamoita SNTLssa on ja paljonko ne julkaisevat kirjoja?
Mitä ulkomaisten kirjailijain tuotteita SNTLssa julkaistaan?
Mitä teattereita on SNTLssa?
Mitä näytelmiä SNTLn teattereissa esitetään?
Minkälaisista elokuvista neuvostoliittolainen yleisö eniten pitää?
Miten SNTLssa koulutetaan taiteilijoita?
Kuinka taiteenharrastelua kehitetään SNTLssa?
Kuinka neuvostokirjailijain liitto on järjestetty ja mitä työtä se suorittaa?
Miten radiolähetys on järjestetty SNTLssa?
Kuinka paljon ja mitä kirjastoja on SNTLssa?
Mitä museoita on SNTLssa?
Mitä kulttuuri- ja valistuslaitoksia on SNTLn maaseudulla?
Mikä on kulttuuripalatsi sekä kulttuuri- ja lepopuisto?
Miten SNTLn kaupunkien muoto on muuttunut?
Kuinka urheilu on kehittynyt SNTLssa?
Mitä kunniamerkkejä hallitus jakaa SNTLssa?
Mitä ovat Stalin-palkinnot, kenelle ja kuinka niitä jaetaan?
Mitä ovat nuoret pioneerit?
Mikä on kommunistinen nuorisoliitto?
Miksi SNTLssa on vain yksi poliittinen puolue?
Mikä on kommunistisen puolueen tehtävä SNTLssa?
Missä on kommunistisen puolueen voima?
Mikä on kritiikin ja itsekritiikin merkitys?
Mitä ovat sosialistiset kansakunnat?
Mitä on neuvostopatriotismi?
Mitä on kommunismi?
Mitkä ovat perusehdot sosialismista kommunismiin siirtymiselle SNTLssa?

———

1. MITÄ MERKITSEE SNTL?

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto (SNTL) on Leninin ja Stalinin perustama työläisten ja talonpoikien sosialistinen valtioliitto.

SNTLoon kuuluu vapaaehtoisen yhteenliittymisen ja tasa-arvoisuuden pohjalla 16 sosialistista neuvosto-liittotasavaltaa: Venäjän Federatiivinen, Ukrainan, Valkovenäjän, Uzbekian, Kazakian, Gruusian, Azerbaidzhanin, Liettuan, Moldavian, Latvian, Kirgisian, Tadzhikian, Armenian, Turkmenian, Eestin ja Karjalais-Suomalainen. Ne ovat kaikki syntyneet entisen Venäjän valtakunnan alueelle lokakuussa 1917 tapahtuneen sosialistisen vallankumouksen voiton tuloksena. Tämä suuri vallankumous hävitti Venäjältä kapitalistien ja tilanherrojen vallan ja antoi ensi kerran historiassa vallan työtätekevien ihmisten käsiin.

SNTL on voimakas suurvalta, jonka teollisuus ja maatalous ovat korkealle kehittyneitä. SNTLn alue käsittää Euroopan itäosan ja Aasian pohjois- ja keskiosan, kuudenneksen koko maapallon asutusta alasta eli yli 22 miljoonaa neliökilometriä. Maan pinta-ala on kolme kertaa niin suuri kuin Yhdysvaltojen (ilman Alaskaa) ja neljä kertaa niin suuri kuin Länsi-Euroopan kaikkien maiden pinta-ala yhteensä. SNTLn alueella asuu 200 miljoonaa henkeä.

SNTLn luonto on kaunis ja monipuolinen. Millään muulla maailman maalla ei ole niin runsaasti mineraaleja, erilaisia malmeja, kivihiiltä, polttoturvetta, vuoriöljyä, hedelmällistä maata ja voimakkaita energialähteitä. Meret, järvet ja runsasvetiset joet ovat kalarikkaita. Metsissä on paljon arvokkaita puulajeja ja riistaa.

Neuvostovalta on tehnyt lopun tsaarin Venäjältä peritystä taloudellisesta ja teknillisestä takapajuisuudesta. Kommunistisen puolueen johdolla SNTLssa suoritettiin maan teollistaminen ja maatalouden kollektivisoiminen, minkä tuloksena siitä on tullut taloudellisesti riippumaton, kehittyneen teollisuuden ja kollektivisoidun maatalouden suurvalta.

Teollisuuden kehitysvauhdissa ja tuotantotekniikassa SNTL ohitti tärkeimmät kapitalistimaat jo ennen toista maailmansotaa.

SNTL on sosialismin maa. Siellä ei ole tuotannonvälineiden yksityisomistusta. Tehtaissa tehdään työtä ilman kapitalisteja, pelloilla uurastetaan ilman tilanherroja. SNTLn taloudellisen perustan, sen kivijalan, jolle maan koko elämä rakentuu, muodostavat sosialistinen talousjärjestelmä ja tuotannonvälineiden yhteiskunnallinen, sosialistinen omistus. Kansantalouden kehitys tapahtuu yhtenäisen valtionsuunnitelman pohjalla. Siellä ei ole talouspulia, työttömyyttä eikä joukkojen kurjuutta. Neuvostoyhteiskunnassa ei ole ihmisen harjoittamaa toisen ihmisen riistoa eikä kansallisuussortoa. Siellä on ensi kerran historiassa toteutettu yhteiskunnan jäsenten moraalinen ja poliittinen yhtenäisyys.

Maata ja koko kansantaloutta johtavat työtätekevät itse — työläiset, talonpojat ja sivistyneistö.

Tuotteiden jako tapahtuu seuraavaa periaatetta noudattaen:jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan. Se merkitsee, että jokainen työtätekevä saa aineellisia hyödykkeitä työnsä määrän ja laadun mukaan. Tämä juuri onkin sosialismia eli kommunistisen yhteiskunnan ensimmäinen (alempi) vaihe.

SNTLssa ollaan nyt vähitellen siirtymässä sosialismista kommunismiin. Kommunistisen yhteiskunnan rakentaminen on neuvostokansan päämäärä.

2. KUKA HALLITSEE NEUVOSTOLIITTOA?

Koko valta SNTLssa kuuluu kaupunkien ja maaseudun työtätekeville työtätekevien edustajain Neuvostojen kautta, jotka muodostavat SNTLn poliittisen perustan.

Neuvostojen edustajat ovat työläisiä, talonpoikia ja sivistyneistöön kuuluvia henkilöitä, jotka on valittu yleisen, yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden perusteella, salaisella äänestyksellä.

Jokainen edustaja on tilivelvollinen valitsijoilleen. Edustajien valtava enemmistö, niitä lukuunottamatta, joista vaalien jälkeen tulee toimeenpanevien vallanelinten työntekijöitä, jatkaa työtään samalla paikalla kuin aikaisemminkin. Näiden edustajien kautta Neuvostot säilyttävät mitä läheisimmän yhteyden valitsijoihin.

Valtiovallan korkein elin on SNTLn Korkein Neuvosto. Se valitaan koko kansan äänestyksellä 4 vuodeksi kerrallaan. Maaliskuussa 1950 SNTLn Korkeimman Neuvoston 3. kokoonpanoon valittiin 1.316 edustajaa, joista työläisiä 418, talonpoikia 269 ja loput henkisen työn tekijöitä: kirjailijoita, tiedemiehiä, insinöörejä, lääkäreitä, opettajia sekä valtion ja yhteiskunnallisten järjestöjen johtohenkilöitä ja sotilashenkilöitä. Edustajien joukossa on 280 naista.

SNTLn Korkeimmassa Neuvostossa on kaksi kamaria: Liittoneuvosto ja Kansallisuuksien Neuvosto.

Liittoneuvostoon valitaan yksi jäsen 300.000 asukasta kohti. Liittoneuvosto edustaa kaikkien neuvostokansalaisten yhteisiä etuja heidän kansallisuudestaan riippumatta.

Kansallisuuksien Neuvoston valitsevat SNTLn kansalaiset liitto- ja autonomisissa tasavalloissa, autonomisilla alueilla ja kansallisissa piirikunnissa seuraavin perustein: 25 edustajaa jokaisesta liittotasavallasta, 11 edustajaa jokaisesta autonomisesta tasavallasta, 5 edustajaa jokaiselta autonomiselta alueelta ja 1 edustaja kustakin kansallisesta piirikunnasta. Näin siis Kansallisuuksien Neuvosto heijastaa kaikkien SNTLssa asuvien kansakuntien, kansallisuuksien ja kansallisten ryhmien erikoisetuja.

Korkein Neuvosto olennoi neuvostokansalle kuuluvaa täysivaltaisuutta. Se esiintyy koko kansan ja koko valtion, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton edustajana.

SNTLn Korkeimmalle Neuvostolle kuuluu lainsäädäntävalta Neuvostoliitossa. SNTLn Korkeimman Neuvoston hyväksymät lait ovat voimassa kaikkien liittotasavaltojen alueella, ja kaikki valtion elimet, kaikki laitokset ja SNTLn kaikki kansalaiset ovat velvollisia niitä noudattamaan. Nämä lait ilmaisevat maan työtätekevien etuja ja tahtoa.

SNTLn Korkein Neuvosto säätää kansantaloussuunnitelmat, vahvistaa Neuvostoliiton yhtenäisen valtionbudjetin, ratkaisee sotaa ja rauhaa koskevat kysymykset, valvoo SNTLn Perustuslain noudattamista ja huolehtii siitä, että liittotasavaltojen perustuslait vastaavat SNTLn Perustuslakia, tekee muutoksia SNTLn Perustuslakiin, ratkaisee kysymykset uusien tasavaltojen hyväksymisestä SNTLoon ja vahvistaa muutokset SNTLn hallinnollisalueelliseen järjestelyyn.

SNTLn Korkeimman Neuvoston tehtäviin kuuluvat SNTLn edustaminen kansainvälisissä suhteissa; toisten valtioiden kanssa tehtävien sopimusten solmiminen, ratifioiminen ja irtisanominen; SNTLn puolustuksen järjestäminen, maan kaikkien asevoimien johtaminen sekä ulkomaankauppaa ja valtion turvallisuutta koskevien kysymysten hoitaminen.

SNTLn Korkein Neuvosto valitsee molempien kamarien yhteisessä istunnossa SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön, muodostaa SNTLn hallituksen, valitsee Korkeimman Oikeuden ja nimittää SNTLn yliprokuraattorin. Korkein Neuvosto johtaa ja valvoo kaikkia SNTLn korkeimpia valtion elimiä.

SNTLn Korkeimman Neuvoston molemmat kamarit Liittoneuvosto ja Kansallisuuksien Neuvosto — ovat samanarvoiset. Kumpikin kamari voi tehdä oman lakiehdotuksensa. Laki katsotaan vahvistetuksi, kun kumpikin kamari on sen hyväksynyt yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

SNTLn valtiovallan korkeimpana elimenä ollen SNTLn Korkein Neuvosto hoitaa tehtäviään, paitsi välittömästi, myös muodostamiensa ja sille tilivelvollisten toisten korkeimpien valtion elinten kautta. Eräs tällaisista elimistä on SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö.

SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö on vakinaisesti toimiva SNTLn valtiovallan korkein elin. Kun SNTLn Korkein Neuvosto suorittaa tehtävänsä kokoontuen kaksi kertaa vuodessa varsinaiselle istuntokaudelleen, tai ylimääräisillä istuntokausilla, toimii SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö vakituisesti.

SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö kutsuu koolle SNTLn Korkeimman Neuvoston istuntokaudet ja määrää suoritettaviksi uudet Korkeimman Neuvoston vaalit. Se vahvistaa toisten valtioiden kanssa tehdyt sopimukset, julistaa sotatilan hyökkäyksen sattuessa SNTLoa vastaan ja julistaa yleisen tai osittaisen liikekannallepanon. Se nimittää asevoimien ylipäällystön ja SNTLn täysivaltaiset edustajat toisiin valtioihin, antaa arvonimiä ja palkitsee kansalaisia kunniamerkeillä ja mitaleilla.

SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö antaa asetuksia. Näillä asetuksilla, samoinkuin SNTLn Korkeimman Neuvoston hyväksymillä laeillakin, on lain voima kaikissa liittotasavalloissa. SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö antaa asetuksia Neuvostoliiton lakien pohjalla ja niiden puitteissa. Tässä on asetusten ja lakien välinen eroitus.

SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö valitaan SNTLn Korkeimman Neuvoston molempien kamarien yhteisessä istunnossa, ja siihen kuuluu puheenjohtaja, 16 varapuheenjohtajaa (liittotasavaltojen lukumäärän mukaan), sihteeri ja 15 jäsentä.

Korkeimpia vallanelimiä liittotasavalloissa ovat näiden tasavaltojen Korkeimmat Neuvostot (kts. 4. kysymys). Liittotasavaltojen Korkeimmat Neuvostot valitsevat omat puhemiehistönsä vakinaisesti toimiviksi valtiovallan elimiksi kyseisen tasavallan alueella.

3. MITKÄ OVAT SNTL:n MINISTERINEUVOSTON TEHTÄVÄT?

SNTLn Ministerineuvosto on SNTLn valtiovallan korkein toimeenpaneva ja määräävä elin, SNTLn hallitus.

SNTLn Ministerineuvoston kokoonpanon määrää SNTLn Korkein Neuvosto molempien kamarien yhteisessä istunnossa, ja kuuluvat siihen: Ministerineuvoston puheenjohtaja, Ministerineuvoston ensimmäiset varapuheenjohtajat, Ministerineuvoston varapuheenjohtajat, ministerit, Ministerineuvoston valtion suunnittelukomitean puheenjohtaja ja Ministerineuvoston rakennusasioita hoitavan valtion komitean puheenjohtaja.

SNTLn Ministerineuvosto on vastuussa työstään SNTLn Korkeimmalle Neuvostolle ja sille tilivelvollinen. Istuntokausien väliajoilla neuvostohallitus on vastuussa SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistölle ja sille tilivelvollinen.

SNTLn Ministerineuvosto antaa päätöksiä ja määräyksiä voimassaolevien lakien perusteella ja valvoo niiden täytäntöönpanoa. Se yhdistää ja ohjaa SNTLn ministeriöiden, so. valtionhallinnon eri aloja hoitavien elinten työtä. Ministerineuvosto suorittaa toimenpiteitä kansantaloussuunnitelman ja valtionbudjetin täyttämiseksi. Sen tehtävänä on turvata yleisen järjestyksen säilyminen maassa ja suojella valtion etuja sekä kansalaisten oikeuksia. Sille kuuluu yleisjohto suhteiden hoitamisessa vieraisiin valtioihin. Se johtaa SNTLn asevoimien yleistä rakentamista.

Neuvostohallituksen toiminnan perustana on SNTLn Perustuslaki, joka ilmaisee koko neuvostokansan tahtoa.

Samalla pohjalla kuin koko valtioliiton hallitus muodostetaan hallitukset kaikissa liitto- ja autonomisissa tasavalloissa. Kunkin neuvostotasavallan Ministerineuvoston kokoonpano ja valtuudet määritellään sen perustuslaissa.

4. MITÄ OIKEUKSIA ON LIITTOTASAVALLOILLA?

Jokainen liittotasavalta on työläisten ja talonpoikien sosialistinen neuvostovaltio, joka omasta vapaasta tahdostaan kuuluu SNTLoon yhtäläisillä oikeuksilla kuin muutkin liittotasavallat. Kaikki liittotasavallan korkeimmat ja paikalliset valtion elimet käyttävät työssään sen kansan kieltä, joka ne on muodostanut.

SNTLoon liittyessään liittotasavalta pysyy suvereenisena valtiona. Se merkitsee, että liittotasavalta hoitaa omalla alueellaan valtiovaltaa itsenäisesti kaikissa muissa kysymyksissä, paitsi niissä, jotka liittotasavallat itse ovat vapaaehtoisesti jättäneet koko Neuvostoliiton valtion elinten hoidettaviksi.

Liittotasavallalla on oma Perustuslakinsa, jonka vahvistaminen ja muuttaminen kuuluu tasavallan Korkeimmalle Neuvostolle. Tässä Perustuslaissa heijastuvat kyseisen maan kansalliset, taloudelliset, sivistykselliset ja elämäntavan erikoisuudet.

Liittotasavallalla on omat valtiovallan ja valtionhallintoelimensä, jotka toteuttavat lainsäädännöllistä, toimeenpanevaa ja määräysvaltaa tasavallan alueella.

Liittotasavallalla on omat lakinsa, jotka säätää tasavallan korkein valtiovalta, so. sen Korkein Neuvosto.

Liittotasavalta säilyttää oikeuden vapaaseen eroamiseen Neuvostotasavaltojen Liitosta.

Liittotasavalta säilyttää SNTLoon liityttyään oikeuden omaan alueeseensa.

Liittotasavallan alueeseen ei voida tehdä muutoksia ilman sen suostumusta. Liittotasavaltojen rajojen muutokset vahvistaa SNTLn valtiovallan korkein elin, SNTLn Korkein Neuvosto.

Liittotasavallalla on oikeus ryhtyä välittömiin suhteisiin vieraiden valtioiden kanssa, solmia niiden kanssa sopimuksia ja vaihtaa diplomaattiedustajia. Ukrainan ja Valkovenäjän sosialistiset neuvostotasavallat ovat Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön jäseniä.

SNTLn Perustuslaki velvoittaa Neuvostoliittoa suojelemaan liittotasavaltojen suvereenisia oikeuksia, vapautta ja riippumattomuutta. Tämän velvoituksensa SNTL pitää pyhänä. Kun SNTL joutui fasistisen Saksan hyökkäyksen kohteeksi, järjesti sen valtiovalta voimakkaan vastarinnan, ja koko SNTL nousi julkeita anastajia vastaan.

Liittotasavalloille on turvattu laajassa mitassa tasa-arvoinen osallistuminen. SNTLn korkeimman vallanelimen, SNTLn Korkeimman Neuvoston toimintaan. Jokainen liittotasavalta valitsee yhtäläisillä perusteilla edustajansa Liittoneuvostoon (väkilukua vastaavasti) ja lähettää edustajansa Kansallisuuksien Neuvostoon (väkiluvusta riippumatta).

5. MITÄ OVAT AUTONOMISET NEUVOSTOTASAVALLAT, AUTONOMISET ALUEET JA KANSALLISET PIIRIKUNNAT?

Eräissä liittotasavalloissa asuu sen kansakunnan lisäksi, jonka mukaan tasavalta on saanut nimensä, toisiakin kansoja. Ne muodostavat näissä tasavalloissa vähemmistön, jolla on omat kansalliset erikoisuutensa. Nämä kansat muodostavat omasta vapaasta tahdostaan autonomista neuvostotasavaltoja.

Autonominen tasavalta on työläisten ja talonpoikien sosialistinen neuvostovaltio, joka kuuluu jonkin liittotasavallan kokoonpanoon (ja sen kautta SNTLoon).

Venäjän Sosialistiseen Federatiiviseen Neuvostotasavaltaan (VSFNT) kuuluvat: Tatarian, Bashkirian, Dagestanin, Burjat-Mongolian, Kabardinian, Komin, Marin, Mordvan, Pohjois-Osetian, Udmurian, Tshuvashian ja Jakutian autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat.

Gruusian SNTaan kuuluvat Abhasian ja Adzharian autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat.

Azerbaidzhanin SNTaan kuuluu Nahitshevanin Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta.

Uzbekian SNTaan kuuluu Kara-Kalpakian Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta.

Mitä valtiollisia oikeuksia on autonomisella tasavallalla?

Autonominen tasavalta hoitaa alueensa puitteissa valtiovaltaa autonomisilla perusteilla. Se merkitsee, että kansa, joka on muodostanut tasavallan, nauttii alueellaan valtiollista itsehallintaoikeutta sisäisen elämänsä kysymyksissä. Kaikki autonomisen tasavallan korkeimmat ja paikalliset valtion elimet toimivat asianomaisen kansan omalla kielellä.

Jokaisella autonomisella tasavallalla on oma Perustuslakinsa, joka on laadittu sen kansalliset erikoisuudet huomioon ottaen, ja Neuvostoliiton ja sen liittotasavallan Perustuslakia vastaavasti, johon se kuuluu. Autonominen tasavalta säätää omat lakinsa, joita sen alueella on noudatettava. Myös koko Neuvostoliiton ja sen liittotasavallan lait, johon autonominen tasavalta kuuluu, ovat velvoittavia, ja täytäntöön pantavia tasavallan alueella. Autonomisen tasavallan rajat määrää asianomaisen liittotasavallan korkein valtiovalta.

Autonomisilla tasavalloilla on omat korkeimmat lainsäädäntäelimensä, Korkeimmat Neuvostot ja korkeimpina toimeenpanevina ja määräävinä eliminä Ministerineuvostot. Autonomisille tasavalloille on turvattu tasa-arvoinen osallistuminen SNTLn ja sen liittotasavallan korkeimpiin vallanelimiin, joihin ne kuuluvat. Jokainen autonominen tasavalta lähettää välittömästi edustajansa SNTLn Korkeimman Neuvoston Kansallisuuksien Neuvostoon ja osallistuu liittotasavallasta Kansallisuuksien Neuvostoon lähetettävien edustajien valintaan.

Eräs neuvostokansojen kansallisen valtiojärjestyksen muodoista on autonominen alue. Se eroaa tavallisista alueista kansalliselta kokoonpanoltaan.

VSFNTaan kuuluvat Adygeian, Vuoristo-Altain, Juutalainen, Tuvan, Hakassian ja Tsherkessian autonomiset alueet.

Azerbaidzhanin SNTaan kuuluu Nagorno-Karabahin autonominen alue, Gruusian SNTaan Etelä-Osetian autonominen alue ja Tadzhikian SNTaan Vuoristo-Badahshanin autonominen alue.

Autonomisilla alueilla on oikeuksia, jotka poikkeavat tavallisten hallinnollisten alueiden oikeuksista. Ne määräävät sen kielen, jolla asiat on hoidettava valtiokoneistossa ja opetus annettava kouluissa, ja ne lähettävät välittömästi edustajansa SNTLn Kansallisuuksien Neuvostoon. Autonomisen alueen työtätekevien edustajain Neuvosto hyväksyy ”asetuksen autonomisesta alueesta”. Siinä otetaan huomioon autonomisen alueen erikoisuudet ja sen vahvistaa sen liittotasavallan Korkein Neuvosto, johon alue kuuluu.

Lukumäärältään pienten kansallisuuksien kansallisen valtiojärjestyksen muotona ovat kansalliset piirikunnat. Niitä on kymmenen. Ne kuuluvat kaikki johonkin VSFNTn alueeseen tai aluepiiriin ja sijaitsevat pääasiallisesti maan kaukaisissa pohjoisissa osissa. Kansallisilla piirikunnilla on omat vallanelimensä, kansallisen piirikunnan työtätekevien edustajain Neuvostot, ja ne lähettävät edustajansa välittömästi SNTLn Kansallisuuksien Neuvostoon.

Kaikki nämä SNTLn valtiojärjestyksen erilaiset muodot (liittotasavalta, autonominen tasavalta, autonominen alue ja kansallinen piirikunta) tekevät mahdolliseksi tässä valtavassa monikansallisessa sosialistisessa valtiossa asuvien eri kansojen toiveiden ja tarpeiden huomioon ottamisen. Niillä on mitä tärkein merkitys neuvostokansojen talouden ja kulttuurin kohottamisessa.

6. MITEN NEUVOSTOT VALITAAN?

Väestö valitsee edustajat kaikkiin Neuvostoihin — kyläneuvostosta SNTLn Korkeimpaan Neuvostoon saakka — yleisen, yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden pohjalla, salaisella äänestyksellä. Vaalit ovat SNTLssa yleiset ja yhtäläiset, koska niihin osallistuvat kaikki 18 vuotta täyttäneet kansalaiset sukupuolesta, yhteiskunnallisesta syntyperästä, varallisuudesta, aikaisemmasta toiminnasta, rodusta tai kansallisuudesta riippumatta. SNTLn kansalaisilla on oikeus osallistua vaaleihin riippumatta siitä, asuvatko he vakinaisesti samalla paikkakunnalla vai vaihtavatko he asuinpaikkaansa, tunnustavatko he jotakin uskontoa tai eivät. Sotilashenkilöillä on yhtäläinen äänioikeus kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

Äänioikeutta vailla ovat vain mielenvikaiset ja henkilöt, jotka oikeus on tuominnut menettämään äänioikeutensa määrätyksi ajaksi.

Vaalit ovat yhtäläiset, koska jokaisella kansalaisella on yksi ääni ja kaikki kansalaiset osallistuvat vaaleihin samoin perustein.

Vaalit ovat välittömät. Kaikkiin Neuvostoihin, SNTLn Korkein Neuvosto mukaanluettuna, valitsevat äänestäjät itse edustajat välittömästi, eivätkä valitsijamiesten kautta.

SNTLn Korkeimpaan Neuvostoon voidaan valita edustajaksi jokainen 23 vuotta täyttänyt kansalainen, liitto- ja autonomisten tasavaltojen korkeimpiin Neuvostoihin jokainen 21 vuotta täyttänyt ja paikallisiin Neuvostoihin jokainen 18 vuotta täyttänyt kansalainen.

Vaalit suoritetaan salaisella äänestyksellä. Äänestäjä täyttää henkilökohtaisesti vaalilipun erikoiskomerossa, jossa häntä lukuunottamatta ei saa olla ketään muita, ja laskee itse lipun uurnaan. Näin ei kukaan voi tietää, kenelle valitsija antaa äänensä. Äänestyksen täydellinen salaisuus turvaa kansan vapaan tahdonilmaisun.

Edustajaehdokkaat asetetaan yhteiskunnallisten järjestöjen ja työtätekevien yleisissä kokouksissa: työläiset ja virkailijat asettavat ehdokkaita tehtaissa ja virastoissa, talonpojat kylissä ja kollektiivitalouksissa, sotilashenkilöt joukko-osastoissa. Vaalikokouksissa kommunistit ja puolueeseen kuulumattomat asettavat yhteisiä edustajaehdokkaita ja suorittavat sitten yhdessä agitatiota heidän hyväkseen. Edustajaehdokkaat ovat yhteisiä niin kommunisteille kuin puolueeseen kuulumattomillekin. Tämä kommunistien ja puolueeseen kuulumattomien vaaliliitto on selitettävissä sillä, että SNTLssa ovat kommunistien ja puolueeseen kuulumattomien edut yhteiset. Molemmilla on sama päämäärä: rakentaa kommunismi ja elää rauhassa ja ystävyydessä kaikkien kansojen kanssa.

Valitsijat osallistuvat vaalien järjestämiseen ja vaalitoimituksen valvontaan. Tässä tarkoituksessa muodostetaan työtätekevien yhteiskunnallisten järjestöjen edustajista vaalilautakunnat.

SNTLssa ovat vaalit koko kansan asia. Helmikuussa 1946 osallistui SNTLn Korkeimman Neuvoston vaaleihin 101 miljoonasta äänioikeutetusta 99,7 prosenttia. Maaliskuussa 1950 osallistui SNTLn Korkeimman Neuvoston vaaleihin 111 miljoonasta äänioikeutetusta 99,98 prosenttia.

Neuvoston edustaja on kansan palvelija. Valitsijoilla on oikeus kutsua milloin tahansa pois edustaja, joka ei vastaa heidän luottamustaan.

7. MITÄ ASIOITA HOITAVAT PAIKALLISET NEUVOSTOT?

Työtätekevien edustajien paikalliset Neuvostot maaseutuasutuksissa, piireissä, kaupungeissa, alueilla ja aluepiireissä ovat valtiovallan täysivaltaisia elimiä edustamallaan alueella. Ne johtavat paikallista talous-ja kulttuurirakennustyötä, huolehtivat valtion säätämän järjestyksen ylläpitämisestä, lakien noudattamisesta, kansalaisten oikeuksien suojelemisesta ja väestön tarpeiden tyydyttämisestä; ne laativat myös paikallisen budjetin.

Jokapäiväistä työtä varten Neuvosto valitsee toimeenpanevan komitean, joka on tilivelvollinen Neuvostolle.

Toimeenpanevalla komitealla on osastonsa: kansanvalistus-, terveydensuojelu-, kunnantalous-, paikallisen teollisuuden, kauppa-, sosiaalihuolto-, maatalous- ym. osastot.

Neuvoston jäsenistä muodostetaan Neuvoston vakinaisia valiokuntia, jotka nojautuvat toiminnassaan järjestämäänsä yhteiskunnalliseen aktiiviväkeen. Nämä valiokunnat pitävät kiinteätä yhteyttä valitsijoihin, ottavat selville heidän tarpeensa ja auttavat Neuvostoa kaikkien niiden kysymysten ratkaisemisessa, joita väestö esittää vallanelimille.

Paikalliset Neuvostot valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Niiden vaalit muodostuvat tavallisesti alimpien vallanelinten toiminnan laajaksi katselmukseksi. Valitsijat arvioivat kunkin edustajan työn ja Neuvoston työn kokonaisuudessaan, osoittavat epäkohtia ja antavat evästykset valitsemalleen uudelle Neuvostolle.

Neuvostot vetävät mukaan valtion hallitsemistyöhön mahdollisimman laajat kansanjoukot.

8. ONKO SNTL:ssa YHTEISKUNTALUOKKIA?

On. Mutta ne ovat uusia luokkia, jotka eivät ole vanhan Venäjän yhteiskuntaluokkien kaltaisia.

Vuoden 1939 väenlaskun mukaan muodostivat työläiset ja virkailijat perheineen 49,7 prosenttia väestöstä, kollektiivitalonpojat ja osuuskuntiin kuuluvat käsityöläiset noin 47 prosenttia. Yksityistalonpojat ja yksityiset käsityöläiset, jotka työskentelivät omassa taloudessaan ilman palkkatyövoimaa, muodostivat (perheineen) 2,5 prosenttia väestöstä. [Pieni osa väestöstä — noin 0,8 pros. — ei väenlaskussa ilmoittanut yhteiskunnallista asemaansa.]

Näistä numeroista näkyy, että SNTLssa ei ole riistäjiä eikä tyhjäntoimittajia — kapitalisteja, tilanherroja, suurtalonpoikia — ei siis ole luokkia, jotka eläisivät vieraan työn riistämisestä. Riistäjäluokat on SNTLssa aikoja sitten hävitetty. Neuvostoyhteiskunta muodostuu kahdesta keskenään ystävyydessä elävästä luokasta, työläisistä ja talonpojista, sekä sivistyneistöstä. SNTLn työväenluokka on aivan uusi, riistosta vapautunut työväenluokka. Yhteiskunnan edistyneimpänä luokkana sille kuuluu yhteiskunnan valtiollinen johto, josta se huolehtii liitossa talonpoikaiston kanssa.

Myöskään neuvostotalonpoikaisto ei tunne riistoa. Ennen talonpojat työskentelivät yksinään pienillä palstoillaan, takapajuisinteknillisin välinein, tilanherrojen ja kulakkien hyväksi, kärsien puutetta ja nälkää. Nyt SNTLn talonpojat tekevät työtä ilman tilanherroja ja kulakkeja, kauppiaita ja koronkiskureita. He ovat vapaaehtoisesti yhdistäneet taloutensa maatalouskollektiiveiksi (artteleiksi) ja kehittävät niitä kollektiivisen työn ja kehittyneen tekniikan pohjalla. SNTLn talonpoikaisto on siis aivan uusi luokka, jonka kaltaista historia ei ennen ole tuntenut.

Neuvostokansaa palvelee uskollisesti sivistyneistö —henkisen työn tekijät, jotka ovat lähtöisin työläisten ja talonpoikien keskuudesta ja juurineen kiinni kansassa. Neuvostosivistyneistö käyttää voimansa ja tietonsa työtätekevien yhteisen asian palvelemiseen, kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseen.

9. MISSÄ ILMENEE SNTL:n KANSALAISTEN TASA-ARVOISUUS?

Neuvostoyhteiskunta ei tunnusta mitään eroa miesten ja naisten, varakkaiden ja varattomien, ”vakinaisesti” ja ”ei-vakinaisesti” asuvien, sivistyneiden ja sivistymättömien, uskovaisten ja ei-uskovaisten oikeuksissa.

Neuvostoyhteiskunnassa on kaikilla kansalaisilla samat oikeudet. Ei varallisuus, ei kansallinen syntyperä, ei sukupuoli eikä virka-asema, vaan jokaisen kansalaisen henkilökohtaiset kyvyt ja henkilökohtainen työ määräävät hänen asemansa yhteiskunnassa.

Jokaiselle kansalaiselle on taattu oikeus työhön, lepoon, sivistykseen, turvattuun aineelliseen toimeentuloon vanhuuden päivinä sekä sairauden tai työkyvyn menettämisen sattuessa.

Neuvostokansalainen, kuuluipa hän mihin kansallisuuteen tahansa, voidaan valita jokaiseen vallanelimeen tai valtion virkaan. Samasta työstä saavat kaikki SNTLn kansalaiset saman palkan. He voivat oman valintansa mukaan mennä mihin oppilaitokseen tahansa, toimia tieteen, kirjallisuuden tai yhteiskunnallispoliittisen toiminnan alalla.

Naisella on samat oikeudet kuin miehelläkin talous-, valtio-, kulttuuri- ja yhteiskunnallis-poliittisen elämän kaikilla aloilla.

10. MITKÄ OVAT SNTL:n KANSALAISTEN POLIITTISET OIKEUDET?

SNTLn kansalaisella on oikeus valita ja tulla valituksi valtiovallan kaikkiin elimiin.

SNTLn Perustuslaki varmistaa neuvostokansalaisille sanan- ja painovapauden, kokoontumisvapauden-, katukulkue- ja mielenosoitusvapauden.

Näiden oikeuksien toteuttamiseen SNTLn kansalaisilla on kaikki aineelliset ja poliittiset mahdollisuudet.

Painovapaus turvataan antamalla työtätekevien ja heidän järjestöjensä käyttöön kirjapainot ja paperivarastot kirjojen sekä aikakaus- ja sanomalehtien julkaisemiseksi, samoin antamalla jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden kirjoittaa sanomalehtiin ja arvostella jokaista valtion työntekijää.

Sanan- ja kokoontumisvapauden sekä katukulkue- ja mielenosoitusvapauden turvaa se seikka, että kaikki julkiset rakennukset, yhteysvälineet yms. kuuluvat kansalle ja ovat työtätekevien käytettävissä.

SNTLn kansalaisilla on oikeus yhtyä yhteiskunnallisiksi järjestöiksi: ammattiliitoiksi, osuustoiminta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöiksi, urheiluseuroiksi, teknillisiksi ja tieteellisiksi yhdistyksiksi. Aktiivisimmat ja tietoisimmat Neuvostoliiton kansalaiset liittyvät Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen (kts. vastaus 94).

11. MITKÄ OVAT NEUVOSTOKANSALAISTEN VELVOLLISUUDET?

SNTLn Perustuslaissa (pykälät 130, 131, 132 ja 133) asetetaan kansalaisille seuraavat velvollisuudet:

”Jokainen Neuvostoliiton kansalainen on velvollinen noudattamaan Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Perustuslakia, täyttämään lakien määräykset, noudattamaan työkuria, suhtautumaan rehellisesti yhteiskunnallisiin velvollisuuksiinsa ja pitämään arvossa sosialistisen yhteiskuntaelämän sääntöjä.”

”Jokainen Neuvostoliiton kansalainen on velvollinen suojelemaan ja lujittamaan yhteiskunnallista, sosialistista omaisuutta, joka on neuvostojärjestelmän pyhä ja loukkaamaton perusta, synnyinmaan rikkauden ja mahtavuuden lähde, kaikkien työtätekevien vauraan ja sivistyneen elämän lähde.

Henkilöt, jotka vahingoittavat ja anastavat yhteiskunnallista, sosialistista omaisuutta, ovat kansan vihollisia.”

”Yleinen asevelvollisuus on laki.

Sotapalvelus Neuvostoliiton asevoimien riveissä on Neuvostoliiton kansalaisten kunniavelvollisuus.”

”Isänmaan puolustaminen on Neuvostoliiton jokaisen kansalaisen pyhä velvollisuus. Isänmaan pettäminen: valan rikkominen, siirtyminen vihollisen puolelle, valtion sotilaallisen mahdin vahingoittaminen ja vakoilu rangaistaan lain koko ankaruudella raskaimpana rikoksena.”

12. MIKÄ ON SOSIALISMIN TALOUDELLINEN PERUSLAKI?

Sosialismin taloudellisen peruslain esitti J. V. Stalin teoksessaan ”Sosialismin taloudellisia ongelmia Neuvostoliitossa”. Tämä laki määrittelee sosialistisen tuotantotavan olemuksen ja taloudellisen kehityksen kaikki tärkeimmät puolet sosialismin vallitessa. Sen oleellisina piirteinä ja vaatimuksina ovat koko yhteiskunnan alituisesti kasvavien aineellisten ja kulttuuritarpeiden mahdollisimman täydellinen tyydyttäminen laajentamalla herkeämättä sosialistista tuotantoa ja kehittämällä sitä yhä täydellisemmäksi korkeimman tekniikan pohjalla.

Tuotannon tarkoitusperänä ei sosialismin vallitessa ole liikevoitto, vaan ihminen tarpeineen. Koko yhteiskunnan ja jokaisen sen yksityisen jäsenen alituisesti kasvavien aineellisten ja kulttuuritarpeiden mahdollisimman täydellisen tyydyttämisen turvaaminen on sosialistisen tuotannon päämäärä, ja sosialistisen tuotannon herkeämätön laajentaminen ja kehittäminen korkeimman tekniikan pohjalla keino tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Taloudellinen peruslaki on objektiivinen laki. Se syntyy tiettyjen taloudellisten edellytysten pohjalla. Lokakuun Suuren sosialistisen vallankumouksen tuloksena Venäjällä tuotannon perusvälineet (maa, tehtaat, kaivokset, pankit, kuljetusvälineet jne.) siirtyivät yhteiskunnan, s.o. kansan omaisuudeksi. Työtätekevät saivat ensi kerran historiassa objektiivisen mahdollisuudet asettaa tuotannonvälineet palvelemaan kasvavien tarpeidensa tyydyttämistä. Tästä hetkestä astui sosialismin taloudellinen peruslaki voimaan. Siksi myös sosialistinen neuvostovaltio, työtätekevien etua katsoen, järjestää tuotannon täysin tämän objektiivisen taloudellisen lain vaatimuksia vastaavasti.

Sosialismin taloudellisen peruslain vaikutus saa SNTLssa ilmaisunsa ensinnäkin yhteiskunnan tuotantovoimien kasvussa, niiden tavattoman nopeassa kehityksessä. Niistä suunnattomista vaurioista huolimatta, joita toinen maailmansota aiheutti kansantaloudelle, SNTLn teollisuustuotanto on 35 vuoden kuluessa kasvanut 39-kertaiseksi (vertailua varten mainitsemme, että USAn teollisuustuotanto on samassa ajassa kasvanut 2,6-kertaiseksi). Vuonna 1930 sai SNTLssa viimeinen työtön työtä. Siitä lähtien ei siellä ole tunnettu työttömyyttä. Vuonna 1952 oli työläisten ja virkailijain lukumäärä 41,7 miljoonaa. (Vuoteen 1913 verraten on lisäys 25 miljoonaa.) Viidennen viisivuotissuunnitelman kuluessa tulee teollisuustuotannon taso nousemaan vuoteen 1950 verraten 70 prosentilla ja työläisten ja virkailijain lukumäärä 15 prosentilla.

Sosialismin taloudellisen peruslain vaikutus ilmenee toiseksi väestön aineellisen hyvinvoinnin ja kulttuuritason alituisena nousuna. Kansantulo lisääntyi vv. 1940–1951 kuluessa 83 prosentilla ja vuonna 1952 (vuoteen 1951 verraten) vielä 11 prosentilla. Työtätekevät saavat henkilökohtaisten aineellisten ja kulttuuritarpeidensa tyydyttämisen noin 3/4 kansantulosta, ja loppuosa siitä käytetään tuotannon laajentamiseen ja muihin koko valtion ja yhteiskunnan tarpeisiin, siis kansan etujen mukaisesti.

Työläisten ja virkailijain tulot (yhtä työssäkäyvää kohti laskettuina) olivat vuonna 1951 noin 57 prosenttia suuremmat kuin vuonna 1940 ja talonpoikien realitulot 60 prosenttia suuremmat. Työläisten, virkailijain ja talonpoikain tulot lisääntyivät jälleen vuonna 1952, edellisten 7 ja jälkimmäisten 8 prosentilla. Työläisten ja virkailijain realipalkan ja talonpoikien tulojen nousun tärkeimpänä lähteenä on johdonmukainen joukkokulutustarvikkeiden vähittäishintojen alentaminen. Vv. 1947–1953 aikana hinnat ovat alentuneet enemmän kuin puolella.

Sodanjälkeisinä vuosina on rakennettu työtätekeville yli 155 miljoonaa neliömetriä asuntopinta-alaa kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin, ja noin 4 miljoonaa taloa maaseudulle. Neuvostomaassa on jokaiselle työkykyiselle turvattu työnsaanti ja mahdollisuus ilmaiseen ammattitaitonsa kehittämiseen. Nykyisin saa valtion kustannuksella opetusta 57 miljoonaa lasta ja aikuista. Sodan jälkeen on rakennettu yli 23.500 koulua, ja kansansivistykseen käytetyt määrärahat ovat kasvaneet vuoteen 1940 verraten yli 2,5-kertaisiksi.

Vuonna 1952 neuvostovaltio käytti väestön sosiaali-ja kulttuuritarpeisiin (terveydensuojeluun, sivistystarkoituksiin, sosiaalihuoltoon, liikuntakasvatukseen jne.) 124,8 miljardia ruplaa, mikä on yli 26 prosenttia maan budjetista.

Sosialismi antaa työtätekeville vauraan, kulttuurivaatimuksia vastaavan elämän. Sosialismi on vapauttanut persoonallisuuden, se on antanut yksilölliselle ja kollektiiviselle luovalle hengelle täyden liikkuma-alan. Kansan aineelliset ja kulttuuritarpeet lisääntyvät ja kasvavat herkeämättä. Ja tämä seikka vuorostaan on tehokas, alituisesti vaikuttava tekijä tuotannon lisääntymisessä, sillä kasvavat tarpeet asettavat sille yhä uusia tehtäviä ja vaatimuksia. Sosialismin taloudellisen peruslain vaatimusten mukaisesti kasvaa ja laajenee alituisesti sosialistinen tuotanto yhä täydellisemmäksi kehitetyn tekniikan pohjalla. Tästä johtuu vielä kaksi sosialistisen talouden tärkeintä ominaisuutta: se ei tunne pulia eikä työttömyyttä ja on luonteeltaan rauhanomaista.

13. MITÄ OMISTUSMUOTOJA ON SNTL:ssa?

SNTLssa ei ole yksityisomistusta tuotannonvälineisiin, so. maahan ja maanaarteisiin, tehtaisiin, pankkeihin, kuljetusvälineisiin yms., — siis kaikkeen siihen, mikä kapitalistien käsissä on ihmisen harjoittaman toisen ihmisen riiston välineenä.

SNTLssa vallitsee yksinomaan tuotannonvälineiden yhteiskunnallinen, sosialistinen omistus. Se merkitsee, että neuvostoyhteiskunta, joka muodostuu kaupunkien ja maaseudun työtätekevistä, hallitsee itse tuotannonvälineitä.

SNTLn perustuslain 4. pykälässä sanotaan: ”Neuvostoliiton taloudellisen perustan muodostavat sosialistinen talousjärjestelmä sekä työn ja tuotannonvälineiden sosialistinen omistus, jotka ovat vakiintuneet seurauksena siitä, että kapitalistinen talousjärjestelmä on lopetettu, työ- ja tuotannonvälineiden yksityisomistus poistettu ja ihmisen harjoittama toisen ihmisen riisto hävitetty.”

Yhteiskunnallinen, sosialistinen omistus on neuvostojärjestelmän perusta, kaikkien työtätekevien vauraan ja sivistyneen elämän lähde.

Sosialistista omaisuutta on SNTLssa kahdessa muodossa: valtion (koko kansan) omaisuuden muodossa ja osuuskunnallisen ja kollektiivitaloudellisen omaisuuden (talonpoikien erillisten kollektiivitalouksien omaisuuden ja osuuskunnallisten yhtymien omaisuuden) muodossa.

Valtion, siis koko kansan omaisuutta ovat maa ja sen aarteet, vedet, metsät, tehtaat, kaivokset, rautatie-, vesi- ja ilmaliikenne, pankit, yhteysvälineet, valtion järjestämät suuret maataloustuotantolaitokset (neuvostotilat, kone- ja traktoriasemat jne.), kunnalliset tuotantolaitokset ja pääasiassa myöskin asuinrakennukset kaupungeissa ja teollisuuskeskuksissa.

Osuuskunnallista ja kollektiivitaloudellista omaisuutta ovat yhteistaloudelliset tuotantolaitokset kollektiivitalouksissa ja osuustoiminnallisissa järjestöissä kalustoineen, kollektiivitalouksien ja osuustoiminnallisten järjestöjen valmistamat tuotteet ja niiden yhteisrakennukset.

Näin siis tuotannonvälineet ovat sosialismin vallitessa niin kaupungeissa kuin maaseudullakin yhteisomistuksessa, joka ulottuu koko kansantalouteen. Tuotannonvälineiden yhteisomistuksen rinnalla on SNTLssa kansalaisten henkilökohtainen omistus heidän työtuloihinsa ja säästöihinsä, asuinrakennukseen ja kotona harjoitettavaan aputalouteen, kotitalous- ja tarvekaluihin, henkilökohtaisiin kulutus- ja mukavuusesineihin(kts. 26. kysymys). Kansalaisten yksityisomaisuuskin on lain suojeluksessa.

14. MITEN SNTL:n KANSANTALOUTTA SUUNNITELLAAN?

Sosialistisen järjestelmän oloissa on kansantalouden suunnittelu välttämätöntä. Suunnittelun välttämättömyys ja mahdollisuus johtuvat siitä kansantalouden säännönmukaisen (tasasuhtaisen) kehityksen objektiivisesta taloudellisesta laista, joka on syntynyt Venäjän Lokakuun sosialistisen vallankumouksen voiton tuloksena voimaan saatetun tuotannonvälineiden yhteiskunnallisen omistuksen pohjalla. Kansantalouden suunnittelussa otetaan huomioon sosialismin taloudellisen peruslain vaatimukset (kts. 12. kysymys).

SNTLn Perustuslain 11. pykälässä sanotaan: ”Neuvostoliiton talouselämä määräytyy ja suunnataan valtion kansantaloussuunnitelmalla yhteiskunnallisen rikkauden lisäämiseksi, työtätekevien aineellisen ja kulttuuritason keskeytymättömäksi kohottamiseksi, Neuvostoliiton riippumattomuuden lujittamiseksi ja sen puolustuskuntoisuuden vahvistamiseksi.”

Valtion kansantaloussuunnitelmat laaditaan yhdeksi vuodeksi ja viideksi vuodeksi. Näiden suunnitelmien pohjalla laaditaan vuosineljännes- ja kuukausisuunnitelmat. Viisivuotissuunnitelmat käsitellään ja vahvistetaan SNTLn Korkeimmassa Neuvostossa, vuosisuunnitelmat Ministerineuvostossa. Osana SNTLn kansantalouden kehittämissuunnitelmista ovat suunnitelmat eri tasavaltojen, aluepiirien, alueiden, piirien ja tuotantolaitosten talouden kehittämiseksi.

Viisivuotis- ja vuosisuunnitelmissa SNTLn kansantalouden kehittämiseksi määritellään, kuinka paljon ja mitä tuotteita kunkin kansantalouden alan tulee valmistaa määräajan loppuun mennessä koko SNTLssa ja kussakin liittotasavallassa, mitä uusia tuotantolaitoksia on rakennettava ja minne, miten paljon ja minkälaista työvoimaa on koulutettava. Suunnitelmassa määritellään maatalouden tuotannon lisäys, karjakannan kasvu, traktorien, leikkuupuimurien, lannoitteiden yms. toimittaminen maatalouteen. Suunnitelmassa määritellään tavaravaihdon suuruus, valtion ja osuustoiminnallisen kauppaverkoston kasvu ja väestölle toimitettavien kulutustarvikkeiden lisääntyminen.

Suunnitelma viitoittaa toimenpiteet väestön aineellisen ja kulttuuritason kohottamiseksi: se määrittelee kansantulon kasvun ja jakaantumisen maassa kokonaisuudessaan; työläisten, virkailijain ja talonpoikien reaalitulojen likimääräisen lisäyksen, viitoittaa tiede- ja kulttuurilaitosten, koulujen, teknikumien ja korkeimpien oppilaitosten kehityksen, asuntojen, parantoloiden, lepokotien, sairaalain, kerhotalojen, lastentarhojen yms. rakennustyöt.

Kansantalouden suunnitelmia laadittaessa asetetaan tehtäväksi valtion polttoaine-, metalli-, kone-, elintarvike- ja raaka-aine varmuusvarastojen muodostaminen luonnononnettomuuksien, katovuosien yms. varalta. Suunnitelmiin sisältyy sekä määrällisiä että laadullisia tavoitteita. Edellisiin kuuluvat: tuotannon määrä, sen lajivalikoima, arviointi ruplissa, perusrakennustoiminnan suuruus, palkkarahasto ja työläisten sekä virkailijain lukumäärä. Laadullisiin tavoitteisiin kuuluvat työn tuottavuus, tuotantokustannusten taso jne.

Suunnitelmien laatiminen alkaa siitä, että tehdään ennakkoyhteenvedot suunnitelmien täyttämisestä kuluneelta kaudelta. Kun hallitus on antanut ohjeet, joissa viitoitetaan taloudelliset ja poliittiset tehtävät suunnitelmakaudelle, ryhtyy SNTLn Ministerineuvoston yhteydessä toimiva Valtion suunnittelukomitea laatimaan suunnitelmaa. Valtion suunnittelukomitea laatii suunnitelmat yhdessä liittotasavaltojen valtion suunnitteluelinten ja ministeriöiden kanssa, jotka ottavat tähän työhön mukaan alaisensa tuotantolaitokset. Ratkaiseva osuus suunnitelmien täyttämisestä lankeaa työtätekevien tuotannolliselle ja poliittiselle aktiivisuudelle, koska heidän elinetujensa mukaista oman valtionsa isäntinä on kansantalouden suunnitelmien täyttäminen ja ylittäminen.

SNTLn kansantalous kehittyy ennennäkemättömän voimakkaalla vauhdilla. Vuodesta 1929 vuoteen 1951 kestäneen ajanjakson kuluessa SNTLn teollisuustuotannon määrä kasvoi lähes 13-kertaiseksi. Hyvällä menestyksellä on kehittynyt myöskin maatalous, ja väestön hyvinvointi lisääntyy alituisesti.

”Meidän paremmuutemme on siinä”, opettaa J. V. Stalin, ”että me emme tunne liikatuotannon pulia, meillä ei ole eikä tule olemaan miljoonia työttömiä eikä meillä ole anarkiaa tuotannossa, sillä me harjoitamme suunnitelmataloutta.”

15. MITEN KANSANTULO JAETAAN SNTL:ssa?

SNTLssa kansantulo kuuluu työtätekeville itselleen. Kansantulo jaetaan seuraavasti: osa siitä (suunnilleen neljännes) käytetään sosialistisen tuotannon jatkuvaan laajentamiseen ja muihin yhteiskunnan tarpeisiin; suunnilleen kolme neljännestä kansantulosta saavat työtätekevät henkilökohtaisten aineellisten ja kulttuuritarpeidensa tyydyttämiseen.

Vuonna 1950 kansantulo jaettiin seuraavasti: 74 prosenttia käytettiin kansan aineellisten ja kulttuuritarpeiden tyydyttämiseen ja 26 prosenttia jäi sosialistisen valtion käytettäväksi tuotannon jatkuvaan laajentamiseen. Samanlaisena pysyi jakosuhde vuosina 1951 ja 1952.

Mistä muodostuvat ne 74 prosenttia kansantulosta, jotka käytetään kansalaisten henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen? Niihin kuuluvat: työläisten ja virkailijain palkat ja kollektiivitalonpoikien työpäivistään saamat tulot, lisäksi ne varat, jotka valtio käyttää sosiaalihuoltoon, sosiaalivakuutukseen, työtätekevien ilmaiseen koulutukseen, ilmaiseen lääkintäapuun koko väestölle ja muihin tarkoituksiin työtätekevien jokapäiväisten ja kulttuuritarpeiden tyydyttämiseksi. Vuonna 1950 nousivat ne erilaiset maksusuoritukset ja huojennukset, jotka väestö sai valtiolta, yli 120 miljardin ruplan (kolminkertaiseen summaan vuoteen 1940 verraten), vuonna 1951 tämä summa oli 125 miljardia ruplaa ja vuonna 1952 jo 129 miljardia ruplaa.

SNTLssa ei ole ristiriitaa tuotannon laajentamiseen käytettävän kansantulon osan ja väestön henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen käytettävän osan välillä. Sosialistisen tuotannon laajentaminen, (uusien tuotantolaitosten rakentaminen, uusien teknillisten välineiden hankkiminen tuotantolaitoksiin jne.) tapahtuu työtätekevien omien etujen mukaisesti, koska tuotannon kasvu on edellytyksenä työtätekevien aineellisen ja kulttuuritason jatkuvalle nousulle.

Kansantulo lisääntyy SNTLssa vuosi vuodelta. Ne tekijät, jotka turvaavat sosialistisen talousjärjestelmän paremmuuden (suunnitelmallisuus, talouspulien, työttömyyden ja joukkojen köyhyyden puuttuminen), turvaavat myös ennennäkemättömän vauhdin kansantulon kasvussa. Vuodesta 1940 vuoteen 1951 kansantulo kasvoi (vv. 1941–45 sodasta huolimatta) 83 prosentilla. Vuonna 1952 se kasvoi vielä 11 prosentilla. Huomattavasti lisääntyivät myös väestön tulot. Työläisten ja virkailijain realitulot (yhtä työssäkäyvää kohti laskettuina) olivat vuonna 1951 vuoteen 1940 verraten 57 prosenttia suuremmat ja talonpoikien realitulot 60 prosenttia suuremmat. Vuonna 1952 tulot lisääntyivät vuoteen 1951 verraten edellisillä 7 ja jälkimmäisillä 8 prosentilla.

16. MITEN SNTL:n VALTIONBUDJETTI RAKENTUU?

SNTLn valtionbudjetti on neuvostovaltion perustava finanssisuunnitelma, joka laaditaan kansantaloussuunnitelmaa vastaavasti. Budjetin tulo- ja menoerät vahvistaa joka vuosi SNTLn Korkein Neuvosto. Se käsittelee ja vahvistaa myös hallituksen selostuksen budjetin täyttämisestä kuluneelta vuodelta.

SNTLn Korkein Neuvosto vahvisti valtionbudjetin vuodelle 1952 tulopuolelta 509,9 miljardin ja menopuolelta 476,9 miljardin ruplan suuruisena, siis tulojen ylittäessä menot lähes 33 miljardilla ruplalla. Vuosi vuodelta tulopuoli ylittää budjetissa menopuolen.

Budjetin tärkeimmän tuloerän muodostavat valtion teollisuus-, liikenne- ja kauppalaitosten voittovarat, jotka virtaavat budjettiin liikevaihtoverona ja poistoina voitoista. Väestön maksamilla veroilla on budjetissa mitätön osuus: vuonna 1951 ne käsittivät 9,4 prosenttia budjetin kaikista tuloista, ja vuonna 1952 vain 9,3 prosenttia.

SNTLn budjetti on rauhaarakastavan valtakunnan budjetti. Sen osoittaa havainnollisesti budjetin menopuoli. Niinpä vuoden 1952 budjetista myönnettiin 476,9 miljardin ruplan kokonaissummasta kansantalouden rahoittamiseen 180,4 miljardia ruplaa (37,8 %) ja sosiaalisiin ja kulttuuritarkoituksiin 124,8 miljardia ruplaa (26,2 %). Kaksi kolmasosaa budjetista käytetään siis kansantalouden kehittämiseen ja sosiaalisiin ja kulttuuritarkoituksiin.

Osan varoista neuvostovaltio käyttää kansan rauhanomaista työtä suojelevien asevoimien ylläpitoon. Vuonna 1952 tähän tarkoitukseen myönnettiin 23,9 prosenttia budjettivaroista; vuonna 1940 siihen käytettiin 32,5 prosenttia.

Sosiaalisiin ja kulttuuritarkoituksiin myönnetyistä 124,8 miljardista ruplasta valtio käyttää: kansansivistykseen 60 miljardia ruplaa, kansan terveyden suojeluun ja liikuntakasvatukseen 22,8 miljardia ruplaa ja sosiaalihuoltoon sekä sosiaalivakuutukseen 37,5 miljardia ruplaa. Valtion avustuksiin monen lapsen ja yksinäisille äideille myönnettiin vuonna 1952 kaikkiaan 4,5 miljardia ruplaa.

Tässä valtion varojen jaossa saa selvästi ilmauksensa neuvostovaltion huolenpito kansan aineellisten ja kulttuuritarpeiden tyydyttämisestä ja sosialistisen kansantalouden jatkuvasta kehittämisestä.

17. KUINKA SNTL:ssa ON TOTEUTETTU SODANJÄLKEINEN VIISIVUOTISSUUNNITELMA KANSANTALOUDEN JÄLLEENRAKENTAMISEKSI JA KEHITTÄMISEKSI?

Pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, maaliskuussa 1946, SNTLn Korkein Neuvosto vahvisti viisivuotissuunnitelman kansantalouden jälleenrakentamiseksi ja kehittämiseksi vv. 1946–1950. Tämän suunnitelman perustehtäviin sisältyivät maan sodasta kärsimään joutuneiden alueiden jälleenrakentaminen, sotaa edeltäneen tason saavuttaminen teollisuudessa ja maataloudessa ja sitten tämän tason ylittäminen.

Viisivuotissuunnitelma edellytti koko teollisuuden tuotannon määrän lisääntymistä vuoden 1950 — viisivuotissuunnitelman viimeisen vuoden — loppuun mennessä 48 prosentilla vuoteen 1940 verraten, mutta todellisuudessa valmistettiin vuonna 1950 teollisuustuotteita 73 prosenttia enemmän kuin vuonna 1940. Teollisuus täytti viisivuotissuunnitelman ennen määräaikaa, 4 vuodessa 3 kuukaudessa.

Perusrakennustöissä suunnitelma ylitettiin huomattavasti. Vuodesta 1946 vuoteen 1950 jälleenrakennettiin vanhoja tai rakennettiin uusia ja pantiin käyntiin yli 6.000 suurta teollisuuslaitosta, pieniä valtion, osuuskuntien ja kollektiivitalouksien teollisuusyrityksiä lukuun ottamatta. Parhaalla kotimaisella tekniikalla varustettujen teollisuuslaitosten kunnostamisen, rakentamisen ja uusimisen tuloksena lisääntyivät SNTLn koko teollisuuden tuotannolliset perusvarat vuonna 1950 sotaa edeltäneeseen vuoteen 1940 verrattuna 58 prosentilla. Teknillinen edistys sekä työläisten, insinöörien ja teknikkojen ammattitaidon kohoaminen ja luova aloitteellisuus turvasivat 37 prosentin työn tuottavuuden nousun v. 1950 vuoteen 1940 verraten.

Menestyksellisesti on myös sosialistinen maatalous täyttänyt suunnitelmansa. Viljakasvien kylvöpinta-ala on lisääntynyt yli 20 prosentilla. Viljan kokonaissato ylitti vuonna 1950 vuoden 1940 sadon 345 miljoonalla puudalla. Vuosina 1949 ja 1950 oli viljakasvien satoisuus 13 prosenttia suurempi kuin vuonna 1940. Viisivuotissuunnitelmassa asetettu tehtävä kollektiivitalouksien yhteiskarjan pääluvun lisäämisestä ylitettiin. Viisivuotiskauden kuluessa maatalous sai teollisuudelta 536.000 traktoria (15-hevosvoimaisiksi laskettuna), 93.000 leikkuupuimuria, 341.000 traktoriauraa, 254.000 traktorikylvökonetta ja satoja tuhansia muita maanmuokkaus-, kylvö- ja korjuukoneita.

Työläisten ja virkailijain lukumäärä oli kansantaloudessa vuoden 1950 loppuun mennessä 7.700.000 suurempi kuin vuoden 1940 lopussa.

Kansantalouden menestyksellisen kehityksen tuloksena on kansantulo lisääntynyt huomattavasti (kts. 15. kys.), ja maan kaikkien työtätekevien hyvinvointi on kohonnut. Neuvostoihmisten aineellisen aseman paranemisesta sodan jälkeen ovat havainnollisena todistuksena seuraavat numerot: vuonna 1950 oli valtion ja osuusliikkeiden myymälöissä myytyjen tavaroiden määrä suurentunut seuraavasti ennen sotaa vuonna 1940 myytyjen tavaroiden määrään verraten: lihan ja lihatuotteiden 38 %, kalatuotteiden 51 % „eläinrasvojen 59 %, muiden rasvojen 67 %, sokerin 33 %, jalkineiden 39 % ja erilaisten kankaiden 47 %.

Työläisten, virkailijain ja talonpoikain tulojen kokonaissumma oli kasvanut vuonna 1950 (verrannollisissa hinnoissa) vuoteen 1940 verraten 62 prosentilla.

Kaupungeissa ja työläiskeskuksissa on kunnostettu ja rakennettu asuintaloja yhteiseltä asuntopinta-alaltaan yli 100 miljoonaa neliömetriä. Maaseutupaikkakunnilla on saman ajan kuluessa kunnostettu ja rakennettu 2.700.000 asuintaloa.

Kansan aineellisen aseman parantuessa tapahtui ensimmäisen sodanjälkeisen viisivuotissuunnitelman aikana myös kulttuurin ja tieteen alalla voimakas kehitys. Opiskelijain lukumäärä oppikouluissa, teknikumeissa ja muissa keskioppilaitoksissa lisääntyi 8 miljoonalla ja nousi vuoden 1950 aikana 37 miljoonaan. Korkeakouluissa opiskelevien ylioppilaiden lukumäärä joka vuonna 1940 oli 812.000, oli vuonna 1950 jo 1.247.000. Kansantaloudessa toimivien spesialistien määrää lisääntyi 84 prosentilla. Tieteellisten tutkimuslaitosten verkosto kasvoi puolitoistakertaiseksi ja tieteellisen työn tekijäin lukumäärä lähes kaksinkertaiseksi.

Ensimmäinen sodanjälkeinen viisivuotissuunnitelma täytettiin menestyksellisesti ja ylitettiin tärkeimmiltä osiltaan.

18. MITKÄ OVAT VIIDENNEN VIISIVUOTISSUUNNITELMAN TEHTÄVÄT?

Neljännen viisivuotissuunnitelman (vv. 1946–1950) menestyksellinen täyttäminen teki neuvostovaltiolle mahdolliseksi laatia suurenmoinen viides viisivuotissuunnitelma SNTLn kehittämiseksi vuosina 1951–1955 ja ryhtyä sitä toteuttamaan. Uusi viisivuotissuunnitelma turvaa kansantalouden kaikkien alojen jatkuvan eteenpäinmenon sekä kansan aineellisen hyvinvoinnin, terveydensuojelun ja kulttuuritason nousun. Tämän suunnitelman toteuttaminen merkitsee pitkää harppausta eteenpäin SNTLn kehityksessä sosialismista kommunismiin.

Viidennellä viisivuotiskaudella tulee sosialistinen teollisuus samoin kuin aikaisempienkin viisivuotiskausien aikana kehittymään nopeaa vauhtia. Teollisuustuotannon taso tulee viisivuotiskauden kuluessa nousemaan noin 70 prosentilla, koko tuotannon keskimääräisen vuotuisen kasvun ollessa 12 prosenttia. Vuonna 1955 tulee teollisuustuotannon määrä kolminkertaiseksi vuoteen 1940 verraten.

Valtion perussijoitukset teollisuuteen lisääntyvät neljänteen viisivuotissuunnitelmaan verraten kaksinkertaisiksi. Sähköasemien teho kasvaa kaksinkertaiseksi ja vesivoimalaitosten kolminkertaiseksi. Uuden viisivuotissuunnitelman aikana pannaan käyntiin Kuibyshevin vesivoimalaitos, jonka teho on 2.100.000 kilowattia, ja sen lisäksi rakennetaan muita vesivoimalaitoksia — Kaman, Gorkin, Mingetshaurin, Ust-Kamenogorskin ym. — joiden yhteinen teho tulee olemaan 1.916.000 kilowattia. Sitä paitsi tullaan viisivuotiskaudella 1951–1955 jatkamaan Stalingradin, Kahovkan ja Novosibirskin vesivoimalaitosten rakennustöitä, ja Irtysh- ja Angara-jokien varsilla tullaan aloittamaan suurten sähkölaitosten rakennustyöt.

Kevyen ja ravintoaineteollisuuden tuotanto tulee viisivuotiskauden kuluessa lisääntymään vähintään 70 prosentilla. Rakennetaan paljon uusia joukkokulutustarvikkeita valmistavia tuotantolaitoksia. Kamyshinin puuvillakombinaatti Volgan varrella tulee yksin jo tuottamaan vuorokaudessa noin miljoona metriä kangasta.

Viljan kokonaissato tulee viisivuotiskauden kuluessa lisääntymään 40–50 prosentilla, siitä vehnäsato 55–65 %, raakapuuvillasato 55–65 % ja sokerijuurikassato 65–70 %. Karjatalous tulee kehittymään huomattavasti.

Viidennen viisivuotissuunnitelman aikana suoritetaan pääpiirteittäin loppuun raskaiden töiden koneellistaminen teollisuudessa ja rakennuksilla, samoin kollektiivitalouksien tärkeimmissä peltotöissä.

Vähittäistavaranvaihto valtion ja osuusliikkeiden kauppaverkostossa tulee lisääntymään noin 70 prosentilla. Vuonna 1955 tulee väestölle myytyjen tavaroiden määrä lisääntymään vuoteen 1950 verraten seuraavasti: lihatuotteiden 90 %, kalatuotteiden ja eläinrasvojen 70 %, juuston, sokerin, teen ja rypäleviinin kaksinkertaiseksi, vaatteiden ja jalkineiden 80 %, trikootuotteiden 2,2-kertaiseksi, huonekalujen kolminkertaiseksi jne.

Valtion perussijoitukset rautatie-, vesi-, auto- ja ilmaliikenteeseen sekä yhteyslaitokseen lisääntyvät noin 63 prosentilla edelliseen viisivuotiskauteen verraten. Vesiliikenteen kehitystä tulee edistämään mm. vuonna 1952 käyttöön otettu 101 kilometrin pituinen V. I. Leninille nimetty Volgan—Donin kanava, joka yhdistää Itä-, Valkean-, Kaspian-, Asovan- ja Mustanmeren yhtenäiseksi liikenneverkostoksi.

Kansantulo tulee viidennellä viisivuotiskaudella lisääntymään vähintään 60 prosentilla. Joukkokulutustarvikkeiden vähittäishintoja tullaan järjestelmällisesti alentamaan. Työläisten ja virkailijain reaalipalkka tulee kohoamaan vähintään 35 prosentilla, ja kollektiivitalonpoikien tulot tulevat lisääntymään (rahassa ilmaistuina) vähintään 40 prosentilla. Kaupunkeihin ja työläiskeskuksiin tullaan valtion määrärahojen avulla rakentamaan uusia asuintaloja yhteiseltä pinta-alaltaan noin 105 miljoonaa neliömetriä. Sen lisäksi valtio tulee myöntämään väestölle suuria luottoja omakotitalojen rakentamiseen. Sijoitukset asuinrakennustoimintaan lisääntyvät edelliseen viisivuotiskauteen verraten kaksinkertaisiksi.

Viisivuotiskauden kuluessa tulee synnytyslaitosten, parantoloiden, lepokotien, lastenseimien ja -tarhojen, yleisten kirjastojen ja kerhotalojen verkosto laajenemaan huomattavasti. Koulurakennustöitä laajennetaan kaupungeissa ja maaseudulla 70 prosentilla edelliseen viisivuotissuunnitelmaan verraten. Korkeakouluissa tulee vuonna 1955 valmistumaan noin kaksinkertainen määrä spesialisteja vuoteen 1959 verraten.

Viides viisivuotissuunnitelma on, samoin kuin kaikki edellisetkin, rauhanomaisen talouden ja kulttuurin rakentamisen suunnitelma. Se edistää SNTLn ja kansandemokratian maiden taloudellisen yhteistoiminnan jatkuvaa lujittumista ja laajenemista sekä taloudellisten suhteiden kehittymistä kaikkien niiden maiden kanssa, jotka tahtovat kehittää kauppaa tasa-arvoisuuden ja keskinäisen hyödyn perustalla.

19. KUINKA TURVATAAN NEUVOSTOKANSALAISTEN OIKEUS TYÖHÖN JA MIKSI EI SNTL:ssa VOI OLLA TYÖTTÖMYYTTÄ?

SNTLn Perustuslain 118. pykälässä sanotaan:

”Neuvostoliiton kansalaisilla on oikeus työhön, siis oikeus saada taattua työtä, johon kuuluu sen määrää ja laatua vastaava palkka.

Oikeuden työhön turvaavat kansantalouden sosialistinen järjestys, neuvostoyhteiskunnan tuotantovoimien herkeämätön kasvu, talouspulien mahdollisuuden poistaminen ja työttömyyden lopettaminen.”

Kansantalouden sosialistinen järjestys, joka perustuu tuotannonvälineiden (maan ja sen aarteiden, tehtaiden, kaivosten, liikennevälineiden jne.) yhteiskunnalliseen omistukseen, antaa mahdollisuuden kansantalouden kehityksen järjestämiseen yhtenäisen valtionsuunnitelman mukaisesti (kts. 14. kys.). Tämä suunnitelma edellyttää maan tuotantovoimien herkeämätöntä kasvua, tuotannon alinomaista laajenemista ja kansan elintason jatkuvaa nousua.

Yhteiskunnallisen tuotannon ja kansalaisten ostokyvyn herkeämätön kasvu tekevät talouspulat mahdottomiksi ja turvaavat koko väestön täystyöllisyyden. Sentähden ei SNTLssa ole eikä voi olla työttömyyttä, minkä lisäksi valtio käyttää vielä suuria summia yhä uusien työläis- ja virkailijavoimien kouluttamiseen kansantalouden vuosi vuodelta kasvavia tarpeita varten.

Työläisten ja virkailijain lukumäärä kasvaa vuodesta toiseen. Vuoden 1950 lopussa oli 7.700.000 työläistä ja virkailijaa enemmän kuin vuoden 1940 lopussa. Vuosien 1951 ja 1952 kuluessa työläisten ja virkailijain lukumäärän lisäys oli jälleen 2.500.000.

SNTLssa on jokaisella ihmisellä työtä, ja jokainen on varma tulevaisuudestaan.

20. KUINKA TOTEUTETAAN SNTL:n KANSALAISTEN OIKEUS LEPOON?

Valtio takaa SNTLn kaikille kansalaisille oikeuden lepoon.

Kansalaisten oikeuden lepoon turvaa ennen kaikkea se seikka, että työviikon pituus on korkeintaan 48 tuntia.

Viikottaisten vapaapäivien lisäksi työläisillä ja virkailijoilla on joka vuosi loma, jonka ajalta he saavat täyden palkan. Loman pituus on vähintään kaksi viikkoa. Monet työntekijät saavat kolmen viikon ja kuukauden loman. Kuukauden loman saavat kaivostyöläiset, metallityöläiset, kutomatyöläiset, rautatieläiset ja useiden muiden ammattialojen työntekijät. Opettajat ja tieteellisen työn tekijät saavat kahden kuukauden loman.

Useat miljoonat työläiset ja virkailijat viettävät joka vuosi lomansa lepokodeissa ja parantoloissa.

Valtion sosiaalivakuutuksen varoilla hankittavat parantola- ja lepokotipaikat jaetaan työtätekeville huokeilla hinnoilla (70 % alennuksella) tai ilmaiseksi. Krimillä, Kaukasiassa ja SNTLn muilla kylpyläseuduilla oli vuonna 1952 toiminnassa yli 1.200 ammattiliittojen hallussa olevaa parantolaa ja lepokotia sen laajan kylpyläverkoston lisäksi, joka on terveydenhoitoministeriön ja taloudellisten järjestöjen hallussa.

21. KUINKA TOTEUTETAAN OIKEUS AINEELLISESTI TURVATTUUN TOIMEENTULOON VANHUUDEN PÄIVINÄ?

Iäkkäiden neuvostokansalaisten aineellisen huollon on SNTLssa valtio ottanut tehtäväkseen.

Neuvostolakien mukaan saavat työläiset ja virkailijat, jotka ovat täyttäneet 60 vuotta ja tehneet työtä 25 vuotta, loppuiäkseen eläkkeen. Naiset saavat eläkkeen täytettyään 55 vuotta ja tehtyään työtä 20 vuotta. Eräät työntekijäryhmät, mm. kaivos- ja metallityöläiset, saavat vanhuuseläkkeen täytettyään 50 vuotta.

Vanhuuseläke maksetaan terveydentilasta ja työkyvystä riippumatta. Kansalaiset, jotka saavat vanhuuseläkettä, voivat, mikäli haluavat, käydä edelleen työssä, ja saavat tässä tapauksessa heille määrätyn eläkkeen kokonaisuudessaan.

Kaivos- ja metallityöläiset, geologit ja useiden muiden ammattialojen työläiset saavat korotetun eläkkeen.

Kollektiivitalouksien iäkkäiden jäsenten avustamiseksi varataan maatalousarttelin sääntöjen mukaan erikoisia varoja.

22. KÄYVÄTKÖ KAIKKI LAPSET SNTL:ssa KOULUA?

Kaikki lapset käyvät SNTLssa koulua pakollisessa järjestyksessä. Yleinen ja ilmainen seitsenvuotinen kouluopetus (7. ikävuodesta alkaen) on saatettu voimaan lain nojalla.

Seitsemän luokkaa päätettyään useimmat pojat ja tytöt jatkavat opiskeluaan oppikoulun ylemmillä luokilla (oppikoulu on täydellisenä 10-luokkainen) tai ammatillisissa keskikouluissa (teknikumeissa), joissa he saavat jonkin ammatin ja 10 luokan yleissivistyksen.

Viidennellä viisivuotiskaudella (1951–1955) tasavaltojen pääkaupungeissa, aluekeskuksissa ja maan muissa suurimmissa kaupungeissa siirrytään lopullisesti yleisestä seitsenvuotisesta kouluopetuksesta yleiseen kymmenvuotiseen kouluopetukseen. Samanaikaisesti valmistetaan edellytykset yleiseen oppikouluopetukseen siirtymiselle seuraavan viisivuotiskauden aikana (vv. 1956–1960) muissa kaupungeissa ja maaseutupaikkakunnilla.

Samalla aletaan viidennellä viisivuotiskaudella toteuttaa polyteknillistä opetusta, joka lisää yleissivistystä antavan koulun kasvatuksellista merkitystä ja antaa nuorisolle monipuolisemman sivistyksen, mikä puolestaan turvaa oppikoulun päättäneille edellytykset vapaaseen ammatinvalintaan.

Vuonna 1952 oli SNTLn kouluissa, teknikumeissa ja muissa keskioppilaitoksissa yli 38 miljoonaa oppilasta.

Yleisen seitsenvuotisen kouluopetuksen turvaamiseksi on neuvostovaltio perustanut 220.000 koulua. Sodanjälkeisinä vuosina on rakennettu 23.500 uutta koulua. Sen johdosta, että vähitellen siirrytään yleiseen kymmenvuotiseen kouluopetukseen, laajennetaan viidennellä viisivuotiskaudella uusien koulujen rakennustöitä noin 70 prosentilla verrattuna niiden laajuuteen ensimmäisellä sodanjälkeisellä viisivuotiskaudella.

Opetus tapahtuu kaikissa kouluissa oppilaiden äidinkielellä. Kouluja on kaikkein etäisimmilläkin seuduilla: kaukaisessa pohjolassa, Pamirin ja Altain vuoristoissa, Keski-Aasian erämaiden keidasseuduilla, alueilla, joilla asuneet kansat eivät ennen vallankumousta lainkaan tunteneet mitään kirjakieltä.

Valtio turvaa oppikirjojen julkaisemisen ja oppivälineiden tuotannon

Opettajien lukumäärä, joka nykyisin on 1.600.000, kasvaa alituisesti. Sen johdosta, että keskikouluopetus lähivuosina tulee huomattavasti laajenemaan, otetaan pedagogisiin korkeakouluihin vv. 1951–1955 kuluessa 45 prosenttia enemmän oppilaita kuin edellisellä viisivuotiskaudella.

23. MITÄ MAHDOLLISUUKSIA ON SNTL:ssa KORKEA-KOULUSIVISTYKSEN SAAMISEEN?

Vuonna 1952 oli SNTLssa 890 korkeakoulua ja niissä 1.442.000 oppilasta. Ainoallakaan muulla maalla maailmassa ei ole näin laajaa korkeakouluverkostoa. Korkeakouluista on 150 avattu sodan jälkeen.

Korkeakouluihin otetaan 17–35-vuotiaita kansalaisia, jotka ovat saaneet oppikoulusivistyksen ja suorittavat pääsytutkinnon. Perusteelliset ja varmat tiedot ovat ainoa, vaatimus, joka korkeakouluun pyrkiville asetetaan. Neuvostoliiton ylioppilaat ovat työläisten, talonpoikien, virkailijain ja vapaan ammatin harjoittajien lapsia.

Muilta paikkakunnilta saapuvat opiskelijat pääsevät oppilasasuntoloihin. Kaikki opinnoissaan edistyvät oppilaat saavat koko opiskeluajan valtion stipendin, joka turvaa toimeentulon minimin. Kesälomien aikana ylioppilaat saavat ilmaiseksi paikkoja lepokoteihin ja parantoloihin.

Korkeakouluja on perustettu kaikkiin liitto- ja autonomisiin tasavaltoihin, kaikkiin aluepiireihin ja kaikille alueille. Ylioppilaiden joukossa ovat edustettuina SNTLn kaikki kansallisuudet, nekin, joilla ennen Lokakuun vallankumousta ei ollut edes omaa kirjakieltään. Maan suurimman oppilaitoksen, suuren venäläisen tiedemiehen M. V. Lomonosovin nimelle omistetun Moskovan valtionyliopiston seinien sisällä opiskelee 59 eri kansallisuuteen kuuluvia nuorukaisia ja neitosia. Tämä yliopisto on neuvostovallan aikana kouluttanut maalle yli 30.000 spesialistia. Yliopistossa on 12 tiedekuntaa, joissa opiskelee yli 14.000 oppilasta. Professoreita ja opettajia on yliopistossa yli 1.300.

SNTLssa on yli 3.500 teknikumia ja muuta ammatillista keskioppilaitosta, jotka kouluttavat keskitason spesialisteja. Vuonna 1952 oli teknikumeissa 1.475.000 oppilasta.

Viiden sodanjälkeisen vuoden aikana (vv. 1946–1950) ovat korkeakoulut ja teknikumit kouluttaneet kansantaloudelle 652.000 korkeakoulusivistyksen ja 1.278.000 keskisivistyksen saanutta spesialistia. Vuonna 1952 korkeakouluista valmistui 221.000 nuorta spesialistia kansantalouden eri aloille ja niihin otettiin 375.000 uutta oppilasta.

Vuoden 1952 lopussa työskenteli noin 5,5 miljoonaa korkeakoulu- ja keskisivistyksen saanutta spesialistia.

Nuorten tieteellisen työn tekijäin kouluttamiseksi on korkeakoulujen ja tieteellisten tutkimuslaitosten yhteydessä aspiranttikunnat. Kaikki aspirantit saavat valtion stipendin. Vuonna 1952 opiskeli aspiranttikunnissa 27.000 tieteellisen työn tekijää.

24. MINKÄLAINEN ON SNTL:n OPETTAJAN YHTEISKUNNALLINEN JA AINEELLINEN ASEMA?

Opettajan ammattia pidetään SNTLssa erikoisen kunniakkaana.

Neuvosto-opettajan työ rinnastetaan palkkauksessa ammattitaitoisen spesialistin työhön, ja opettajan palkkaa lisätään sitäpaitsi säännöllisesti työvuosien mukaan.

Maaseutupaikkakunnilla opettajille rakennetaan valtion varoilla asuintalot maapalstoineen.

Kesällä opettajat saavat kahden kuukauden loman, jolta ajalta valtio maksaa palkan, ja samoin kuin muutkin ammattiliittojen jäsenet paikkoja parantoloihin ja lepokoteihin joko ilmaiseksi tai maksamalla niiden hinnasta vain 30 prosenttia.

Monivuotisesta moitteettomasta työstä opettajia palkitaan kunniamerkeillä ja mitaleilla. Opettaja, joka on tehnyt työtä 10 vuotta, palkitaan mitalilla ”Kunnostautumisesta työssä”. Sen jälkeen jaetaan hallituksen palkintoja joka 5 vuoden kuluttua. 30 vuoden moitteettomasta työstä opettaja palkitaan SNTLn korkeimmalla ansiomerkillä, Leninin kunniamerkillä. Venäjän neuvostotasavallassa (muita tasavaltoja mainitsematta) on kunniamerkeillä ja mitaleilla palkittu 120.000 opettajaa.

Erikoisen ansioituneet opettajat saavat arvonimen ”Ansioitunut opettaja”. Tämä arvonimi annetaan liittotasavaltojen Korkeimpien Neuvostojen puhemiehistöjen päätösten perusteella.

Kaupungeissa ja maaseutukeskuksissa on tuhansia opettajia valittu Neuvostojen jäseniksi.

25. VOIKO NEUVOSTOTYÖLÄINEN TULLA INSINÖÖRIKSI KESKEYTTÄMÄTTÄ TYÖTÄÄN TUOTANNOSSA?

Voi tulla.

Monien korkeakoulujen yhteydessä on ilta- ja kauko-opiskeluosastoja. On myös erikoisia kauko-opiskelukorkeakouluja. Niinpä Neuvostoliiton polyteknillisessä kauko-opiskelukorkeakoulussa on 7 tiedekuntaa, joissa opiskelee 9.000 kauko-oppilasta.

Useimmat korkeakoulujen iltaosastot toimivat välittömästi suurten tehtaiden yhteydessä. Iltaosastojen oppilaat käyvät luennoilla ia suorittavat laboratoriotehtäviä työnsä jälkeen.

Kauko-opiskelijat eivät käy luennoilla, vaan saavat opintotehtävät kotiinsa. Muutaman kerran vuodessa kauko-opiskelijat kutsutaan seminaariharjoituksiin.

Näin saavat iltaosastojen oppilaat ja kauko-oppilaat korkeakoulusivistyksen keskeyttämättä työtään tuotannossa.

SNTLn työlainsäädäntö säätää monia helpotuksia kauko-opiskelijoille ja korkeakoulujen iltaosastojen oppilaille. He saavat lomaa osallistuakseen neuvontatilaisuuksiin ja tutkintoihin sekä suorittaakseen diplomityönsä.

Opintokurssin päätyttyä iltaosastojen oppilaat ja kauko-oppilaat suorittavat valtion tutkinnon ja saavat varsinaisten tiedekuntien oppilaiden kanssa rinnan korkeakoulun päästötodistuksen.

Vuonna 1952 opiskeli korkeakoulujen kauko-opiskeluosastoilla ja varsinaisissa kauko-opiskelukorkeakouluissa yli 400.000 henkilöä.

26. MITEN SNTL:ssa SUOJELLAAN HENKILÖKOHTAISTA OMISTUSOIKEUTTA JA PERINTÖOIKEUTTA?

SNTLn Perustuslain 10. pykälässä sanotaan: ”Kansalaisten henkilökohtainen omistusoikeus heidän työtuloihinsa ja säästöihinsä, asuinrakennukseen ja kotona harjoitettavaan aputalouteen, kotitalous- ja tarvekaluihin, henkilökohtaisiin kulutus- ja mukavuusvälineihin samoin kuin kansalaisten henkilökohtaisen omaisuuden perintöoikeus on lain suojelema.”

Jokaisella neuvostokansalaisella on oikeus käyttää työllään ansaitsemansa säästöt miten hän itse haluaa. Hän voi rakentaa niillä asuintalon tai huvilan, ostaa auton ja kaikenlaisia muita esineitä mielensä mukaan. Kaikki riippuu hänen ansiotulojensa ja työsäästöjensä suuruudesta, jota ei rajoiteta.

Ne työläiset ja virkailijat, jotka haluavat rakentaa itselleen talon, saavat valtiolta ilmaisen tontin. Valtionpankki myöntää näille rakentajille työpaikan johdon ja ammattiliittojärjestön anomuksen perusteella edullisilla ehdoilla (2 % vuosikorolla) pitkäaikaisia rahalainoja (5.000–10.000 ruplaa 5–10 vuoden maksuajalla). Sen lisäksi valtio toimittaa rakentajille rakennusaineita ja antaa ilmaiseksi teknillistä neuvontaa.

Samalla neuvostolait kieltävät kaikenlaisten muulla kuin työllä ansaittujen tulojen hankkimisen henkilökohtaisesta omaisuudesta ja säästöistä. Esimerkiksi keinottelu ja koronkiskonta rangaistaan lain mukaan kriminaalirikoksina.

SNTLn kansalaisilla on oikeus jättää perinnöksi kaikenlaista henkilökohtaista omaisuutta, työllä ansaitut säästöt, asuinrakennus, henkilökohtaiset esineet, tekijänoikeudet ja patentit keksinnöistä.

27. MITEN SNTL:ssa TOTEUTETAAN OMANTUNNON VAPAUS?

Perustuslain 124. pykälän mukaisesti on kirkko erotettu valtiosta ja koulu kirkosta. Kirkolla ei ole oikeutta puuttua valtion poliittiseen toimintaan. Valtio puolestaan ei puutu kirkon sisäisiin asioihin. Yksikään kirkkokunta ei saa valtiolta minkäänlaisia rahavaroja. Kaikki kirkolliset järjestöt ja niiden papit pidetään yllä uskovaisten vapaaehtoisesti uhraamilla varoilla. Kaikki olemassaolevat kirkko- ja uskontokunnat ovat tasa-arvoisia. Valtionuskontoa ei SNTLssa ole.

Kaikki uskovaiset käyvät uskontunnustustaan vastaavasti vapaasti katolisissa tai luterilaisissa kirkoissa, moskeijoissa, synagogissa ja rukoushuoneissa, joissa he toimittavat jumalanpalvelusta ja muita uskonnollisia menoja. Jokainen uskovainen voi kutsua kirkon edustajan toimittamaan uskonnollisia menoja kotiinsa.

Neuvostokansalaisten oikeus kuulua mihin uskontokuntaan tahansa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa, ilmaista vapaasti ateistiset mielipiteensä ja harjoittaa uskonnonvastaista propagandaa, uskovaisten tunteita loukkaamatta, taataan neuvostovaltion laeissa.

Neuvostovaltio ei tee eroitusta kansalaisten välillä uskontunnustuksen perusteella. Virallisissa asiapapereissa (passissa, avioliitto- ja syntymätodistuksessa yms.) ei mainita kansalaisten uskontoa. Kansalaisia työhön otettaessa tai heidän astuessaan johonkin oppilaitokseen ei kenelläkään virallisella henkilöllä ole oikeutta tiedustella heidän uskontoaan. Uskonto on kansalaisten yksityisasia, heidän omantuntonsa asia, jonka vapautta neuvostolait varjelevat tiukasti. Vähäisintäkään uskonnollista suvaitsemattomuutta ei sallita.

Harjoittaakseen yhdessä uskonnollisia menoja uskovaiset liittyvät vapaaehtoisesti uskonnollisiin yhteisöihin. Tällaisen yhteisön perustamiseen riittää, kun siihen liittyy vähintään 20 henkilöä. Valtio antaa näille yhteisöille ilmaiseen käyttöön rakennukset uskonnollisten menojen harjoittamista varten. Uskonnolliset yhteisöt voivat rakentaa uusia rukoushuoneita. Neuvosto-vallan elimet luovuttavat keskuksessa ja maaseudulla huoneistot hengellisille oppilaitoksille ja varaavat paperia ja kirjapainoja jumaluusopillisten kirjojen ja hengellisten aikakauslehtien julkaisemista varten.

Kannattajiensa lukumäärän puolesta levinnein uskontokunta on venäläinen oikeauskoinen kirkko. Sen johdossa on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi, joka valittiin kirkolliskokouksessa vuonna 1945. Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi on nyt 75-vuotias. Hänet vihittiin munkiksi puoli vuosisataa sitten, vuonna 1902. Patriarkan rinnalla toimii neuvottelevana elimenä Pyhä synodi.

Toinen järjestyksessä uskovaisten lukumäärässä on islam. Muhamettilaisilla on SNTLn alueella neljä uskonnollista keskusta (hengellistä hallintoa): Bakussa — Azerbaidzhanin SNTn pääkaupungissa, Tashkentissa — Uzbekian SNTn pääkaupungissa, Ufassa — Bashkirian ASNTn pääkaupungissa ja Buinakskissa — Dagestanin ASNTssa.

Muhamettilaisten valtava enemmistö kuuluu sunniittien kirkkokuntaan, mutta Azerbaidzhanin SNTssa, Keski-Aasian tasavalloissa ja useilla muillakin SNTLn alueilla asuu melkoinen määrä muhamettilaisia, jotka lukeutuvat shiittien kirkkokuntaan. SNTLssa on kokonaan hävinnyt vihamielisyys sunniittien ja shiittien välillä.

Suuria uskonnollisia yhtymiä ovat SNTLssa edelleen: 1) budhalaiset, joiden johdossa on tunnettu budhalainen hengenmies bandido hambo lama Lobsan Ni ma Darmajev. Hän on SNTLn budhalaisten hengellisen keskushallinnon puheenjohtaja ja hänen toimipaikkansa on Burjat-Mongolian ASNTn alueella Ivolginskin kaupungissa; 2) roomalaiskatolinen kirkko, joka on levinnyt pääasiallisesti SNTLn läntisille alueille, Latvian ja Liettuan SNTssa; 3) vanhauskoisten kirkko; 4) Gruusian oikeauskoinen kirkko; 5) Armenian (gregoriaaninen) kirkko; 6) evankelis-kristillinen baptistikirkko; 7) luterilainen kirkko; 8) juutalaisten uskonto.

Edellä lueteltujen suurten uskonnollisten yhtymien lisäksi SNTLssa on toisiakin kannattajamäärältään vähemmän merkityksellisiä: ”seitsemännen päivän adventistit”, reformistit, molokaanit, karaimit, duhoborit, metodistit ym.

Kaikki nämä uskonnolliset yhtymät nauttivat kannattajiensa lukumäärästä riippumatta samoja oikeuksia kuin suuremmat kirkkokunnat. Ei suvaita vain sellaisten julmien lahkojen toimintaa, jotka asettavat uskonsa pohjaksi ihmisten fyysillisen runtelemisen (esimerkiksi skoptsien lahkokuntaa, joka kuohitsee kannattajansa).

Sisäistä elämäänsä koskevia kysymyksiä ratkaisemaan kutsuvat uskonnolliset keskukset koolle edustajakokouksia, konferensseja ja neuvottelukokouksia, joissa on läsnä papistoa ja uskovaisten edustajia. Uskonnollisilla yhteisöillä on omat akatemiansa, seminaarissa ja opistonsa pappien kouluttamista varten. Uskonnolliset keskukset pitävät vapaasti yhteyttä saman uskon tunnustajiin ulkomailla, ja eräillä niistä, esimerkiksi Venäjän oikeauskoisella kirkolla, Armenian kirkolla ym., on ulkomailla piispansa ja edustajansa.

Papeilla on kaikki samat poliittiset oikeudet kuin muillakin SNTLn kansalaisilla. He osallistuvat vallanelinten vaaleihin ja voivat tulla valituiksi.

Kaikkien uskonnollisten yhtymien johtajat, tavalliset papit ja uskovaiset osallistuvat SNTLssa aktiivisesti rauhanpuolustajien karisanliikkeeseen. Krutitskin ja Kolomnan metropoliitta Nikolai (Venäjän oikeauskoisesta kirkosta), ylipatriarkka ja kaikkien armenialaisten katolikos Georg VI, Latvian SNTn evankelis-luterilaisen kirkon päämies arkkipiispa Turs (Riiasta), Keski-Aasian ja Kazakstanin muhamettilaisten päämies mufti Ishan Babahan ibn Adbul Medzhidhan ovat SNTLn rauhanpuolustajain komitean jäseniä.

Uskonnollisten yhtymien elämässä nousee esiin kysymyksiä, jotka vaativat hallituselinten ratkaisua. Neuvostohallitus on ottanut tämän huomioon. SNTLssa on muodostettu Venäjän oikeauskoisen kirkon asiain Neuvosto ja uskonnollisia menoja koskevien asiain Neuvosto. Nämä Neuvostot auttavat uskonnollisia yhtymiä sellaisten kysymysten ratkaisemisessa, jotka vaativat kosketusta valtion elimiin ja laitoksiin, ne valvovat omantunnonvapautta ja uskonnollisten menojen harjoittamisvapautta koskevien lakien oikeaa soveltamista sekä laativat laki- ja päätösehdotuksia uskonnollisten yhteisöjen esille nostamista kysymyksistä.

28. KUINKA SNTL:ssa ON JÄRJESTETTY VÄESTÖN LÄÄKINTÄPALVELU?

Väestön terveydensuojelun neuvostovaltio on kokonaisuudessaan ottanut omalle vastuulleen. Lääkintäapu on kaikissa muodoissaan ilmaista.

Väestön palvelua varten kaupungeissa ja maaseutuasutuksissa (jokaisessa piirissä) on valtion ambulatorio (poliklinikka), jossa jokainen kansalainen voi asuinseudullaan saada tarvitsemaansa lääkintäapua. Piirien poliklinikat on varustettu kaikilla hoito- ja diagnoosivälineillä, röntgenlaitteilla, laboratorioilla, sähkö-, valo- ja vesihoitokalustolla ja vastaanottohuoneilla eri tauteja sairastavia potilaita varten.

Tarpeen vaatiessa ambulatorioista lähetetään sairaiden luo kotiin erikoislääkäreitä. Pikaisen avun toimittamista varten poliklinikkojen yhteydessä on ensiapuasemia, joista lääkärit kutsutaan kotiin puhelimitse.

Jokaisessa piirissä on lääkäreitä, jotka suorittavat tautien ehkäisytoimintaa ja terveydenhoidollista valistustyötä.

Suurten tuotantolaitosten ja virastojen yhteyteen perustetaan sosiaalivakuutusvaroilla poliklinikkoja, jotka palvelevat työläisiä ja virkailijoita sekä heidän perheittensä jäseniä.

Sairaiden pitkäaikaista hoitoa varten on perustettu sairaaloita ja erikoistautien poliklinikkoja.

SNTLn lääkintälaitoksissa työskentelee hyvin suuri määrä alan työntekijöitä. Lääkärien lukumäärä lisääntyi maassa vuoteen 1952 mennessä 80 prosentilla vuoteen 1940 verraten.

Neuvostovaltio myöntää joka vuosi valtavan suuria summia kansan terveydensuojeluun. Vuonna 1947 myönnettiin valtionbudjetista terveydensuojeluun 18,9 miljardia ruplaa, v. 1948 20,5 miljardia, v. 1949 21,6 miljardia, v. 1951 21,9 miljardia ja v. 1952 jo 22,8 miljardia ruplaa.

Kansan hyvinvoinnin lisääntymisen ja terveydensuojelussa saavutettujen menestysten tuloksena on kuolevaisuus supistunut, ja vuotuinen väenlisäys on yli 3 miljoonaa henkilöä.

29. MITÄ VEROJA TYÖTÄTEKEVÄT MAKSAVAT?

Työläiset, virkailijat, taiteilijat, käsityöläiset ja muut kansalaiset, joilla on itsenäisiä tulolähteitä, maksavat SNTL:ssa tuloveroa.

Tuloveron suorittamisesta vapautetaan ne työläiset ja virkailijat, joiden kuukausitulo ei nouse yli 260 ruplan, sekä eläkkeennauttijat riippumatta eläkkeen suuruudesta.

Työläisiltä ja virkailijoilta kannetaan vero joka kuukausi edellisen kuukauden ansiotuloista. 400 ruplan ansiotuloista on verosumma 18 ruplaa, 500 ruplan tuloista 26 ruplaa, 600 ruplan tuloista 36 ruplaa, 750 ruplan tuloista 52 ruplaa, 1.000 ruplan tuloista 82 ruplaa, 1.500 ruplan tuloista 147 ruplaa jne. Tuloveron enimmäismäärä suurista palkoista on noin 13 prosenttia.

Niille työläisille ja virkailijoille, joilla on perheessään neljä tai useampia huollettavia, on vero huomattavasti alhaisempi.

Tuloveron lisäksi saatettiin vuonna 1941 voimaan lapsettomien ja pieniperheisten kansalaisten vero. Tämän veron joutuvat maksamaan ne kansalaiset, joilla ei ole lapsia tai joilla on yksi tahi kaksi lasta, miehet 20–50 ikävuoteen ja naiset 20–45 ikävuoteen. Niille, joilla ei ole lapsia, verosumma on 6 % tuloista, niille, joilla on yksi lapsi, 1 % tuloista ja niille, joilla on kaksi lasta, 0,5 % tuloista. Ne kansalaiset, joilla on kolme tai useampia lapsia, eivät joudu maksamaan tätä veroa.

Tämän veron suorituksesta on vapautettu sotilashenkilöt ja heidän vaimonsa, invaliidit sekä kansalaiset, joiden lapset saivat surmansa tai katosivat tietymättömiin Isänmaallisen sodan rintamilla.

30. MITEN MÄÄRÄTÄÄN ASUNNONVUOKRA SNTL:ssa?

Kaupungeissa ovat asuintalot suurimmalta osaltaan valtion omaisuutta.

Laissa määrätään, ettei asunnonvuokra saa nousta yli 1 ruplan 32 kopeekan yhdeltä neliömetriltä asuntopinta-alaa. Apuhuoneista — keittiöstä, kylpyhuoneesta, eteisestä jne. — ei makseta vuokraa. Näin nousee siis vuokra 35–40 neliömetrin asunnosta kaikkein korkeimman arvion mukaan 46–53 ruplaan kuukaudessa.

Tavallisesti ei asunnonvuokra ole työläisen tai virkailijan palkasta 4—5 prosenttia enempää. Vuokramaksun suuruuden on valtio määrännyt, eikä kukaan voi korottaa vuokria. Omavaltaisesta asunnonvuokran korottamisesta seuraa lain määräämä rangaistus.

31. KUINKA SOSIAALIVAKUUTUS ON JÄRJESTETTY SNTL:ssa?

Työläisten ja virkailijain sosiaalivakuutus tapahtuu valtion kustannuksella. Sosiaalivakuutusrahasto muodostuu vakuutusmaksuista, jotka kaikki tuotantolaitokset ja virastot suorittavat tiettynä prosenttina maksamistaan palkoista. Työläiset ja virkailijat itse eivät suorita mitään maksuja sosiaalivakuutusrahastoon.

Sosialistisen talouden kasvun mukana kasvaa myös valtion sosiaalivakuutuksen budjetti. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana (vv. 1928/29–1932/33) valtion sosiaalivakuutusvarat käsittivät 10,4 miljardia ruplaa, toisen viisivuotissuunnitelman aikana (vv. 1933–1937) 32,5 miljardia ruplaa ja sodanjälkeisen viisivuotissuunnitelman aikana (vv. 1946–1950) jo 80,1 miljardia ruplaa. Vuonna 1952 sosiaalivakuutusbudjetti käsitti 21,4 miljardia ruplaa.

Sosiaalivakuutusrahastosta maksetaan raha-avustuksia työläisille ja virkailijoille heidän menettäessään väliaikaisesti työkykynsä, invaliidi- ja vanhuuseläkkeitä, eläkkeitä työläisten ja virkailijain perheille, jotka ovat menettäneet elättäjänsä, sekä raskaus- ja synnytysavustuksia naisille. Sosiaalivakuutusvaroja käytetään myös ammattiliittojen parantoloiden ja lepokotien rakentamiseen ja ylläpitoon sekä työtätekevien lasten ylläpitoon pioneerileireillä ja lasten parantoloissa. Sosiaalivakuutusvaroista maksetaan myös erikoisravinto sairasruokaloissa sekä lepo ja hoito tehtaiden yhteydessä olevissa yöparantoloissa ja päivälepokodeissa.

Avustukset väliaikaisesta työkyvyttömyydestä suoritetaan työläisille ja virkailijoille sairastumispäivästä alkaen siihen saakka, jolloin lääkäri toteaa potilaan työkyvyn täysin palanneeksi. Avustuksia annetaan myös perheenjäsenen sairastuessa, jos hän tarvitsee hoitoa. Avustuksen suuruus on 50–100 prosenttia palkasta riippuen siitä, kuinka kauan työntekijä on ollut kyseisessä työpaikassa.

Raskaus- ja synnytysavustuksia maksetaan kaikille naisille, jotka ovat työskennelleet kyseisessä tuotantolaitoksessa tai virastossa vähintään kolme kuukautta. Sen lisäksi annetaan kerta-avustus vastasyntyneen ravinto- ja vaatetusmenoja varten.

Valtion sosiaalivakuutusvarojen käytöstä määräävät yksinomaan ammattiliitot.

32. KUINKA NEUVOSTOVALTIO HUOLEHTII NAISESTA ÄITINÄ?

Neuvostovaltiossa saa nainen äitinä osakseen yleisen kunnioituksen ja arvonannon.

Raskaana olevien naisten työ säännöstellään erikoisilla lakeihin sisältyvillä määräyksillä. He saavat täydellä palkalla lomaa 35 päivää ennen synnytystä ja 42 päivää synnytyksen jälkeen (tai enemmänkin synnyttäjän terveydentilasta riippuen).

Kaupunkeihin ja maaseudulle on luotu laaja maksuttomien synnytyslaitosten, lastenneuvolain sekä lastenseimien ja -tarhojen verkosto. Valtion kustannuksella on toiminnassa noin 6.000 synnytyslaitosta ja monia synnytysosastoja sairaaloissa. 95 % kaikista naisista synnyttää lapsensa synnytyslaitoksissa, joissa ammattitaitoinen palvelu ja lääkärinapu on heille ilmaista. Synnytyslaitoksissa on kivuton synnytys yleisesti käytössä. Kuolemantapaukset synnytyksen yhteydessä ovat niin kaupungeissa kuin maaseudullakin häviämässä.

Jokainen äidiksi tuleva nainen merkitään kirjoihin jo raskauden aikana valtion erikoisissa neuvoloissa, joiden lääkärien vakituisen valvonnan alaiseksi sekä hän että myöhemmin hänen lapsensakin joutuvat.

Valtion äitiys- ja lastensuojelujärjestelmä edellyttää monia huojennuksia ja etuisuuksia äideiksi tuleville naisille.

Kaikki monen lapsen äidit saavat valtion avustuksen. Kolmannen lapsen syntyessä maksetaan avustuksena 200 ruplaa, neljännen lapsen syntyessä 650 ruplaa kerta-avustuksena ja 40 ruplaa kuukaudessa, viidennen syntyessä 850 ruplaa kerta-avustuksena ja 60 ruplaa kuukaudessa, kuudennen syntyessä 1.000 ruplaa kerta-avustuksena ja 70 ruplaa kuukaudessa, seitsemännen ja kahdeksannen syntyessä 1.250 ruplaa kerta-avustuksena ja 100 ruplaa kuukaudessa, yhdeksännen ja kymmenennen syntyessä 1.750 ruplaa kerta-avustuksena ja 125 ruplaa kuukaudessa. Äideille, joilla on kymmenen lasta, maksetaan jokaisen seuraavan lapsen syntyessä kerta-avustuksena 2.500 ruplaa ja 150 ruplaa kuukaudessa. Viiden sodanjälkeisen vuoden aikana on monen lapsen äideille maksettu 148 miljardia ruplaa valtion avustuksina.

Valtion avustus maksetaan myös yksinäisille äideille. Vuonna 1952 neuvostovaltio maksoi monen lapsen ja yksinäisille äideille lapsi- ja synnytysavustuksia 6 miljardia 355 miljoonaa ruplaa.

Äidit, jotka ovat synnyttäneet ja kasvattaneet kymmenen tai useampia lapsia, saavat ”Sankariäidin” arvonimen ja heille ojennetaan ”Sankariäidin” kunniamerkki sekä SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön kunniakirja. Äiti, joka on synnyttänyt ja kasvattanut 5 tai 6 lasta, saa palkintona ”Äitiysmitalin”, 7—9 lasta synnyttänyt ja kasvattanut äiti kunniamerkin ”Äitiyden kunnia”. Näillä kunniamerkeillä ja mitaleilla oli vuoden 1953 alkuun mennessä palkittu yli 3.800.000 neuvostonaista.

Neuvostotiedemiehet jatkavat keskeytymättä työtään äitiys- ja lastensuojelujärjestelmän edelleen kehittämiseksi. Tällä alalla on toiminnassa yli 20 tieteellistä erikoistutkimuslaitosta.

33. MILLAISET OVAT AVIOLIITTOA JA PERHETTÄ KOSKEVAT SNTL:n LAIT?

Neuvostoperhe rakentuu aviopuolisoiden tasa-arvoisuuteen, heidän keskinäiseen kunnioitukseensa, ystävyyteensä ja rakkauteensa. Neuvostovaltio varjelee perheen säilymistä ja kestävyyttä, ottaa sen suojelukseensa. Laki takaa kummankin aviopuolison täyden tasa-arvoisuuden niin oikeuksien kuin velvollisuuksienkin suhteen, se ei suvaitse minkäänlaista naisten oikeuksien väheksymistä ja vaatii, että kummankin aviopuolison on yhtäläisesti huolehdittava lasten kasvatuksesta. Perheen hankkima omaisuus kuuluu tasaisesti kummallekin aviopuolisolle. Kumpikin aviopuoliso on velvollinen elättämään toisen, jos tämä on työkyvytön.

Neuvostolait rankaisevat niitä, jotka horjuttavat perhesiteitä kevytmielisellä käytöksellään, pakottavat naisen tekemään abortin tai jättävät lapset heitteille.

Avioliitto solmitaan rekisteröimällä se työtätekevien edustajain Neuvoston alaisessa siviilirekisteritoimistossa. Avioliiton rekisteröiminen merkitään aviopuolisoiden passeihin.

Pyrkiessään tekemään perheen kestäväksi ja suojellessaan äidin ja lasten etuja neuvostolait sallivat avioliiton purkamisen vain oikeudellisessa järjestyksessä ja ainoastaan silloin, kun siihen ovat olemassa vakavat perusteet. Aviopuolisoiden anoessa voidaan avioerojuttu käsitellä oikeuden suljetussa istunnossa.

Siinä tapauksessa, että oikeus katsoo avioliiton purkamisen tarpeelliseksi, se määrää päätöksessään, kumman aviopuolison kasvatettaviksi lapset jäävät, ja omaisuuden jaon. Se palauttaa eronneille aviopuolisoille, mikäli he sitä haluavat, sen nimen, joka heillä oli ennen avioliittoa.

Uuden avioliiton solmiminen ennen aikaisemman avioliiton purkautumista, kaksinnaiminen ja monivaimoisuus ovat lailla kiellettyjä.

34. MITÄ NEUVOSTOTYÖLÄINEN SAA VALTIOLTA TYÖPALKKANSA LISÄKSI?

Työpaikka ei ole neuvostotyöläisten ja -virkailijain ainoa tulo. Sen lisäksi he saavat valtiolta monia maksuja ja huojennuksia, jotka lisäävät jokaisen perheen reaalibudjettia keskimäärin enemmän kuin kolmanneksella. Niihin kuuluvat: valtion sosiaalivakuutuksen maksut ja avustukset, eläkkeet sosiaalihuoltovaroista, valtion suorittamat työläisten ja virkailijain palkat loma-ajalta, ilmaiset tai huokeat paikat parantoloihin ja lepokoteihin, paikat työläisten ja virkailijain lapsille lastenseimiin ja -tarhoihin, lasten toimittaminen kesäaikana huviloihin kaupungin ulkopuolelle, lastenparantoloihin ja kylpylöihin, avustukset monen lapsen ja yksinäisille äideille, kaikkien lasten opiskelu kouluissa valtion kustannuksella ja työtätekevien ammattitaidon edistäminen kursseilla, stipendit teknikumien ja korkeakoulujen oppilaille, ilmainen lääkintäapu koko väestölle, erilaiset palkkiot ja palkanlisät hyvistä työnsuorituksista, ja monet muut maksut ja huojennukset.

Kaikki nämä valtion suorittamat maksut ovat lisäystä työtätekevien tuloihin.

Vuonna 1951 väestö sai valtion kustannuksella erilaisia maksusuorituksia ja huojennuksia 125 miljardin ruplan arvosta ja vuonna 1952 noin 129 miljardin ruplan arvosta. Näihin summiin eivät sisälly valtion jokavuotiset valtavan suuret menot asuntojen rakentamiseen työtätekeville.

35. KUINKA SNTL:n AMMATTILIITOT TOIMIVAT?

SNTLn ammattiliitot ovat työväenluokan suurin joukkojärjestö. Niiden riveihin kuuluvat käytännöllisesti katsoen kaikki työläiset, virkailijat, insinöörit, teknikot sekä tieteen ja kulttuurin eri aloilla toimivat henkilöt. Ammattiliitot antavat neuvostovallalle ja kommunistiselle puolueelle aktiivista apua työväenluokan poliittisessa valistuksessa ja sen kulttuurin kohottamisessa, tuotannon sekä työläisten ja virkailijain aineellisen aseman ja elinehtojen parantamisessa.

V. I. Lenin nimitti SNTLn ammattiliittoja kommunismin kouluksi, koska ne vetävät työväenluokan laajoja joukkoja osallistumaan sosialistiseen rakennustyöhön, kehittävät joukkojen poliittista tietoisuutta ja yhteiskunnallista aktiivisuutta ja kasvattavat työläisissä ja virkailijoissa kommunistista suhtautumista työhön.

Ammattiliitot osallistuvat aktiivisesti tuotantoa, työtä, kunnallislaitoksia ja kulttuuria koskevien lakien laatimiseen. Niille on annettu oikeus valvoa, miten työsuojelua ja turvallisuustekniikkaa koskevia lakeja noudatetaan ja hoitaa valtion sosiaalivakuutusrahastoa.

Ammattiliitot osallistuvat työläisten ja virkailijain palkkojen suunnitteluun, tarkkailevat, että periaatetta palkan maksamisesta työn määrän ja laadun mukaan noudatetaan täsmällisesti, ja valvovat, että palkat ja työnormit tulevat oikein määrätyiksi.

Ammattiliittojen työpaikkakomiteat järjestävät sosialistista kilpailua, auttavat työläisiä ja virkailijoita kehittämään ammattitaitoaan, osallistuvat kurssien, stahanovilaisten koulujen ja kerhojen järjestämiseen, levittävät parhaiden työntekijäin kokemuksia ja harjoittavat laajaa tuotannollis-teknillistä propagandaa.

Ammattiliittojen työpaikkakomiteat solmivat työläisten valtuuttamina hallinnon kanssa työehtosopimukset (kts. 61. kysymys).

Erittäin suuren työn ammattiliitot suorittavat työläisten ja virkailijain aineellisten ja kulttuuritarpeiden tyydyttämiseksi. Ammattiliittojen varoilla pidetään yllä lukuisia kulttuuripalatseja ja kerhotaloja, kirjastoja ja stadioneja. Ammattiliitot suorittavat joukkovalvontaa asuintalojen sekä väestön kulttuuri- ja käytännöllisiä tarpeita tyydyttävien laitosten rakennussuunnitelmien toteuttamiseen nähden, osallistuvat asuntopinta-alan jakamiseen tuotantolaitoksille kuuluvissa taloissa ja jakavat parantola- ja lepokotipaikat.

Ammattiliitot saavat varansa jäsenmaksuista, joiden suuruus on 1 % palkasta.

SNTLn ammattiliitot rakentuvat tuotannolliselle perustalle. Kaikki saman tuotantolaitoksen tai viraston työntekijät sekatyöläisestä tuotantolaitoksen johtajaan saakka kuuluvat (tietenkin vapaaehtoisesti) samaan ammattiliittoon. Näin siis on SNTLn jokaisessa tuotantolaitoksessa yhtenäinen ammatillinen järjestö, joka nojautuu työssään koko kollektiiviin ja edustaa työtätekevien koko kollektiivin etuja. Aivan samoin kuuluvat saman teollisuudenalan työläiset ja virkailijat samaan ammattiliittoon.

Ammattiliittojen säännöissä määrätään, että jokaisella ammattiliiton jäsenellä on oikeus valita ja tulla valituksi mihin ammattiliiton elimeen tahansa, oikeus arvostella kokouksissa ja lehdistössä paikallisten ja ylempien ammatillisten elinten toimintaa, esittää kaikille johtaville elimille anomuksia ja valituksia ja vaatia niiden nopeata käsittelyä.

Ammattiliittojen toiminta rakentuu laajan demokratian ja joukkojen omatoimisuuden pohjalle. Kaikki johtavat ammattiliittoelimet — tehdasosastojen ja tehtaiden komiteoista koko Neuvostoliittoa käsittäviin keskuksiin saakka — valitaan salaisella äänestyksellä. Jokainen johtava valittu elin on velvollinen säännöllisten (ammattiliittojen säännöissä määrättyjen) väliaikojen kuluttua selostamaan toimintaansa ammattiliittojen jäsenille.

Ammattiliittojen johtavana keskuksena toimii Neuvostoliiton Ammattiliittojen Keskusneuvosto, joka valitaan ammattiliittojen yleisessä edustajakokouksessa, ja kussakin ammattiliitossa keskuskomitea, joka valitaan tämän liiton edustajakokouksessa.

36. SATTUUKO SNTL:ssa SELKKAUKSIA TYÖLÄISTEN JA HALLINNON VÄLILLÄ JA KUINKA NE RATKAISTAAN?

SNTLn oloissa työläinen ja hallintotyöntekijä eivät ole vastakkaisten luokkien edustajia. Molemmat ovat sosialistisen talouden työntekijöitä, jotka pyrkivät samaan päämäärään, kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Siitä huolimatta voi jokapäiväisessä tuotannollisessa elämässä hallinnon ja yksityisten työläisten välillä tietenkin syntyä kiistoja työkysymyksistä.

Näiden työriitojen ratkaisemisjärjestys on säädetty yksityiskohtaisesti SNTLn laeissa. Kaikki työriidat ratkaistaan joko arvio- ja sovintolautakunnassa tahi kansanoikeudessa.

Arvio- ja sovintolautakunta on vartavasten muodostettu sovitteluelin, joka on kaikissa tuotantolaitoksissa ja virastoissa, suurissa tuotantolaitoksissa myös tehdasosastoissa. Siihen kuuluu yhtä monta edustajaa hallinnasta ja ammattiliittokomiteasta.

Arvio- ja sovintolautakunnan puoleen voi kääntyä jokainen työläinen ja virkailija, jos hän katsoo, että hänen palkkansa ei ole laskettu oikein, jos hän on eri mieltä erottamisestaan tai toiseen työhön siirtämisestään jne. Lautakunta on velvollinen käsittelemään valituksen ja tekemään sen johdosta päätöksen kolmen päivän kuluessa.

Kummallakin työriidan käsittelyyn osallistuvalla puolella (ammattiliitolla ja hallinnolla) on lautakunnassa yhtäläiset oikeudet. Päätökset tehdään kummankin puolen keskinäisellä sopimuksella.

Lautakunnan päätöksen voivat kumota vain prokuraattori tai ylempi ammattiliittoelin ja ainoastaan siinä tapauksessa, jos se on tehty lainvastaisesti tai on ilmeisessä ristiriidassa todellisen asiaintilan kanssa.

Ellei työntekijä pidä oikeana lautakunnan kielteistä päätöstä hänen esityksensä johdosta, on hänellä oikeus kääntyä kansanoikeuden puoleen. Työläisten ja virkailijain kääntyessä työasioissa kansanoikeuden puoleen heidät vapautetaan kaikista oikeudenkäyntikuluista.

37. MIKÄ SELITTÄÄ JOUKKOKULUTUSTARVIKKEIDEN HINTOJEN JÄRJESTELMÄLLISEN ALENTAMISEN SNTL:ssa?

Alituinen huolenpito kansan parhaasta, sen alati kasvavien aineellisten ja kulttuuritarpeiden mahdollisimman täydellisestä tyydyttämisestä on Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ja hallituksen koko politiikan syvimpänä perustana, niiden koko toiminnan korkeimpana lakina. Selvän ilmauksensa tämä huolenpito saa järjestelmällisesti toimeenpannuissa joukkokulutustarvikkeiden vähittäismyyntihintojen alennuksissa.

Hintojen aleneminen SNTLssa on luonnostaan lankeavaa sen tähden, että teollisuus- ja maataloustuotanto kehittyy siellä alinomaa yhä täydellisemmäksi ja laajenee uusimman tekniikan pohjalla. Pelkästään sodanjälkeisellä kaudella — vuoden 1947 lopusta vuoteen 1953 — on joukkokulutustarvikkeiden hintoja alennettu kuusi kertaa. Niiden yleinen hintataso on näiden vuosien kuluessa laskenut enemmän kuin puolella. Kuusi kertaa toimeenpannun hintojen alennuksen tuloksena väestö on voittanut suuren summan — monta sataa miljardia ruplaa. Hintojen alentaminen on tärkein keino työläisten ja virkailijain realipalkan ja talonpoikien tulojen järjestelmällisessä kohottamisessa.

Valtion vähittäismyyntihintoja tullaan vastaisuudessakin alentamaan. Viides viisivuotissuunnitelma SNTLn kehittämiseksi vv. 1951–1955 edellyttää joukkokulutustarvikkeiden hintojen jatkuvaa alentamista. Työläisten ja virkailijain realipalkka tulee viidennen viisivuotissuunnitelman aikana kohoamaan, vähittäishintojen alennukset huomioon otettuina, vähintään 35 prosentilla ja kollektiivitalonpoikien tulot lisääntymään (rahassa ilmaistuna) vähintään 40 prosentilla.

Kommunistisen puolueen ja neuvostohallituksen harjoittama politiikka joukkokulutustarvikkeiden hintojen järjestelmälliseksi alentamiseksi juontuu J. V. Stalinin selville saamasta ja määrittelemästä sosialismin taloudellisesta peruslaista (kts. 12. kysymys).

38. KUINKA SNTL:ssa ON JÄRJESTETTY LASTENTARHAT JA -SEIMET?

Lastentarhoja ja -seimiä on neuvostovaltio järjestänyt luodakseen naisille suotuisat ehdot tuotannolliseen työhön, opiskeluun ja osallistumiseen yhteiskunnalliseen elämään.

Seimissä hoidetaan lapsia 3-vuotiaisiin saakka, lastentarhoissa 3–7-vuotiaita. Tavallisesti lapset ovat seimissä ja tarhoissa päivisin heidän äitiensä ollessa työssä. Seimissä ja tarhoissa lapsia hoitavat kokeneet kasvattajat, jotka ovat saaneet erikoisen kasvatuskoulutuksen. Lääkärit tarkkailevat lasten terveyttä ja fyysillistä kehitystä. Lasten ravitseminen on järjestetty heidän ikänsä erikoisuudet tarkoin huomioon ottaen.

Vanhemmat suorittavat lasten ylläpidosta seimissä ja tarhoissa vain vähäisen maksun. Suurimman osan lasten ylläpitokustannuksista näissä laitoksissa suorittaa valtio.

Vuonna 1952 oli vakinaisissa ja väliaikaisesti toimivissa lastenseimissä 5 miljoonaa paikkaa. Lastentarhoissa hoidettiin yli 4 miljoonaa lasta. Uuden viisivuotissuunnitelman aikana (vv. 1951–1955) lastenseimien ja -tarhojen verkosto tulee laajenemaan vähintään 20 prosentilla.

Lasten sijoittaminen lastenhoitolaitoksiin on vapaa-ehtoista. Se ei vapauta vanhempia vastuusta lastensa kasvattamisessa, sillä peruskasvatuksen lapset saavat perheessä.

39. KUINKA PALJON SNTL:ssa ON NAISIA INSINÖÖREINÄ, TIETEENHARJOITTAJINA JA VALTIOLLISINA TOIMIHENKILÖINÄ?

Neuvostoyhteiskunnassa on toteutettu naisten täydellinen tasa-arvoisuus miesten kanssa valtio-, talous-, kulttuuri- ja yhteiskuntaelämän kaikilla aloilla.

Ennen Lokakuun vallankumousta Venäjällä oli kaikkiaan 600 naispuolista insinööriä. Vuonna 1951 SNTLssä oli yli 380.000 naista insinööreinä ja teknikkoina, ja naisopettajia oli toista miljoonaa. Yli miljoona naista, heistä 220.000 lääkäriä, työskentelee sairaaloissa, poliklinikoissa ja muissa terveydenhoitolaitoksissa. Eri aloilla spesialisteina toimivia, korkeakoulun päättäneitä naisia on yli 900.000. Vuonna 1952 opiskeli yli 1.200.000 naista korkeakouluissa ja erikoisalojen keskioppilaitoksissa.

Naiset johtavat monia tieteellisiä tutkimuslaitoksia, korkeakouluja, suuria tuotantolaitoksia, neuvostotiloja, kollektiivitalouksia, kouluja ja sairaaloita. Noin 60.000 naista suorittaa tieteellistä ja pedagogista työtä yliopistoissa, korkeakouluissa ja tieteellisissä tutkimuslaitoksissa.

Neuvostomaaseudun parhaan väen, maatalouden eturivin mestarien joukossa, jotka ovat kasvattaneet suuria satoja, kehittäneet karjan tuoton korkeaksi ja saaneet siitä tunnustukseksi Sosialistisen Työn Sankarin arvonimen, oli vuoden 1952 alussa 2.170 naista.

Vuoden 1953 alussa oli 741 naista saanut Stalin-palkinnon (kts. 90. kysymys) työstä tieteen alalla, merkittävistä keksinnöistä tai huomattavista saavutuksista kirjallisuudessa ja taiteessa.

Neuvostonaiset osallistuvat aktiivisesti maan hallitsemiseen. SNTLn Korkeimpaan Neuvostoon valittiin vuoden 1950 maaliskuussa 280 naisedustajaa. Helmikuussa 1951 valittiin liitto- ja autonomisten tasavaltojen Korkeimpiin Neuvostoihin 2.209 naisedustajaa. Yli puoli miljoonaa naista on jäseninä työtätekevien edustajain paikallisissa Neuvostoissa.

40. KUINKA OIKEUDENKÄYTTÖ SNTL:ssa TAPAHTUU?

Oikeuslaitoksen tehtävänä SNTLssa on neuvostokansalaisten työtä ja omaisuutta koskevien oikeuksien ja etujen puolustaminen, samoin valtion virastojen, tuotantolaitosten, osuustoiminnallisten ja muiden yhteiskunnallisten järjestöjen oikeuksien ja lain suojelemien etujen puolustaminen.

Kaikki tuomioistuimet kansanoikeudesta oikeuslaitoksen korkeimpaan elimeen, SNTLn Korkeimpaan oikeuteen saakka, valitaan.

Kullakin tuomioistuimella on hoidettavanaan oma määrätty kysymyspiirinsä. Suurin osa kriminaalirikos- ja siviilijutuista käsitellään kansanoikeuksissa (niihin kuuluu tuomari ja kaksi kansanlautamiestä). Aluepiiri-, alue-, kaupunki- ja piirikuntaoikeuksissa käsitellään valtionrikosjutut, valtio- ja yhteiskunnallisten järjestöjen väliset kiistat sekä valitukset ja vastalauseet kansanoikeuksien langettamien tuomioiden ja päätösten johdosta. Kaikkien tuomioistuinten oikeudellista toimintaa valvoo liittotasavallan puitteissa tasavallan Korkein oikeus ja koko SNTLn puitteissa SNTLn Korkein oikeus.

Asiain käsittelyyn osallistuvat kaikissa tuomioistuimissa kansanlautamiehet. Kansanlautamiehet valitaan samoin perustein kuin kansantuomarit.

Kansanlautamiesten ja kansantuomareiden yhtäläiset oikeudet muodostavat SNTLn koko oikeusjärjestelmän erään tärkeimmän periaatteen.

Neuvostovallan Perustuslaissa säädetään tuomareiden täydellinen riippumattomuus. Ei millään vallanelimellä eikä kenelläkään viranomaisella ole oikeutta sanella tuomioistuimelle päätöstä konkreettisessa oikeusjutussa tai vaikuttaa missään määrin jutun ratkaisuun. Tuomioistuin langettaa tuomionsa tai tekee päätöksensä tarkoin lain vaatimuksia vastaavasti, asiassa esiintyvän aineiston pohjalla.

Lainkäyttö tapahtuu yhtenäisen ja kaikille kansalaisille yhtäläisen oikeuden pohjalla. SNTLssa ei ole mitään etuoikeutettuja oikeuselimiä joitakin väestöryhmiä varten. Kansanoikeus on kaikille kansalaisille sama.

Oikeudenkäynti tapahtuu liitto- tahi autonomisen tasavallan kielellä, ja henkilöille, jotka eivät tätä kieltä hallitse, taataan tulkki. Kaikilla kansalaisilla on oikeus käyttää oikeudenkäynnissä äidinkieltään.

Yksi SNTLn oikeudenkäytön tärkeimmistä periaatteista on sen julkisuus. Oikeuden istunnot ovat avoimia. Suljetut istunnot sallitaan vain sellaisia asioita käsiteltäessä, joiden yhteydessä on varjeltava valtio-, sotilas- tai diplomaattisia salaisuuksia.

Neuvosto-oikeus esittää suurta kasvattavaa osaa.

Rikollisia rangaistessaan neuvosto-oikeus huolehtii samalla heidän ojentamisestaan ja kasvattamisestaan uuteen suuntaan. SNTLn lait hylkäävät rangaistuksen

itsetarkoituksena tai kostona, keinona tuomittujen ihmisarvon alentamiseen. Neuvostovaltio tarjoaa tuomituille sellaiset elämänehdot ja työolot, joissa he voivat rehellisellä työllä ja käytöksellä sovittaa syyllisyytensä ja palata täysiä oikeuksia nauttivien neuvosto-kansalaisten perheeseen.

41. KUKA VOI OLLA TUOMARINA SNTL:ssa?

Tuomariksi voi SNTLssa päästä jokainen kansalainen, mies tai nainen, jolla on äänioikeus, joka on täyttänyt 23 vuotta ja nauttii valitsijain luottamusta

Väestö valitsee kansantuomarit ja kansanlautamiehet vaalipiireittäin yleisen, välittömän ja yhtäläisen äänioikeuden perusteella salaisella äänestyksellä kolmeksi vuodeksi.

Yhdestä vaalipiiristä valitaan yksi tuomari ja 50–75 kansanlautamiestä.

Kansantuomarien viime vaaleihin (v. 1951 lopussa) osallistui Moskovassa 99,99 prosenttia äänioikeutetuista. Valituista kansantuomareista ja -lautamiehistä oli yli 45 prosenttia naisia. Tuomarien valtava enemmistö on saanut lainopillisen korkea- tai keskikoulusivistyksen.

Ylempien oikeuselinten, aluepiiri- ja alueoikeuksien sekä tasavaltojen Korkeimpien oikeuksien ja Neuvostoliiton Korkeimman oikeuden jäsenet valitaan vastaavissa työtätekevien edustajain Neuvostoissa ja Korkeimmissa Neuvostoissa viideksi vuodeksi.

42. ONKO SNTL:ssa ASIANAJAJIA?

On. Kaikissa suurissa kaupungeissa ja monissa kyläyhdyskunnissa on asianajajakollegioita.

Neuvostolait turvaavat oikeuden puolustukseen syytetyille rikosoikeudessa ja molemmille asiapuolille (vastaajalle ja kantajalle) siviilioikeudessa.

Asianajajien osallistuminen oikeudenkäyntiin on pakollista jokaisessa tapauksessa, jossa jutussa esiintyy yleinen syyttäjä (prokuraattori). Asianajaja osallistuu oikeudenkäyntiin kohtuullisesta maksusta. Syytetyllä on oikeus itse valita asianajajansa, tai asianajajien kollegio nimittää asianajajan hänen pyynnöstään. Syytetylle, joka ei kykene maksamaan asianajajan palkkiota, määrää oikeus ilmaisen puolustusasianajajan.

Lain tarjoamaa puolustusoikeutta hyväkseen käyttäen on syytetyllä rikosoikeudessa (ja molemmilla asiapuolilla siviilioikeudessa) oikeus pyytää tuomioistuinta kutsumaan rajoittamaton määrä todistajia ja vaatia kirjallisia sekä esineellisiä todistuksia, tarpeellisten asiakirjojen liittämistä jutun käsittelyyn, asiantuntijain määräämistä ja jutun palauttamista tutkittavaksi.

43. MITKÄ OVAT SNTL:n YLIPROKURAATTORIN OIKEUDET?

SNTLn yliprokuraattorin nimittää SNTLn Korkein Neuvosto seitsemäksi vuodeksi. Hän huolehtii ylimpänä valvojana siitä, että valtion laitokset, viranomaiset ja SNTLn kansalaiset soveltavat oikein ja noudat-

tavat täsmällisesti neuvostolakeja. Yliprokuraattorilla on oikeus ilmoittaa vastalauseensa jokaisen viranomaisen, myös SNTLn ministerien toimenpiteistä, käskyistä tai määräyksistä, jotka ovat lain kanssa ristiriidassa.

SNTLn yliprokuraattori nimittää liitto- ja autonomisten tasavaltojen, aluepiirien ja alueiden prokuraattorit, jotka ovat vain SNTLn yliprokuraattorin alaisia ja kaikista paikallisista elimistä riippumattomia. SNTLn yliprokuraattori vahvistaa liittotasavaltojen prokuraattorien nimittämät piirikuntien, piirien ja kaupunkien prokuraattorit.

SNTLn yliprokuraattori, tasavaltojen, aluepiirien ja alueiden prokuraattorit sekä piirikuntien, kaupunkien ja piirien prokuraattorit osallistuvat oikeuselimien työhön valtionsyyttäjinä.

Jokainen SNTLn kansalainen voi esittää yliprokuraattorille valituksen lakia rikkonutta laitosta tai viranomaista vastaan tahi pyynnön laillisten oikeuksiensa ja etujensa suojelemisesta.

SNTLn Perustuslain 127. pykälässä sanotaan: ”Neuvostoliiton kansalaisille turvataan henkilöllinen koskemattomuus. Ketään ei voida vangita muuten kuin oikeuden päätöksellä tai prokuraattorin suostumuksella.”

Neuvostoliiton prokuraattorilaitos valvoo tämän perustuslain pykälän noudattamista ja saattaa ankaraan vastuuseen sitä rikkoneet henkilöt heidän virka-asemaansa katsomatta.

Neuvostovallan prokuraattorilaitos nojaa toiminnassaan yhteiskunnan jäsenten taholta laajassa mitassa saamaansa apuun. Samoin kuin oikeuslaitoksella on myöskin prokuraattorilaitoksella läheinen yhteys työtätekeviin, jotka näkevät siinä neuvostovallan yhteiskunta- ja valtiojärjestelmän puolustajan.

44. MITKÄ OVAT SNTL:n ULKOPOLITIIKAN PERIAATTEET?

Stalin määritteli seuraavin sanoin SNTLn ulkopolitiikan tien ja tehtävät:

”Meidän ulkopolitiikkamme on selvä. Se on rauhan säilyttämisen ja kauppasuhteiden lujittamisen politiikkaa kaikkien maiden kanssa. Neuvostoliitto ei aio uhata ketään ja sitä vähemmän se aikoo hyökätä kenenkään kimppuun. Me kannatamme rauhaa ja puolustamme rauhan asiaa …

Tätä politiikkaa on noudatettava vastaisuudessakin kaikella päättäväisyydellä ja johdonmukaisuudella.”

SNTLn ulkopolitiikka on rauhan ja kaikkien kansojen, suurten ja pienten, kanssa harjoitettavan yhteistyön politiikkaa. SNTLn hallitus harjoittaa sitä alituisesti. SNTL pyrkii ehkäisemään kaikenlaiset sodat valtioiden välillä ja puolustaa kansainvälisten selkkausten ja erimielisyyksien rauhanomaista järjestelyä. Syntymähetkestään lähtien neuvostovaltio on käynyt ja käy taistelua rauhan puolesta. Muodostamisensa jälkeisenä päivänä, marraskuun 8 päivänä 1917, neuvostohallitus hyväksyi ja julisti yleiseen tietoon V. I. Leninin kirjoittaman asetuksen rauhasta.

Kun Hitler-Saksa, joka oli orjuuttanut Euroopan kansat, hyökkäsi valapattoisesti Neuvostoliiton kimppuun, julisti neuvostohallituksen päämies J. V. Stalin:

”Meillä ei ole eikä voi olla sellaisia sodan päämääriä kuin vieraiden alueiden anastaminen, vieraiden kansojen orjuuttaminen …

Meidän päämääränämme on auttaa näitä kansoja niiden vapaustaistelussa Hitlerin hirmuvaltaa vastaan ja antaa niille sitten mahdollisuus järjestää asiansa omalla maallaan aivan vapaasti niinkuin ne haluavat. Ei mitään puuttumista toisten kansojen sisäisiin asioihin!”

Vapautettuaan Euroopan kansat hitleriläisten ikeestä ja turvattuaan niille rauhan Neuvostoarmeija poistui vapautettujen maiden alueelta antaen niille mahdollisuuden ratkaista itse sisäiset asiansa.

Puuttumattomuus muiden kansojen sisäisiin asioihin, niin suurten kuin pientenkin valtioiden suvereenisuuden kunnioittaminen, taistelu rauhan ja kansojen rauhallisen yhteistoiminnan puolesta — sellainen on neuvostovaltion ulkopolitiikan horjumaton linja.

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen XIX edustajakokouksessa G. M. Malenkov sanoi: ”Olemme varmoja siitä, että rauhallisessa kilpailussa kapitalismin kanssa sosialistinen talousjärjestelmä tulee vuosi vuodelta yhä havainnollisemmin todistamaan etevämmyytensä kapitalistisen talousjärjestelmän rinnalla. Mutta me emme lainkaan aio pakolla tyrkyttää kenellekään omaa ideologiaamme tai omaa taloudellista järjestelmäämme. ’Vallankumous vientitavarana — pötypuhetta. Jokainen maa tekee, jos se tahtoo, itse vallankumouksensa, ja ellei se tahdo, niin vallankumousta ei tule’, on toveri Stalin sanonut.”

Toisen maailmansodan jälkeen SNTL on käynyt tarmokasta, johdonmukaista taistelua uuden maailmansodan lietsojia vastaan, kestävän ja pitkäaikaisen demokraattisen rauhan puolesta kaikkien kansojen kesken.

Neuvostohallitus on tehnyt YK-järjestölle monia rauhan lujittamiseen tähtääviä rakentavia ehdotuksia: aseistuksen ja asevoimien yleisen supistuksen toimeenpanosta, atomivoiman käytön kieltämisestä sotatarkoituksiin ja kansainvälisen elimen perustamisesta näiden toimenpiteiden toteuttamista tarkkailemaan ja valvomaan. Rauhansopimuksen solmimisesta viiden suurvallan, SNTLn, USAn, Englannin, Kiinan ja Ranskan kesken, Korean kysymyksen rauhallisesta ratkaisusta, bakteeriaseen kieltämisestä ja useita muita ehdotuksia. Nämä SNTLn ehdotukset on YKn amerikkalais-englantilainen enemmistö hylännyt. Siitä huolimatta neuvostohallitus on lujasti päättänyt vastaisuudessakin käydä taistelua maailmanrauhan puolesta.

Puheessaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen XIX edustajakokouksessa J. V. Stalin sanoi:

”… puolueemme edut eivät suinkaan ole ristiriidassa rauhaarakastavien kansojen etujen kanssa, vaan päinvastoin sulautuvat niihin. Mitä taas Neuvostoliittoon tulee, niin sen edut eivät yleensä ole erotettavissa koko maailman rauhan asiasta.”

Ja poismenneen johtajan arkun ääressä Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja G. M. Malenkov sanoi:

”Ulkopolitiikan alalla tulee tärkeimpänä huolenamme olemaan uuden sodan ehkäiseminen, eläminen rauhassa kaikkien maiden kanssa.”

Mikä on selityksenä tähän SNTLn ja sen hallituksen järkähtämättömän rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan?

Se juontuu itse neuvostoyhteiskunta- ja valtiojärjestelmän luonteesta. SNTLssa ei ole riistäjäluokkia eikä sosiaalisia ryhmiä, joilla olisi etua sodasta, eikä siellä kukaan ajattele vieraiden alueiden valtausta. Koko neuvostokansa uurastaa rauhanomaisessa luovassa työssä.

45. ONKO SOSIALISTISEN JA KAPITALISTISEN JÄRJESTELMÄN RAUHALLINEN RINNAKKAINEN OLEMASSAOLO MAHDOLLINEN?

Epäilemättä.

Monet kapitalististen maiden poliitikot ja lehtimiehet ovat neuvostovaltion koko olemassaolon ajan tuon tuostakin esittäneet tällaisen kysymyksen neuvostohallituksen johtajille ja saaneet joka kerta heiltä saman vastauksen: kahden järjestelmän rauhallinen rinnakkainen olemassaolo on mahdollinen ja tarkoituksenmukainen.

Helmikuussa 1920 amerikkalaisen ”New York Evening Journal”-lehden kirjeenvaihtaja kysyi Leniniltä, millaisia suunnitelmia Neuvosto-Venäjällä on Aasiassa. V. I. Lenin vastasi:

”Samanlaisia kuin Euroopassakin: rauhallinen yhteiselämä kansojen kanssa …”

Joulukuussa 1946 SNTLssa käydessään Elliot Roosevelt esitti J. V. Stalinille kysymyksen kapitalistisen ja sosialistisen järjestelmän rauhallisen yhteistoiminnan mahdollisuudesta. Stalin vastasi, että kaksi erilaista järjestelmää — kapitalistinen ja sosialistinen — voivat aivan hyvin vastaisuudessakin olla yhteistoiminnassa keskenään. Saman vastauksen hän antoi vuonna 1947 samantapaiseen kysymykseen H. Stassenille.

Kahden järjestelmän rinnakkaisen olemassaolon ja yhteistoiminnan mahdollisuudesta antoi J. V. Stalin jälleen lausunnon keväällä 1952. Vastauksena amerikkalaisten sanomalehtien toimittajaryhmälle hän kirjoitti:

”Kapitalismin ja kommunismin rauhallinen rinnakkainen olemassaolo on täysin mahdollinen, jos kummallakin puolen on halua yhteistoimintaan, jos ne ovat valmiit täyttämään sitoumuksensa ja jos noudatetaan tasa-arvoisuuden ja toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatetta.”

Rauhallinen yhteiselämä kansojen kanssa — sellainen on muuttumattomana nykyisinkin neuvostohallituksen ulkopolitiikka, kun sitä johtaa Leninin lahjakas oppilas ja Stalinin uskollinen taistelutoveri G. M. Malenkov. SNTLn Korkeimman Neuvoston istunnossa maaliskuun 15 päivänä 1953 Ministerineuvoston puheenjohtaja G. M. Malenkov sanoi:

”Nykyisin ei ole olemassa sellaista kiistanalaista tai ratkaisematonta kysymystä, jota ei voitaisi ratkaista rauhanomaista tietä asianomaisten maiden keskinäisellä sopimuksella. Tämä koskee suhteitamme kaikkiin valtioihin, myös Amerikan Yhdysvaltoihin. Rauhan säilyttämisestä kiinnostuneet valtiot voivat nyt samoin kuin tulevaisuudessakin luottaa Neuvostoliiton lujaan rauhanpolitiikkaan.”

46. MIKSI NEUVOSTOKANSA OSALLISTUU AKTIIVISESTI RAUHANPUOLUSTAJAIN LIIKKEESEEN?

Siksi, että se ei tarvitse sotaa. Ne sodat, joita neuvostokansan viholliset ovat pakottaneet sen menneisyydessä käymään, ovat vain häirinneet sen suurta työtä kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Neuvostokansa taistelee rauhan puolesta myöskin siksi, että se pitää hyökkäyssotaa raskaimpana rikoksena ihmiskuntaa vastaan, kaikkien maiden tavallisten ihmisten suurimpana onnettomuutena.

Kun viime vuosien kuluessa on syntynyt maailman rauhanpuolustajien liike, on neuvostokansa yhtynyt aktiivisesti tähän ylevään liikkeeseen.

Neuvostoliiton kaikkien kansojen edustajat ovat neljä kertaa kokoontuneet rauhanpuolustajien konferensseihin: elokuussa 1949, lokakuussa 1950, marraskuussa 1951 ja joulukuussa 1952. Jokainen näistä konferensseista on merkinnyt uutta vaihetta jatkuvassa kamppailun laajentamisessa rauhan säilyttämiseksi ja kansojen valppauden tehostamiseksi sodanlietsojien rikollisten vehkeilyjen suhteen.

Vuonna 1950 allekirjoitti SNTLssa 115 miljoonaa ihmistä Rauhanpuolustajain maailmankongressin vakinaisen komitean Tukholman vetoomuksen atomiaseen kieltämisestä ja atomiasetta ensimmäisenä käyttävän hallituksen julistamisesta sotarikolliseksi.

Vuonna 1951 allekirjoitti yli 117 miljoonaa neuvostokansalaista Maailman rauhanneuvoston vetoomuksen rauhansopimuksen solmimisesta viiden suurvallan välillä.

Tämä merkitsee, että SNTLn koko aikuinen väestö on julistanut haluavansa elää rauhassa ja ystävyydessä USAn, Englannin, Ranskan ja maailman kaikkien muiden maiden kansojen kanssa.

47. MITÄ SANOO NEUVOSTOVALLAN ”LAKI RAUHAN PUOLUSTAMISESTA”?

Rauhanpuolustajain toinen maailmankongressi, joka pidettiin marraskuussa 1950 Varsovassa, osoitti Yhdistyneet Kansakunnat-järjestölle ja kaikkien maiden hallituksille kehoituksen rikollisen sotapropagandan kieltämisestä, harjoitettakoon sitä missä muodossa tahansa. Neuvostoihmiset, jotka on kasvatettu toisiin kansoihin kohdistuvan syvän kunnioituksen, kansojen välisen rauhan ja ystävyyden hengessä, antoivat tälle kehoitukselle lämpimän hyväksymisensä. Neuvostoliiton rauhanpuolustajain komitean puheenjohtaja runoilija N. S. Tihonov selosti tätä historiallista asiakirjaa SNTLn Korkeimman Neuvoston istunnossa, joka pidettiin Moskovassa maaliskuussa 1951.

Ilmaisten SNTLn kaikkien kansojen rauhanpyrkimyksen ja tahdon SNTLn Korkein Neuvosto antoi yksimielisesti kannatuksensa Rauhanpuolustajain maailmankongressin kehoitukselle ja hyväksyi samoin yksimielisesti seuraavan ”Lain rauhan puolustamisesta”.

”Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkein Neuvosto, pitäen ohjeenaan rauhan ja kansojen välisten ystävyyssuhteiden lujittamiseen pyrkivän Neuvostoliiton rauhanpolitiikan yleviä periaatteita, katsoo, ettei yhden sukupolven eläessä kahden maailmansodan vitsaukset kokeneiden kansojen omatunto ja oikeustaju voi sallia eräiden valtioiden hyökkäyshaluisten piirien rankaisematta harjoittaa sotapropagandaa, ja yhtyy Rauhanpuolustajien toisen maailmankongressin kehoitukseen, joka ilmaisee koko edistyksellisen ihmiskunnan tahdon rikollisen sotapropagandan kieltämisestä ja tuomitsemisesta.

Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkein Neuvosto päättää:

Yhtyä siihen käsitykseen, että sotapropaganda, harjoitettakoon sitä missä muodossa tahansa, horjuttaa rauhan asiaa, luo uuden sodan uhkan ja on sentähden mitä raskain rikos ihmiskuntaa vastaan.

Henkilöt, jotka syyllistyvät sotapropagandaan, on asetettava syytteeseen ja tuomittava vaarallisina kriminaalirikollisina.”

SNTLn valtiovallan korkeimman elimen hyväksymä ”Laki rauhan puolustamisesta” osoittaa vielä kerran, että SNTLn kansat haluavat rauhaa ja ovat valmiit taistelemaan sen puolesta kaikin voimin ja keinoin.

48. MITÄ OVAT KANSAINVÄLISET STALININ RAUHANPALKINNOT?

Kansainväliset Stalin-palkinnot ”Rauhan lujittamisesta kansojen välillä” perustettiin SNTLn Korkeimman Neuvoston puhemiehistön asetuksella joulukuun 20 päivänä 1949 Stalinin 70-vuotispäivän yhteydessä.

Joka vuosi jaetaan 5–10 palkintoa eri maiden kansalaisille poliittisiin, uskonnollisiin ja rotueroavaisuuksiin katsomatta huomattavista ansioista taistelussa rauhan säilyttämisen ja lujittamisen puolesta.

Kansainvälisen Stalin-palkinnon saaneelle henkilölle annetaan kansainvälisen Stalin-palkinnon saajan diploomi, rinnassa kannettava kultamitali, jossa on Stalinin kuva, ja 100.000 ruplan rahapalkinto.

Palkintojen jakoa varten on SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö muodostanut eri maiden demokraattisten voimien edustajista erikoisen komitean, joka jakaa kansainvälisiä Stalin-palkintoja ”Kansojen välisen rauhan lujittamisesta”.

Ansioista taistelussa rauhan säilyttämisen ja lujittamisen puolesta saivat vuonna 1950 kansainväliset Stalin-palkinnot ”Kansojen välisen rauhan lujittamisesta” seuraavat rauhantaistelun merkkihenkilöt: Frédéric Joliot-Curie (Ranska), Sun Tsin-lin (Kiina), Hewlet Johnson (Englanti), Eugenie Cotton (Ranska), Arthur Moulton (USA), Pak Den Ai (Korea) ja Heriberto Jara (Meksiko). Vuonna 1951 saivat palkinnot: Kuo Mo-jo (Kiina), Pietro Nenni (Italia), Ikuo Ojama (Japani), Monica Felton (Englanti), Anna Seghers (Saksa) ja Jorge Amado (Brasilia). Vuonna 1952 saivat Stalin-palkinnot: Yves Farge (Ranska), Saifuddin Kitchlew (Intia), Elisa Branco (Brasilia), Paul Robeson (USA), Johannes Becher (Saksan Demokraattinen Tasavalta), James Endicott (Kanada) ja Ilja Ehrenburg (Neuvostoliitto).

Kansainvälisten Stalinin rauhanpalkintojen jokavuotinen jako on selvä todistus Neuvostoliiton järkkymättömästä rauhantahtoisesta ulkopolitiikasta.

49. MITÄ VARTEN NEUVOSTOARMEIJA ON OLEMASSA?

Neuvostoarmeijan perustivat Lenin ja Stalin vuonna 1918 puolustamaan sosialistista neuvostovaltiota sen ulkoisia vihollisia vastaan.

Se on nostanut aseensa vasta silloin, kun Neuvostojen maan kimppuun on hyökätty. Ja joka kerta se on selviytynyt voittajana.

Vv. 1918–1920 Neuvostoarmeija puolusti maansa vapautta ja riippumattomuutta interventiojoukkojen päällekarkausta vastaan. Toisen maailmansodan aikana se pelasti Neuvostoliiton kansat Hitler-Saksan orjuuden uhkasta ja vapautti fasistien ikeestä monet Lännen ja Idän kansat.

Neuvostoarmeijan voima on siinä, että se on kansan armeija, ja palvelee kansojen välisen rauhan ja ystävyyden asiaa. Se on kasvatettu uskollisuuden hengessä sosialistista isänmaata kohtaan, muiden maiden kansojen vapauden ja riippumattomuuden kunnioittamisen hengessä. Neuvostoarmeija ei koskaan ole käynyt eikä voi käydä anastussotaa. Sen ainoana päämääränä on suojella kommunismia rakentavien SNTLn kansalaisten rauhanomaista työtä, seisoa SNTLn valtion etujen vartiossa.

Neuvostoarmeija saa osakseen kansan rakkauden, sen yksimielisen kannatuksen ja huolenpidon. Tässä on sen voiman ja voittamattomuuden tärkein lähde.

Neuvostoihmiset rakentavat levollisina kommunistista yhteiskuntaa, sillä he ovat varmoja siitä, että Neuvostoarmeija pystyy lyömään takaisin jokaisen hyökkääjän.

50. KUINKA SNTL:n ULKOMAANKAUPPA ON JÄRJESTETTY JA KUINKA SITÄ KÄYDÄÄN?

SNTLn ulkomaankauppa on järjestetty ja sitä käydään valtion monopolin pohjalla. Sitä johtaa SNTLn koti- ja ulkomaankaupan ministeriö. Ne neuvostoelimet, jotka ulkomailla edustavat SNTLn etuja ja oikeuksia ulkomaankaupan monopolin alalla, ovat SNTLn kauppaedustustot. Kauppaedustustot hoitavat ja sääntelevät ulkomaankauppaa ja edistävät SNTLn kaupallisten ja muiden taloudellisten suhteiden kehittämistä muihin maihin.

Konkreettisia liiketoimia ulkomaankaupan alalla hoitavat erikoiset vienti- ja tuontijärjestöt (yleisliittolaiset yhtymät) ”Exportlies” (Puutavaran Vienti), ”Exporthlieb” (Viljan Vienti), ”Mashinoimport” (Konetuonti) ym., joista kukin hoitaa tuonti- ja vientikysymyksiä määrättyjen tavaroiden alalla. Nämä järjestöt hoitavat liiketoimia sopimusten pohjalla, joita ne ovat solmineet ulkomaisten toiminimien ja kauppayhtymien kanssa. SNTLn vienti- ja tuontijärjestöille on annettu oikeus tehdä itsenäisesti kauppoja ja kantaa itse vastuu sitoumuksistaan, siis juriidisen henkilön oikeudet.

SNTLn ulkomaankauppavaihtoa kunkin asianomaisen maan kanssa säännellään kauppasopimuksilla sekä tavaranvaihto- ja maksusopimuksilla. Sopimuksissa määritellään niiden tavaroiden nimikkeet, määrä ja hinta, jotka sopimuspuolet ovat sitoutuneet toimittamaan toisilleen, samoin maksujärjestys.

SNTLn teollisuuden ja maatalouden vuosi vuodelta kasvava tuotanto tekee mahdolliseksi laajentaa sen vieraiden valtioiden kanssa käymän kaupan puitteita sekä määrään että nimikkeisiin nähden. Sellaisten vientitavaroiden kuin puutavaran, vehnän ja turkisten lisäksi neuvostovaltio vie ulkomaille teollisuuskalustoa, autoja, traktoreita, maatalouskoneita, kemikaleja, erilaisia lannoitteita, koksia, puuvillaa, siemeniä yms.

SNTLoon tuodaan kaakkois- ja itä-Euroopan maista öljytuotteita, rautatiekalustoa, lotjia, hinaajia, tekstiilituotteita ym. tavaroita.

SNTLn ulkomaankauppa pyrkii taloudellisen yhteistoiminnan laajentamiseen kaikkien maiden kanssa, ja se edistää rauhan lujittumista. Toisten maiden kanssa käytävän kaupan luonteen määrää neuvostovaltion ulkopolitiikka, joka perustuu osapuolten tasa-arvoisuuden ja suvereenisuuden kunnioittamisen periaatteeseen. Näitä periaatteita SNTL noudattaa järkkymättä kauppasuhteissaan muihin maihin, niin pieniin kuin suuriinkin.

SNTLlla on valtavat mahdollisuudet kauppasuhteisiin niin Lännen kuin Idänkin maiden kanssa. Jo keväällä 1952 sen edustajat osoittivat kansainvälisessä taloudellisessa neuvottelukokouksessa Moskovassa, että SNTLn ulkomaankauppajärjestöt voisivat ostaa Länsi-Euroopan maista, Amerikasta, Kaakkois-Aasiasta, Keski-Idästä, Afrikasta ja Australiasta niiden tavallisesti ulkomaille viemiä tavaroita ja myydä näihin maihin niitä kiinnostavia SNTLssa valmistettuja tavaroita sellaisia määriä, että kokonaistavaranvaihto näiden maiden kanssa nousisi 2–3 lähivuoden kuluessa 30–40 miljardiin ruplaan eli 10–15 miljardiin ruplaan vuodessa.

Kaupan kehittäminen SNTLn ja toisten maiden välillä voi turvata näissä maissa miljoonille ihmisille työtä moniksi vuosiksi.

Ne syrjintätoimenpiteet, joihin eräät maat ovat ryhtyneet kaupankäyntiä vastaan SNTLn kanssa, ja yritykset taloudellisen saarron toteuttamiseksi SNTLoa ja sen kanssa ystävällisissä suhteissa olevia maita (esimerkiksi Kiinan kansantasavaltaa ja Euroopan kansandemokraattisia maita) vastaan koituvat vahingoksi ensi sijassa niiden maiden eduille, jotka tällaisiin toimenpiteisiin ryhtyvät. Edellytykset näiden maiden tavaroiden menekille maailmanmarkkinoilla huononevat, ja tuotantolaitosten kuormitusvajaus siellä lisääntyy.

51. MITÄ OVAT KOLLEKTIIVITALOUDET?

Kollektiivitaloudet ovat suuria osuustoiminnallisia sosialistisia talouksia, joihin neuvostotalonpojat ovat vapaaehtoisesti yhtyneet hoitaakseen maataloutta kollektiivisella pohjalla. Viljellyn maa-alan suuruus on kollektiivitalouksissa tavallisesti 1.500–3.000 hehtaaria, mutta joissakin vilja-alueilla sijaitsevissa kollektiivitalouksissa se on jopa 10.000 ha ja sitäkin enemmän.

Melkein kaikki SNTLn talonpojat kuuluvat kollektiivitalouksiin. Jäljelle on jäänyt aivan mitätön määrä yksityistalonpoikia, jotka hoitavat talouttaan itsenäisesti, kollektiivitalouden ulkopuolella.

Kollektiivitaloudessa on maatalouskalusto (pientä kalustoa lukuunottamatta), työjuhdat ja tuottokarja sekä arttelitalouden hoitoon välttämättömät ulkorakennukset yhteisomaisuutta. Yhteiset tuotannonvälineet ja kaikki kollektiivitalouden valmistamat tuotteet muodostavat asianomaisen kollektiivitalouden talonpoikien yhteisen osuuskunnallis-kollektiivitaloudellisen omaisuuden. Maa, jolla kollektiivitalous sijaitsee, on valtion, so. koko kansan omaisuutta, jonka valtio on antanut kollektiivitalouden ikuiseen ja ilmaiseen käyttöön.

Kollektiivitaloudet toimivat maatalousarttelin sääntöjen pohjalla. Jokainen kollektiivitalous laatii omat sääntönsä maatalousarttelin mallisääntöjen esimerkin mukaisesti, jotka laadittiin ja hyväksyttiin J. V. Stalinin henkilökohtaisella osanotolla iskuritalonpoikien yleisliittolaisessa edustajakokouksessa helmikuussa 1935. Säännöissä määritellään kollektiivitalouden talous- ja kulttuurielämän organisation ja hallinnan perusteet. Samalla siinä säädetään kollektiivitalouden jäsenten henkilökohtaisen aputalouden suuruus (kts. 54. kysymys).

Arttelin asioita johtaa kollektiivitalouden jäsenten yleinen kokous ja kokousten välisinä aikoina sen valitsema hallinto, jonka johdossa on puheenjohtaja. Yleinen kokous vahvistaa hallinnon vuosikertomuksen, vuoden tuotantosuunnitelman, työnormit ja töiden hinnoittelun työpäiviltä (kts. 52. kysymys), yhteisrahastojen suuruuden sekä kollektiivitalonpojille heidän työstään jaettavien tuotteiden ja rahan määrän. Maataloustuotteiden myynnistä saaduista rahatuloista artteli luovuttaa valtiolle laissa määrätyn veron ja suorittaa vakuutusmaksut. Artteli suorittaa välttämättömät menot juokseviin tuotannollisiin ja hallinnollis-taloudellisiin tarpeisiin, myöntää varoja kulttuuritarkoituksiin ja täydentää maatalousvälineiden ja karjan ostoon sekä rakennustöihin käytettävää rahastoa.

Kollektiivitaloudet ovat korkealle kehittyneitä monihaaraisia ja monipuolisia talouksia, jotka soveltavat laajassa mitassa edistyneimmän maataloustieteen saavutuksia ja joita hoidetaan suunnitelmallisesti. Kaikki rasittavat työt kollektiivitalouksissa on koneellistettu. Valtion kone- ja traktoriasemat muokkaavat kollektiivitalouksien pellot edullisilla ehdoilla (kts. 53. kysymys). Vuonna 1952 kone- ja traktoriasemat suorittivat traktoreillaan ja muilla koneillaan kolme neljännestä kollektiivitalouksien tärkeimmistä peltotöistä. Miltei kaikki kynnöt ja yli 80 prosenttia kylvöistä oli koneellistettu. Puuvillan, sokerijuurikkaan ja muiden teknillisten hyötykasvien kylvö oli miltei täydellisesti koneellistettu. Kollektiivitalouksissa korjattiin leikkuupuimureilla 70 prosenttia viljasta, ja enemmän kuin kaksi kolmannesta sokerijuurikasviljelyksistä korjattiin juurikaskombaineilla ja traktorien vetämillä juurikkaannostokoneilla. Kone- ja traktoriasemilla on ratkaiseva merkitys rasittavien töiden koneellistamisessa kollektiivitalouksien tuotannon kaikilla aloilla.

Kollektiivisen taloudenhoidon pohjalla on saatu aikaan maataloustuotannon raju nousu ja parannettu perinpohjin talonpoikien elämää. Jo ennen sotaa vuonna 1940 viljasato oli SNTLssa 2 miljardia 300 miljoonaa puutaa suurempi kuin ennen vallankumousta, ja maatalouden kokonaistuotanto oli lisääntynyt miltei kaksinkertaiseksi. Miljoonat kollektiivitalouksiin kuuluvat talot saivat kukin 500–1.500 puutaa viljaa ja useita tuhansia ruplia rahaa osuutenaan kollektiivitalouden yhteisistä tuloista vuoden ajalta. Tämä osuus on kollektiivitalonpojan perheen puhdasta tuloa, koska kaikki arttelitalouden hoitoon liittyvät menot suoritetaan kollektiivitalouden vartavasten muodostetuista yhteisrahastoista. Köyhyys ja kurjuus ovat ikiajoiksi hävinneet neuvostomaaseudulta. Kollektiivitalonpoikien elämä on tullut vauraaksi ja kulttuurivaatimusten mukaiseksi.

Sodanjälkeisellä kaudella kollektiivitaloudet ovat saavuttaneet uusia menestyksiä. Vuonna 1952 nousi viljakasvien kokonaissato 8 miljardiin puutaan. Heinäkuusta 1945 heinäkuuhun 1952 lisääntyi nautakarjan pääluku 13,4 miljoonaan, lampaiden 41,8 miljoonaan ja sikojen 21,2 miljoonaan. Kollektiivitalouksien yhteinen varallisuus karttui ja kollektiivitalonpoikien hyvinvointi lisääntyi. Kollektiivitalonpoikien realitulot (yhtä työntekijää kohti laskettuina) olivat vuonna 1951 vuoteen 1940 verraten 60 prosenttia suuremmat, ja vuonna 1952 ne lisääntyivät vielä 8 prosentilla.

Maaseudulle on luotu laaja koulujen, kerhotalojen ja lastenseimien verkosto. Kulttuuritoimintaa ja käytännöllisiä elämäntarpeita palvelevien laitosten, samoin kollektiivitalonpoikien uudenaikaisten asuintalojen rakennustöitä laajennetaan jatkuvasti.

Kollektiivitaloustietä kulkiessaan neuvostotalonpoikaisto on lyhyessä ajassa voittanut maaseudun vuosisataisen takapajuisuuden ja saavuttanut onnellisen, vauraan ja sivistyneen elämän.

52. KUINKA KOLLEKTIIVITALOUDESSA SUORITETUSTA TYÖSTÄ MAKSETAAN?

Kollektiivitalouden jäsenen yhteistaloudessa suorittaman työn maksu mitataan työpäivissä. Jokainen työ — hehtaarin kyntäminen, hehtaarin kitkeminen auringonkukkaviljelyksillä, maitolitran lypsäminen jne. — arvioidaan työpäivissä. Mitä vaikeampaa ja suurempaa ammattitaitoa vaativaa työ on, sitä enemmän työpäiviä siitä lasketaan kollektiivitalonpojalle.

Kollektiivitalonpojan työn maksu ei kuitenkaan ole riippuvainen vain siitä, kuinka monta työpäivää hän on ansainnut, vaan myös siitä, miten paljon työpäivältä voidaan jakaa elintarvikkeita ja rahaa. Se taas riippuu maatalouskasvien satoisuudesta ja karjanhoidon tuotosta. Mitä suurempia nämä ovat, sitä suurempi on työpäivän arvo ja sitä enemmän voidaan työpäivältä jakaa tuotteita ja rahaa. Kun asia on näin järjestetty, ei kollektiivitalonpoikaa kiinnosta ainoastaan mahdollisimman monen työpäivän suorittaminen, vaan myös kollektiivitalouden kokonaistulojen kartuttaminen yhteisesti mahdollisimman suuriksi, mikä merkitsee kollektiivitalouden yhteistalouden lujittamista ja kehittämistä. Kollektiivitaloudessa sen jäsenten henkilökohtaiset edut sulautuvat onnistuneesti yhteisten etujen kanssa.

Työpäivältä jaettavien tuotteiden ja rahan lopullisesta määrästä päätetään vuoden lopussa. Vuoden keskivälissä, sadonkorjuun aikana, kollektiivitalonpojat voivat saada ennakkona maataloustuotteita ja rahaa ansaitsemiensa työpäivien laskuun. Lopullinen selvitys tapahtuu maatalousvuoden päättyessä.

Mitä kollektiivitalonpojat sitten saavat suorittamistaan työpäivistä? Kollektiivitalonpoika Aleksei Slivin, Golovatyn nimelle omistetusta kollektiivitaloudesta Saratovin alueen Novo-Petrovskin piiristä, suoritti vuoden kuluessa perheineen 1.475 työpäivää ja ansaitsi niistä 9,8 tonnia viljaa, runsaan määrän muita tuotteita ja 7.817 ruplaa rahaa. Tämä on keskitason kollektiivitalonpojan perheen tavallinen ansio vuodessa. Kollektiivitaloudesta saadut maataloustuotteet riittävät hyvin talonpoikien omiin tarpeisiin ja niistä jää vielä ylijäämääkin, jonka he myyvät joko valtion järjestöille, osuusliikkeille tai kollektiivitalouksien torikaupassa.

Työpäivistä saamansa perusmaksun lisäksi kollektiivitalonpojat saavat lisäkorvauksen maatalouskasvien satoisuussuunnitelman ja karjatalouden tuottosuunnitelman ylittämisestä. Näin otetaan huomioon sekä työn määrä että sen laatu, sen lopulliset tulokset.

Kollektiivitalouden jäsenten saamat tuotteet ja raha ovat heidän puhdasta tuloaan, koska kollektiivitalous suorittaa kaikki tuotannolliset menot. Tämän lisäksi kollektiivitalonpojat saavat lisätuloja omasta tonttipalstallaan harjoittamastaan aputaloudesta (kts. 54. kysymys).

Kollektiivitaloudet ovat tuoneet talonpojille heidän aineellisten ja kulttuuritarpeidensa mahdollisimman täydellisen tyydytyksen.

53. MIKÄ ON KONE- JA TRAKTORIASEMA?

Kone- ja traktoriasemat ovat valtion sosialistisia tuotantolaitoksia, jotka perustettiin J. V. Stalinin aloitteesta palvelemaan kollektiivitalouksia. SNTLssa on noin 9.000 kone- ja traktoriasemaa. Jokaisella kone- ja traktoriasemalla on traktoreita, leikkuupuimureita, kylvökoneita ja muita nykyaikaisia maatalouskoneita lähiseutujen kollektiivitalouksien vainioiden muokkausta varten.

Kone- ja traktoriasemien ja kollektiivitalouksien keskinäiset suhteet perustuvat sopimuksiin.

Kone- ja traktoriasemien koko työ suoritetaan suunnitelmien pohjalla. Kone- ja traktoriasemien tuotantosuunnitelmat käsitellään kone- ja traktoriasemien neuvostossa, johon kuuluvat kone- ja traktoriasemien johtajat, vanhemmat mekaanikot ja niiden kollektiivitalouksien vanhimmat agroromit, pääkirjanpitäjät ja puheenjohtajat, joita kone- ja traktoriasemat palvelevat.

Kone- ja traktoriaseman tuotannollinen perusyksikkö on traktoriprikaati. Prikaatit kiinnitetään määrättyihin kollektiivitalouksiin koko maataloustyökaudeksi. Tällainen järjestys tehostaa traktorinkuljettajien vastuuta maan muokkauksen laadusta. Kone- ja traktoriasemien työtä ei arvioida ainoastaan kynnetyn hehtaarimäärän, vaan myös sen sadon suuruuden perusteella, jonka kollektiivitaloudet saavat. Kollektiivitaloudet suorittavat kone- ja traktoriasemien työstä sopimuksen mukaisen luontaismaksun.

Sen lisäksi, että kone- ja traktoriasemat muokkaavat koneilla kollektiivitalouksien maan, ne auttavat talonpoikia lujittamaan ja kehittämään arttelitalouttaan. Kone- ja traktoriasemien agronomien johdolla kollektiivitalonpojat toteuttavat laajoja maanviljelyssuunnitelmia — ottavat käytäntöön nurmivuoroviljelyksen, istuttavat viljelyksiä suojelevia metsävyöhykkeitä, rakentavat lammikoita ja vesisäiliöitä. Kone- ja traktoriasemat kouluttavat kollektiivitalonpoikien joukosta traktorinkuljettajia ja muita koneiden hoitajia.

Kone- ja traktoriaseman koko toimintaa johtaa SNTLn maatalous- ja hankintaministeriön nimittämä johtaja.

Sodanjälkeisinä vuosina on perustettu erikoisasemia: suojametsä-, karjanhoito- ja niitynparannusasemia. Nämä asemat auttavat kollektiivitalouksia suorittamaan suojametsäistutuksia, koneellistamaan karjataloustyöt, parantamaan niittyjä ja laidunmaita ja laajentamaan karjatalouden rehuperustaa.

Kone- ja traktoriasemien merkitys SNTLn maataloudessa kasvaa vuosi vuodelta. Vuonna 1952 kone- ja traktoriasemat suorittivat kolme neljännestä kollektiivitalouksien tärkeimmistä peltotöistä. Kyntötyöt on miltei kokonaisuudessaan koneellistettu kollektiivitalouksissa, ja kylvöistä yli 80 prosenttia. Viljakasvien koko viljelyspinta-alasta korjattiin kollektiivitalouksissa 70 prosenttia leikkuupuimureilla.

Kone- ja traktoriasemat ovat tuoneet maanviljelykseen korkean kulttuurin, helpottaneet perinpohjin talonpoikien työtä, lisänneet sen tuottoa ja edistäneet maan maataloustuotannon nopeata kehittymistä.

54. MIKÄ ON KOLLEKTIIVITALONPOIKIEN APUTALOUS?

Yhteiskunnallinen sosialistinen omistus on kollektiivitalousjärjestelmän perusta, joka turvaa kollektiivitalouden kukoistuksen ja kollektiivitalonpoikien aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisen. Mutta yhteistalouden rinnalla, joka on tärkein ja ratkaiseva, maatalousarttelin säännöt sallivat jokaisen kollektiivitalouteen kuuluvan talon pitää omaa aputalouttaan.

Kollektiivitalonpoikien oikeus omaan aputalouteen on vahvistettu lailla. SNTLn Perustuslaissa sanotaan: ”Kullakin kollektiivitalouteen kuuluvalla talolla on, paitsi perustuloja yhteisestä kollektiivitaloudesta, yksityisessä käytössä pienehkö maapalsta asuinrakennuksen ympärillä ja henkilökohtaisena omaisuutena aputalous asuinpalstalla, asuinrakennus, hyötykarjaa, siipikarjaa ja pientä maatalouskalustoa, maatalousarttelin sääntöjen mukaisesti.”

Maatalousarttelin sääntöjen mukaan asuinrakennuksen ympärillä sijaitsevan palstan suuruus on 0,25–0,5 hehtaaria, mihin ei sisälly asuinrakennusten peittämä pinta-ala. Eräillä alueilla aputalouspalstan pinta-ala nousee yhteen hehtaariin. Tärkeimmillä maanviljelysalueilla on kollektiivitalonpoikien yksityisomistuksessa lehmä, enintään kaksi vasikkaa, kaksi emäsikaa porsaineen, 10 lammasta tai vuohta ja rajoittamaton määrä siipikarjaa. Maan karjatalousalueilla on kollektiivitalonpojan yksityisomistuksessa 4–5 lehmää vasikoineen, 30–40 lammasta tai vuohta, enintään 3 emäsikaa porsaineen, rajoittamaton määrä siipikarjaa, hevonen tai kaksi kamelia. Niillä alueilla, joilla karja ajetaan kaukaisille laitumille, on kollektiivitalonpojilla yksityisomistuksessaan 8–10 lehmää, 100–150 lammasta, enintään 10 hevosta ja 8 kamelia.

Kollektiivitalonpoikien henkilökohtainen aputalous on lisätulolähde, koska kollektiivitalonpoika saa perustulonsa yhteistaloudesta.

55. MIKÄ ON NEUVOSTOTILA?

Neuvostotila on suuri, valtiolle kuuluva sosialistinen maataloustuotantolaitos. Kylvöpinta-alan keskimääräinen suuruus näissä talouksissa on 20.000 hehtaaria. Neuvostotilat on varustettu teknillisesti ensiluokkaisilla maatalousvälineillä. Maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoitetaan niissä tieteen uusimpien saavutusten pohjalla.

SNTLssa on muutamia tuhansia neuvostotiloja, jotka harjoittavat viljan ja puuvillan viljelystä, karjanhoitoa, puutarhanhoitoa, teen ja sitruskasvien viljelystä jne.

Neuvostotilojen luonteenomainen erikoisuus on niiden talouden monipuolisuus. Maanviljelystä harjoittavilla neuvostotiloilla on karjanhoito huomattavalla sijalla, ja karjanhoitoa harjoittavilla maanviljelys.

Pitkälle kehitetty koneellistaminen ja tieteellisin menetelmin harjoitettu taloudenhoito ovat luoneet edellytykset neuvostotilojen tuotolle, tavarantuotannon ennennäkemättömälle kehitykselle ja maataloustyön tuottavuuden kasvulle. Viljaa viljelevällä ”Gigant”-neuvostotilalla (Rostovin alueella) on viljan keskimääräinen satoisuus koko pinta-alalla yli 20 sentneriä hehtaarilta; ”Karavajevon” karjanhoitoa harjoittavalla neuvostotilalla (Kostroman alueella) saadaan jokaisesta lehmästä keskimäärin yli 5.000 litraa maitoa vuodessa.

Neuvostotilat ovat tavarantuotannoltaan huomattavia valtion talouksia ja niillä on suuri merkitys viljan, teknillisten hyötykasvien ja karjataloustuotteiden tuotannossa.

Neuvostotilat uusine teknillisine kalustoineen ja tieteellisine työmenetelmineen olivat se voima, joka aktiivisesti edisti maatalouden sosialistista uudistamista. Neuvostotilat ovat olleet talonpojille elävänä ja havainnollisena esimerkkinä suuren sosialistisen maatalouden paremmuudesta yksilöllisen pientalouden rinnalla. Ne ovat auttaneet talonpoikia perustamaan kollektiivitalouksia.

Neuvostotilat toimittavat valtionsuunnitelman mukaisesti kollektiivitalouksille edullisilla ehdoilla laatusiementä ja rotukarjaa.

Valtiontilat ovat tärkeä lähde neuvostomaan varustamisessa maataloustuotteilla.

56. KUINKA SNTL TULI KEHITTYNEEKSI TEOLLISUUSVALLAKSI?

Venäjän teollisuus jäi tsaarinvallan aikana tuotantonsa määrään ja tekniikkansa tasoon nähden kauas jälkeen muista teollisesti kehittyneistä maista. Teollisuustuotannon määrään nähden tsaarin Venäjä oli vuonna 1913 viidennellä sijalla maailmassa ja neljännellä Euroopassa.

Sotaa edeltäneiden viisivuotissuunnitelmien kaudella (vv. 1928–1940), vähemmässä kuin 13 vuodessa, neuvostoihmiset toteuttivat maan talouden suurenmoisen uudistamissuunnitelman ja muuttivat sen pitkälle kehittyneeksi teollisuusvaltioksi. Tämä saatiin aikaan sosialistisella teollistamisella, jonka ohjelman laati J. V. Stalin.

Kapitalistiset maat ovat tavallisesti aloittaneet teollistamisen kevyen teollisuuden kehittämisestä, ja suurimman osan teollistamiseen käytetyistä varoista ovat ne hankkineet riistämällä niin oman maansa kuin siirtomaakansojenkin työtätekeviä, anastussodilla ja ulkomaisilla lainoilla.

Neuvostomaa ei voinut lähteä tällaiselle teollistamisen tielle, vielä vähemmän turvautua mainitunlaisiin menetelmiin varojen hankkimiseksi tähän tarkoitukseen.

SNTLn teollistaminen toteutettiin omilla varoilla, ilman ulkomaisia lainoja. Sosialistinen teollistaminen nojautui tuotantovälineiden yhteiskunnalliseen omistukseen. Tuloksena työn tuottavuuden kohoamisesta ja tuotantokustannusten alentamisesta, ankarasta säästäväisyydestä kaikkiin menoihin nähden ja menestyksellisestä kotimaisten lainojen levittämisestä vapaaehtoisuuden pohjalla neuvostomaa kokosi valtavia summia teollistamiseen. SNTL ei aloittanut teollistamista kevyen, vaan aloitti sen raskaan teollisuuden kehittämisestä, sillä vain tätä tietä voitiin saavuttaa lyhyessä ajassa taloudellinen itsenäisyys ja lujittaa maan puolustuskuntoisuutta.

Sosialistisen teollistamisen tuloksena SNTL saavutti ja sivuutti jo muutamia vuosia ennen toista maailmansotaa tärkeimmät kapitalistiset maat teollisuuden tuotantotekniikassa ja kasvuvauhdissa.

Sotaa edeltäneenä vuonna 1940 SNTLn suurteollisuus valmisti tuotteita lähes 12 kertaisesti sen määrän, minkä tsaarin Venäjän teollisuus valmisti vuonna 1913. Konerakennusteollisuuden tuotanto kasvoi samassa ajassa 50-kertaiseksi. Teollisuuden kehitystasoon nähden SNTL pääsi ennen toista maailmansotaa ensimmäiselle sijalle Euroopassa ja toiselle sijalle maailmassa.

Toisen maailmansodan aikana SNTLn mahtava teollisuus toimitti Neuvostoarmeijalle runsain määrin taisteluvälineitä, mikä teki neuvostokansalle mahdolliseksi saavuttaa voitto Hitler-Saksasta ja sen kätyreistä.

57. MITÄ MUUTOKSIA ON VIISIVUOTISSUUNNITELMIEN KAUDELLA TAPAHTUNUT KANSALLISTEN TASAVALTOJEN TEOLLISUUDESSA?

Vanhalla Venäjällä oli teollisuuslaitokset keskitetty maan euroopanpuoleiseen osaan, sen keskus- ja läntisille alueille. Venäjän itäisillä syrjäseuduilla ei ollut vähänkään merkittäviä tehtaita.

Kommunistinen puolue ja neuvostovalta ovat pitäneet huolen tästä syrjäseutujen takapajuisuuden lopettamisesta, teollisuuden sijoittamisesta tasasuhtaisemmin maan eri osiin ja lähemmäksi raaka-ainelähteitä sekä kulutusalueita.

Stalinilaisten viisivuotissuunnitelmien aikana luotiin SNTLn kansallisiin tasavaltoihin aivan uusi metallurginen, öljy- ja kemiallinen teollisuus ja rakennettiin suuria sähkölaitoksia, maatalouskone-, traktori- ja autotehtaita, sementtitehtaita, suuria tekstiili- ja ravintoainekombinaatteja sekä monia muita teollisuuslaitoksia. Kaikki tämä uudisti tsaarin Venäjän entiset syrjäseudut niin, ettei niitä voinut tuntea entisiksi. Kaikkien neuvostotasavaltojen kansat saavuttivat Venäjän kansan veljellisellä avulla valtavia menestyksiä taloudellisessa kehityksessään.

Jo vuonna 1940 oli Armenian teollisuus kasvanut vuoteen 1913 verraten 22-kertaiseksi, Gruusian 26-kertaiseksi, Kirgisian 160-kertaiseksi ja Tadzhikistanin 242-kertaiseksi. Sodanjälkeisten vuosien aikana on kansallisten tasavaltojen teollisuus kehittynyt edelleen.

Neuvostotasavaltojen teollisen kehityksen korkeata tasoa osoittaa esimerkiksi seuraava tosiasia. Uzbekian, Kazakian, Kirgisian, Turkmenian ja Tadzhikian tasavalloissa, joiden väkiluku on noin 17 miljoonaa, tuotetaan nykyisin sähkövoimaa 3 kertaa niin paljon kuin Turkissa, Iranissa, Pakistanissa, Egyptissä, Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa yhteensä, vaikka niiden väkiluku on 156 miljoonaa.

Teollisuuden kehityksen kanssa samanaikaisesti on kaikissa liittotasavalloissa kasvanut kansallista työntekijävoimaa: insinöörejä, teknikkoja ja ammattitaitoisia työläisiä. Kansallisten alueiden entinen taloudellinen takapajuisuus on jäänyt menneisyyteen.

58. KUKA JOHTAA NEUVOSTOLIITTOLAISTA TEOLLISUUSLAITOSTA?

Tuotantolaitos on SNTLssa koko kansan omaisuutta. Asianomainen ministeriö nimittää tuotantolaitokselle johtajan.

Johtaja määrää tuotantolaitoksen materiaali- ja rahavarojen käytöstä ja on vastuussa valtiolle kaikesta hänelle uskotusta kansan omaisuudesta ja tuotantolaitoksen toiminnasta. Johtaja vastaa tuotantosuunnitelman täyttämisestä ja työlakien noudattamisesta.

SNTLn tuotantolaitosten johtajat ovat tavallisia kansan keskuudesta lähteneitä ihmisiä, jotka ovat käyneet suuren elämänkoulun, hankkineet monipuolisen kokemuksen ja laajat tiedot.

Valtion tuotantolaitoksen työläiset ja virkailijat ja heidän puolue- ja ammatilliset järjestönsä osallistuvat aktiivisesti tuotantolaitoksen taloudelliseen elämään auttaen hallintoa poistamaan epäkohtia tuotannossa ja parantamaan tuotantolaitoksen työtä. Tässä tarkoituksessa tuotantolaitoksissa pidetään taloudellisen aktiivin kokouksia ja tuotantoneuvotteluja.

Ammattiliittojärjestön koolle kutsumissa tuotantoneuvotteluissa käsitellään työläisten tekemiä ehdotuksia tuotantolaitoksen työn parantamiseksi ja paljastetaan syyt, jotka jarruttavat suunnitelman täyttämistä tuotteiden valmistuksessa tai niiden laadun parantamista. Toverillisen arvostelun ja itsearvostelun hengessä näissä neuvotteluissa käsitellään tuotantolaitoksen johtajien ja eri osastojen päälliköiden selostuksia.

Tehtaan johtaja vahvistaa tuotantoneuvottelujen päätökset, minkä jälkeen niin hallinto kuin työläisetkin ovat velvollisia täyttämään ne.

59. KUINKA SNTL:ssa ON JÄRJESTETTY AMMATTITAITOISTEN TYÖLÄISTEN KOULUTUS TEOLLISUUDELLE?

Kun tuotanto alituisesti kasvaa eikä työttömyyttä ole lainkaan, on SNTLssa järjestetty suunnitelmallinen ammattitaitoisten työläisten koulutus kansantaloutta varten.

Vuodesta 1940 alkaen on perustettu valtion työreserviopistoja ja -kouluja. Niissä koulutetaan erikoisalojen ammattityöläisiä ja tavallisia ammattityöläisiä metallurgian, konerakennus-, kaivos- ja öljyteollisuutta, rautatie-, meri- ja jokiliikennettä, rakennusalaa ja talouden muita aloja varten. Vaikeiden erikoisalojen ammattityöläisiä koulutetaan opistoissa, joissa oppiaika on kaksivuotinen, ja tavallisia ammattityöläisiä kouluissa, joissa oppiaika on lyhyempi.

Valtion työreserviopistoihin ja -kouluihin otetaan nuoria poikia ja tyttöjä, jotka ovat saaneet yleisen koulusivistyksen. Oppilaat ovat valtion täydessä ylläpidossa, he asuvat hyvissä asuntoloissa ja saavat ilmaisen ravinnon, yhdenmukaisen vaatetuksen, jalkineet ja oppikirjat.

SNTLn työväenluokka saa valtion työreserveistä valistunutta ja ammattitaitoista nuorta täydennystä. Työreserviopistot ja -koulut ovat antaneet kansantaloudelle jo yli 5 miljoonaa nuorta työläistä.

Tämän lisäksi kouluttavat tuotantolaitokset itse ammattitaitoisia työläisiä teollisuuden tarpeisiin. Tehtaissa on käynnissä yksilöllinen ja ryhmäopetus työläisten kouluttamiseksi nuorison keskuudesta, ja niissä järjestetään myös erilaisia ammattitaidon edistämiskursseja ja -kouluja.

Laajalle ovat levinneet niinsanotut stahanovilaisten koulut, joissa toimivat opettajina tuotannon parhaat stahanovilaiset uranuurtajat. Opetusaikojen pituus on näissä kouluissa vaihteleva ohjelmasta riippuen.

Vuonna 1952 sai 7.800.000 työläistä ja virkailijaa teknillistä koulutusta tuotannossa.

60. MINKÄLAISET OVAT TYÖEHDOT SNTL:n TUOTANTOLAITOKSISSA?

Työajan ja lepoajan järjestely SNTLn tuotantolaitoksissa on tarkoin määritelty työlainsäädännöllä, joka pohjautuu Perustuslain säädöksiin. Pisin työpäivä on 8 tuntia, ja eräillä ammattialoilla, joilla olot ovat raskaat, 7, 6 ja jopa 4 tuntia. Ylityö on kielletty ja sitä suvaitaan vain erikoistapauksissa (luonnononnettomuuksien sattuessa, vaurioiden korjaamisessa jne.).

Kaikki työläiset ja virkailijat saavat joka vuosi valtion kustannuksella loman, jonka pituus on kahdesta viikosta kahteen kuukauteen työehdoista ja tuotannon luonteesta riippuen.

Näiden kaikkia työtätekeviä koskevien sääntöjen lisäksi SNTLn lainsäädäntö kiinnittää erikoista huomiota alaikäisten ja naisten työehtoihin. Se kieltää lapsityövoiman käytön. 16–18-vuotiaiden työtä ei sallita fyysillistä jännitystä vaativissa töissä eikä yövuoroissa. Myös naistyövoiman käyttö on kielletty sellaisissa töissä, jotka vaativat fyysillistä jännitystä tai ovat naisen elimistölle vahingollisia. Raskaana olevat naiset siirretään helpompaan työhön, josta he saavat entisen keskimääräisen palkkansa, ja tavallisen loman lisäksi täydellä palkalla lisäloman, jonka pituus on 77—91 päivää. Päivällistauon lisäksi saavat imettävät työläisäidit joka kolmen ja puolen tunnin kuluttua puolen tunnin tauon lapsen ruokkimista varten. Näiden taukojen ajalta maksaa tuotantolaitos palkan.

Neuvostovaltio toteuttaa valtavissa mittasuhteissa raskaiden töiden koneellistamista, millä on ratkaiseva merkitys työehtojen parantamiselle ja tervehdyttämiselle teollisuuslaitoksissa. J. V. Stalin sanoo, että SNTLssa ”… koneet eivät ainoastaan säästä työtä, vaan ne helpottavat samalla työntekijän työtä, minkä johdosta työläiset meidän oloissamme, toisin kuin kapitalismin oloissa, käyttävät koneita hyvin halukkaasti työprosessissa”.

Nykyisin on SNTLssa koneellistettu raskaat työt kivihiiliteollisuudessa, mustassa metallurgiassa, öljyteollisuudessa, kuljetuslaitoksessa, rakennusalalla jne. SNTLssa on automaattisia tehtaita, joissa koneet tekevät kaiken ihmisen valvonnan alaisina. Kuluvalla viidennellä viisivuotiskaudella tullaan raskaiden töiden koneellistaminen teollisuudessa ja rakennusalalla suorittamaan pääpiirteissään loppuun ja kehittämään tuotannon automatisointi yhä pitemmälle.

SNTLssa toteutetaan joustavaa työsuojelun, turvallisuustekniikan ja teollisuushygienian järjestelmä Niihin kuuluu mm. erikoisen työvaatetuksen ja -jalkineiden ilmainen jako työntekijöille.

Niissä tehdasosastoissa, joissa työehdot ovat terveydelle vahingolliset (kemiallisissa ja värimetallurgian tuotantolaitoksissa, kirjapainoissa ym.), työntekijät saavat valtion kustannuksella erikoisravinnon (maitoa, voita, hapankermaa yms.).

Neuvostovaltio käyttää valtavia summia työsuojeluun ja turvallisuustekniikkaan. Neljännen viisivuotissuunnitelman aikana (vv. 1946–1950) näihin tarkoituksiin käytettiin noin 6 miljardia ruplaa, yli 5 kertaa enemmän kuin kahden ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana (vv. 1928–1937). Valtavia summia on myös viidennellä viisivuotiskaudella myönnetty rasittavien työprosessien jatkuvaan koneellistamiseen ja työehtojen jatkuvaan parantamiseen sekä tervehdyttämiseen.

Valtion valvonta työsuojelun, turvallisuustekniikan ja teollisuushygienian sääntöjen ja määräysten noudattamiseen nähden on uskottu ammattiliitoille. Ammattiliittojen työsuojelulautakuntiin ja sosiaalivakuutusneuvostoihin kuuluu 3 miljoonaa työläisaktivistia. He valvovat, että valtion näihin tarkoituksiin myöntämät varat käytetään oikein ja että työehtosopimuksiin sisältyvät toimenpiteet työsuojelun ja turvallisuustekniikan alalla pannaan täytäntöön (kts. 61. kysymys).

61. MILLAISIA OVAT TYÖEHTOSOPIMUKSET?

SNTLn tuotantolaitoksissa solmitaan joka vuosi hallinnon sekä työläisten, insinöörien, teknikkojen ja virkailijain edustajina toimivien ammattiliittojen tehdaskomitean kesken työehtosopimukset.

Työehtosopimukset ovat molempien osapuolten sitoumuksia valtionsuunnitelmien täyttämisestä ja ylittämisestä sekä sellaisten työ- ja elinehtojen luomisesta, jotka parhaiten edistävät tuotannon jatkuvaa lisääntymistä ja tuotteiden laadun paranemista, turvaten samalla työläisten ja virkailijain aineellisen ja kulttuuritason kohoamisen. Sopimuksissa määritellään tiet ja keinot näiden tehtävien ratkaisemiseen. Niissä sanotaan täsmälleen, mitä hallinnon ja ammattiliittokomitean on tehtävä ja missä ajassa tuotantotekniikan parantamiseksi ja kehittämiseksi, uusien teknillisten välineiden käyttöön ottamiseksi, työntekijäin ammattitaidon edistämiseksi, työsuojelun ja turvallisuustekniikan alalla, asuntojen rakentamisessa työläisille ja virkailijoille, sivistävän vapaa-ajanvieton järjestämiseksi, lasten- ja kunnallislaitosten verkoston laajentamiseksi jne.

Työtätekevät osallistuvat itse aktiivisesti työehtosopimusten laatimiseen. He tekevät ehdotuksia ja käsittelevät kokouksissaan sekä eri kohdat että sopimuksen kokonaisuudessaan. Vuoden 1952 työehtosopimukset esimerkiksi käsiteltiin yli 250.000 tehdasosaston, työvuoron ja tehtaan yleisessä kokouksessa ja konferenssissa. Sopimusehdotuksia käsitellessään työläiset ja virkailijat tekivät noin miljoonan ehdotusta sosialistisen tuotannon jatkuvasta kehittämisestä ja työtätekevien kulttuuri- ja elinolojen parantamisesta.

Allekirjoittamisen jälkeen jokainen työehtosopimus julkaistaan kirjasena tai plakaattina, jota levitetään laajalle tuotantolaitoksen työntekijäin keskuuteen. Kerran kolmessa kuukaudessa tuotantolaitoksen johtaja ja ammattikomitean puheenjohtaja selostavat työehtosopimuksen täyttämistä työläisten ja virkailijain yleisessä kokouksessa. Vuoden lopussa tehdaskomiteat järjestävät työehtosopimusten täyttämisen yleisen tarkistuksen ja kokoavat ehdotuksia seuraavan vuoden sopimusehdotukseen sisällytettäväksi.

62. MILLAISIA TYÖPALKAN MUOTOJA ON SNTL:n TUOTANTOLAITOKSISSA?

SNTLssa on seuraavia työpalkan muotoja: kappalepalkka, progressiivinen kappalepalkka, aikapalkka sekä aika- ja palkkiojärjestelmä.

Työpaikan perusmuoto SNTLn tuotantolaitoksissa on yksilöllinen kappalepalkka. Se vastaa tarkimmin neuvostoliittolaista periaatetta, jonka mukaan kullekin työntekijälle maksetaan hänen työnsä määrän ja laadun mukaan. Kappalepalkkajärjestelmä käsittää työläisten valtavan enemmistön.

Kappalepalkkajärjestelmän soveltaminen perustuu työn kulutuksen teknilliseen normitteluun (yhden tuotteen valmistukseen käytetyn ajan perusteella), joka suoritetaan vankalla tieteellisellä pohjalla. Normit määrätään tavallisesti vuodeksi, jonka aikana niitä ei muuteta. Normien tarkistus tapahtuu uuden tekniikan käytäntöönoton, teknologisten prosessien kehityksen ja uusien työmenetelmien joukkomittaisen käytäntöönoton johdosta. Neuvostotyöläisen valmistamien tuotteiden määrän lisääntyminen ei johdu hänen voimiensa yliponnistuksesta, vaan hänen ammattitaitonsa kohoamisesta, työn paremmasta järjestämisestä ja koneellistamisesta, mikä helpottaa hänen työtään. Sen-tähden ei normien tarkistus aiheuta eikä voi aiheuttaa työpaikan alenemista, vaan se päinvastoin johtaa sen kohoamiseen.

Kullakin tuotannonalalla on ammattiliittojen osanotolla laaditut ja hallituksen vahvistamat palkkatariffitaulukot, jotka on jaettu luokkiin työn vaatiman ammattitaidon ja sen vaikeuden, teknologian monimutkaisuuden ja tuotantoprosessien erikoisuuksien pohjalla. Ammattitaitoisen tai vaikeammissa oloissa työskentelevän työläisen työ arvioidaan tariffissa korkeammalle kuin ammattitaidottoman tai helpommassa työssä työskentelevän työläisen työ. Tariffissa määrättyjen palkkojen ja normien perusteella määrätään valmisteyksikön kappalehinta. Työläisen palkka lasketaan hänen valmistamiensa kelvollisten tuotteiden lukumäärän mukaan kappalehinnoittelun perusteella. Kappaletyötä suorittavan työläisen ansion määrää ei ole rajoitettu.

SNTLn tuotantolaitoksissa on käytännössä myös progressiivinen kappalepalkka, joka on kappalepalkka- ja kannustavan palkkiojärjestelmän yhdistelmä. Tämän järjestelmän pohjalla työläiset saavat normin yli valmistamistaan tuotteista kohoavan kappalehinnoittelun mukaan. Progressiivista kappalepalkkajärjestelmää sovelletaan tavallisesti tuotannon tärkeillä, ratkaisevilla aloilla ja siellä, missä työntekijäin aloitteellisuuden ja kekseliäisyyden kannustaminen on erikoisen tarpeen.

Kappalepalkkajärjestelmä on työläisten etujen mukainen, ja he antavat sille täyden kannatuksensa. Se synnyttää jokaisessa työntekijässä välittömän aineellisen mielenkiinnon työn tuloksiin sekä kannustaa kohottamaan ammattitaitoa ja työn tuottavuutta.

Aikapalkkamaksussa työläiset ja virkailijat saavat palkan kullekin teollisuudenalalle ja kullekin erikoisalalle vahvistetun tariffi- tai toimipalkka-asteikon pohjalla. Aikapalkkamaksua sovelletaan vain siellä, missä siirtyminen kappalepalkkaukseen on mahdotonta tai erittäin vaikeata. Monissa tapauksissa sovelletaan yhdistettyä aikapalkka- ja palkkiojärjestelmää muotona, joka kannustaa suunnitelmien ylittämiseen, tuotteiden laadun parantamiseen ja tarveaineiden säästämiseen.

Nämä SNTLssa käytännössä olevat palkkajärjestelmät ulotetaan kaikkiin työtätekeviin. Naiset ja nuoriso saavat samasta työstä saman palkan kuin miehetkin.

Oikeus palkkojen määräämisen ja niiden maksun valvontaan kuuluu ammattiliittojen keskuskomiteoille ja tehdaskomiteoille.

63. KUINKA KEKSIJÖITÄ KANNUSTETAAN SNTL:ssa JA MITÄ OIKEUKSIA HEILLÄ ON?

Lokakuun sosialistisen vallankumouksen jälkeen on keksijätoiminta saanut SNTLssa laajat mittasuhteet. Keksijöitä ja tuotannon järkiperäistäjiä lasketaan olevan satoja tuhansia. He ovat tiedemiehiä, insinöörejä, työläisiä ja kollektiivitalouksien uurastajia. Jokainen heistä pyrkii tuottamaan mahdollisimman paljon hyötyä omalle tuotannonalalleen ja siis sosialistiselle maalleen. Käyttöön otettujen keksintöjen, teknillisten parannusten ja järkiperäistämisehdotusten määrä oli vuonna 1952 teollisuudessa, rakennustöissä ja kulkulaitoksessa noin 800.000.

Keksijä on SNTLssä kaikkien kunnioittama. Neuvostovaltion lait varjelevat tarkoin hänen oikeuksiaan.

Keksijät saavat valtiolta huomattavia palkkioita keksinnöistään. Palkkion suuruus riippuu keksinnön arvosta ja sen säästön määrästä, jonka kansantalous saa sitä käyttäessään.

Keksijä saa valintansa ja halunsa mukaan joko todistuksen keksinnöstään tai patentin. SNTLn keksijät luovuttavat tavallisesti oikeutensa keksinnön käyttämiseen valtiolle, koska valtion ja keksijän edut käyvät SNTLssa täysin yhteen.

Vieraan keksinnön anastamisesta ja sen sisällön saattamisesta julkisuuteen ennen keksijän oikeuksia koskevien asiakirjojen kuntoon saattamista, mikäli se voi vahingoittaa keksijöiden etuja seuraa rikosoikeudellinen ja omaisuudellinen edesvastuu. Samoin saatetaan vastuuseen, aina virasta erottamiseen ja syytteeseen asettamiseen saakka, ne henkilöt, jotka ovat syyllistyneet aiheettomaan viivytykseen keksinnön käsittelyssä ja sen käytäntöön soveltamisessa.

Keksijän työ saa SNTLssa osakseen suurta huomiota. Kaikkien ammattiliittojen tehdaskomiteoiden yhteydessä toimii valiokuntia keksijäin ja järkiperäistäjien työn edistämiseksi. Ministeriöiden, trustien, tehtaiden ja kaivosten yhteydessä on keksijäntoiminta- ja järkiperäistämisosastot tai -toimistot. Tuotantolaitoksen hallinto käyttää huomattavia summia keksijäin auttamiseen ja niiden insinöörien, teknikkojen ja tavallisten työläisten palkitsemiseen, jotka auttavat keksintöjen soveltamisessa tuotantoon.

Huomattavimpien keksintöjen tekijät saavat Stalin-palkintoja (kts. 90. kysymys). Monia keksijöitä palkitaan SNTLn kunniamerkeillä ja mitaleilla.

64. KENELLE MAKSETAAN PALKKIO ”PALVELUSVUOSILTA”?

Neuvostovaltio kannustaa kaikin tavoin eteenpäin niitä, jotka ovat kauan ja rehellisesti työskennelleet tuotannossa. Tällaisena kannustimena on maksu, joka suoritetaan vuosittain kertapalkkiona tai kuukausittain palkanlisänä ”palvelusvuosilta”.

Tämän palkkion saavat mm. kaikki kivihiiliteollisuuden työntekijät. Työläiset, jotka ovat työskennelleet kaivoksessa enemmän kuin vuoden, saavat palkkiona 10 prosenttia vuosipalkastaan. Ne, jotka ovat työskennelleet 3–5 vuotta, saavat palkkiona 15 prosenttia vuosipalkastaan, 5–10 vuotta työskennelleet 20 prosenttia ja yli 15 vuotta työskennelleet 30 prosenttia vuosipalkastaan. Palkkio maksetaan joka vuoden joulukuussa. Vuonna 1952 neuvostovaltio maksoi kaivostyöläisille palvelusvuosilisää 1 miljardin 474 miljoonaa ruplaa.

Kivihiiliteollisuudessa 20 vuotta työskennelleet kaivostyöläiset saavat 50 vuotta täytettyään eläkkeen riippumatta siitä, jäävätkö he pois työstä vai eivät. Eläkesumma on puolet heidän aikaisemmasta palkastaan.

Palkkion palvelusvuosilta tai eläkkeen monivuotisesta työstä saavat, palkkansa ohella, myös metalli- ja öljyteollisuuden työläiset, geologit, lentäjät, tieteellisen työn tekijät, korkeakoulujen ja muiden koulujen opettajat, yhteyslaitoksen työntekijät, rautatieläiset ja monet muut työntekijäryhmät.

Palkkioiden suuruus on eri aloilla erilainen.

65. MITÄ ON SOSIALISTINEN KILPAILU?

Sosialistinen kilpailu on työtätekevien joukkoliike työn korkean tuottavuuden aikaansaamiseksi ja tuotantosuunnitelmien täyttämiseksi ja ylittämiseksi ennen määräaikaa koko kansantaloudessa. Tämä liike alkoi alhaaltapäin, työtätekevien omasta aloitteesta, ja se kehittyi koko kansan liikkeeksi työn sosialistisen luonteen vuoksi SNTLssa. Vapaa työ ja jokaisen työtätekevän tietoisuus siitä, että hän tekee työtä omaksi hyväkseen, oman yhteiskuntansa hyväksi, synnyttivät kaikissa neuvostoihmisissä voimakkaan isänmaallisen pyrkimyksen tuotannon lisäämiseen ja sosialistisen valtion mahdin lujittamiseen tällä pohjalla.

J. V. Stalinin määritelmän mukaan sosialistinen kilpailu on sosialismin rakentamisen kommunistinen menetelmä työtätekevien miljoonajoukkojen mahdollisimman suuren aktiivisuuden pohjalla. Vuonna 1952 sosialistiseen kilpailun osallistui yli 90 prosenttia SNTLn työtätekevistä.

Kilpailua käydään seuraavalla tavalla:

Työläiset ja kollektiivitalonpojat, teollisuus- ja liikennelaitosten insinöörit, teknikot ja virkailijat, kauppatoimitsijat ja muut työtätekevät ottavat omasta aloitteestaan sosialistisia sitoumuksia tuotantosuunnitelmien täyttämisestä ennen määräaikaa. Kilpailevien yksityisten henkilöiden, kollektiivien ja tuotantolaitosten kesken solmitaan sopimuksia, joissa luetellaan vapaaehtoisesti tehdyt sitoumukset. Ammattiliitot, ministeriöt ja tuotantolaitosten johtajat tekevät yhdessä kilpailuun osallistuneiden kanssa yhteenvedot siitä ja määrittelevät voittajat. Parhaat työryhmät, tehdasosastot, tuotantolaitokset ja myös yksityiset osanottajat palkitaan rahapalkinnoilla ja kunniakirjoilla.

Sosialistisen kilpailun pääperiaate on toverillinen avunanto jälkeenjääville työläisille yleisen nousun aikaansaamiseksi. Tästä sosialistisen kilpailun pääperiaatteesta, joka on aivan toinen kuin kapitalistisen kilpailun periaate, on J. V. Stalin kirjoittanut:

”Kapitalistinen kilpailu sanoo: lyö armotta jälkeenjääneitä pystyttääksesi oman herruutesi.

Sosialistinen kilpailu sanoo: eräät tekevät työtä huonosti, toiset hyvin, kolmannet paremmin — pyri parhaiden rinnalle saavuttaaksesi yleisen nousun. Tämä oikeastaan selittääkin sen ennennäkemättömän tuotannollisen innostuksen, joka on vallannut työtätekevien miljoonajoukot sosialistisen kilpailun tuloksena.”

Joukkojen sosialistinen kilpailu on ollut yksi niistä tärkeimmistä voimista, jotka ovat turvanneet sotaa edeltäneiden viisivuotissuunnitelmien ja sodanjälkeisten kansantalouden kehittämissuunnitelmien menestyksellisen täyttämisen.

Sosialistinen kilpailu valaisee erittäin havainnollisesti sitä kiistatonta asiaintilaa, että SNTLssa ei voi olla ristiriitaa kansalaisten henkilökohtaisten etujen ja valtion etujen välillä. SNTLssa toteutetaan sosialismin periaatetta: ”Jokaiselta kykynsä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan”. Näin sanotaan Perustuslain 12. pykälässä. Jos työläinen, kollektiivitalonpoika tai spesialisti sosialistisen kilpailun tuloksena kohottaa työn tuottavuutta ja lisää tuotteiden määrää, hän lisää samalla myös omia ansiotulojaan, jotka SNTLssa riippuvat työn määrästä ja laadusta.

66. MITÄ OVAT STAHANOVILAISET?

Stahanovilaisiksi sanotaan SNTLssa niitä sosialistisen kilpailun osanottajia, jotka hallitsevat alansa tekniikkaa täydellisesti ja ovat parhaita työmenetelmiä ja teknillisiä parannuksia soveltamalla saavuttaneet korkean työn tuottavuuden.

Stahanovilaisten valtavan enemmistön muodostavat nuoret tai keski-ikäiset työmiehet ja työläisnaiset, jotka alituisesti kartuttavat teknillisiä tietojaan. He ovat valistuneita ja teknillisesti sivistyneitä ihmisiä, jotka joka päivä antavat esimerkillisiä näytteitä täsmällisyydestä ja huolellisuudesta työssä. Stahanovilaiset puristavat tekniikasta kaiken mahdollisen, mitä se voi antaa.

Käytännöllisessä työssään he kumoavat vanhentuneita käsityksiä tekniikan mahdollisuuksista, jättäen kauas taakseen vallitsevat tuotantotehoarviot ja teknilliset normit. Stahanovilaiset raivaavat uusia uria tekniikassa ja tieteessä.

Stahanovilaiset eivät ole yksinäisiä ennätysmiehiä tuotannossa. Stahanovilaisuus on miljoonien neuvostotyöläisten liike. Se sai nimensä alkuunpanijansa Aleksei Stahanovin mukaan. Elokuun 31 päivänä 1935 Donetsin kaivosalueen ”Tsentralnaja-Irmino”-kaivoksen louhija Stahanov, joka oli oppinut erinomaisesti hallitsemaan tekniikkaa, ylitti suunnittelemiaan uusia menetelmiä käyttämällä silloin voimassa olleen työnormin 14-kertaisesti. Hänelle ilmestyi Donetsin alueen kaivoksissa heti seuraajia. Stahanovin esimerkkiä seurasivat työläiset nopeasti kaikilla teollisuudenaloilla.

Näin syntyi 30-luvun puolivälissä voimakas liike, josta tuli korkein vaihe SNTLn työtätekevien sosialistisessa kilpailussa.

Stahanovilainen liike syntyi ja kehittyi neljästä syystä. Ensiksi senvuoksi, että työtätekevien aineellinen asema oli parantunut perinpohjaisesti ja paranee alituisesti. Toiseksi senvuoksi, että neuvostoihmiset eivät tee työtä riistäjien hyväksi, vaan omaksi hyväkseen, oman yhteiskuntansa hyväksi. Kolmanneksi siksi, että SNTLn kansantalous saa yhä laajemmassa mitassa käyttöönsä uusinta tekniikkaa, joka helpottaa työläisten työtä ja tekee mahdolliseksi työn tuottavuuden jatkuvan kohottamisen. Neljänneksi siksi, että SNTLssa on luotu uudet työläiskaaderit, jotka hallitsevat erinomaisesti tekniikkaa ja vievät sitä eteenpäin.

On itsestään selvää, että koska työstä maksetaan sen määrän ja laadun mukaan, niin myös työntekijän henkilökohtainen etu on kannustimena stahanovilaiselle liikkeelle.

Stahanovilainen liike kasvaa ja laajenee vuosi vuodelta. Sen menestyksissä saavat neuvostoihmisten rauhanomaiset rakentavat ja isänmaalliset pyrkimykset selvän ilmauksensa. SNTLssa on nykyisin paljon sellaisia työryhmiä, tehdasosastoja ja tuotantolaitoksia, joiden kaikki työntekijät ylittävät suunnitelman ja sitäpaitsi valmistavat vain laadultaan moitteettomia tuotteita. Näitä työryhmiä, tehdasosastoja ja tuotantolaitoksia sanotaan stahanovilaisiksi.

Sosialistisen kilpailun ja stahanovilaisen liikkeen on synnyttänyt neuvostojärjestelmä, vapaan sosialistisen työn järjestelmä.

67. MITÄ PANKKEJA ON SNTL:ssa? MIHIN VÄESTÖ TALLETTAA SÄÄSTONSÄ?

Pankit kuuluvat SNTLssa valtiolle. Yksityispankkeja ei ole. Valtio käyttää rahavaroja ja luottoa voimakkaana vipuna kansantalouden ja kulttuurin kohottamiseksi. Sitä paitsi pankkien kautta tapahtuu eri tuotantolaitosten, virastojen ja koko kansantalouden toiminnan finanssivalvonta.

Neuvostovaltion tärkein pankki on SNTLn Valtionpankki. Kaikki valtio-, osuustoiminta- ja yhteiskunnalliset järjestöt, virastot ja tuotantolaitokset tallettavat juoksevalle tilille Valtionpankissa käteisvaransa ja suorittavat sen kautta keskinäiset tilityksensä. Valtionpankin kassaan suoritetaan valtionbudjettiin liittyvät maksut, poistot voitoista ja verot.

Valtionpankki myöntää lyhytaikaisia luottoja tuotantolaitoksille ja virastoille ja rahoittaa ne järjestöt, joita pidetään yllä valtionbudjetin varoilla.

Valtionpankilla on osastonsa kaikissa tasavalloissa ja aluepiireissä, kaikilla alueilla, kaikissa kaupungeissa ja piirikeskuksissa.

Ulkomaankauppatoimien rahoittamista varten on olemassa SNTLn Ulkomaankaupanpankki.

Näiden lisäksi SNTLssa on neljä erikoispankkia pitkäaikaista luotonantoa varten: Teollisuuspankki, Kauppapankki, Keskusmaatalouspankki ja Kunnallistalouden ja asuinrakennustoiminnan keskuspankki. Nämä pankit myöntävät luottoja perusrakennustöihin ja hoitavat tilitysoperatioita määrätyillä kansantalouden aloilla.

Maan väestö tallettaa työsäästönsä valtion säästö-kassoihin.

Näitä kassoja on SNTLssa kaikissa kaupungeissa ja suurissa maalaiskylissä, piirikeskuksissa ja työläisasutuksissa. Niiden tallettajien lukumäärä lisääntyy joka vuosi monella miljoonalla henkilöllä, mikä on todistuksena kansan hyvinvoinnin kasvusta. Niinpä vuonna 1951 säästökassojen talletukset lisääntyivät vuoteen 1950 verraten 4 miljardilla ruplalla ja tallettajien lukumäärä yli 3 miljoonalla.

68. MIKÄ MERKITYS ON SNTL:ssa KOTIMAISILLA LAINOILLA?

SNTLn kotimaiset valtionlainat tuovat väestön varoja mukaan sosialistisen rakennustyön tehtävien täyttämiseen.

SNTLn sisäiset lainat ovat väestön keskuudessa suuressa suosiossa, ja koko kansa pitää niitä omana asianaan.

Sotaa edeltäneinä viisivuotiskausina valtionbudjettiin kertyi sisäisistä lainoista varoja noin 50 miljardia ruplaa. Nämä varat sijoitettiin tehtaiden, koulujen, teattereiden, kerhotalojen, sairaaloiden sekä lastentarhojen ja -seimien rakentamiseen.

Isänmaallisen sodan aikana SNTLn väestö osti työsäästöillään lainaobligatioita yli 76 miljardin ruplan arvosta. Tämä kansan panos auttoi neuvostovaltiota lujittamaan sotilaallista ja taloudellista voimaansa.

Sodanjälkeisellä kaudella (vv. 1946–1952) on lainaobligatioita sijoitettu yli 130 miljardin ruplan arvosta.

SNTLn lainat antavat obligatioiden haltijoille välitöntä tuloa voittoina ja korkoina. Ensimmäisellä sodanjälkeisellä viisivuotiskaudella (vv. 1946–1950) väestö sai valtiolta voittoina ja korkoina 17 miljardia ruplaa. Vuonna 1952 väestö sai voittoina ja korkoina 8,9 miljardia ruplaa.

69. KUINKA KAUPPA SNTL:ssa ON JÄRJESTETTY?

Kauppaa käydään SNTLssa ilman kauppiaita ja keinottelijoita. Kauppaa harjoittavat valtion ja osuustoiminnalliset kauppajärjestöt, joilla on laaja myymälä-, kioski-, ravintola- ja ruokalaverkosto. Valtaosan elintarvikkeista ja teollisuustavaroista toimittaa näille järjestöille myyntiä varten väestölle valtion teollisuus yhtenäisillä valtion tukkuhinnoilla suunnitelman mukaisesti. Valtion ja osuusliikkeiden kauppaverkoston kautta myydään sen lisäksi osuustoiminnallisten teollisuuslaitosten tuotteita sekä kauppajärjestöjen itsensä hankkimia ja ostamia tavaroita.

Vähittäiskaupassakin ovat voimassa yhtenäiset valtion hinnat.

Tuotannon säännönmukaisen laajentamisen ja väestön alituisesti lisääntyvien tulojen johdosta tavaranvaihto kasvaa maassa vuosi vuodelta. Sotaa edeltäneinä viisivuotiskausina (vv. 1928–1940) kasvoi valtion ja osuustoiminnallisen kauppaverkoston vähittäistavaranvaihto muuttumattomissa hinnoissa laskettuna 4,6-kertaiseksi. Sodanjälkeisinä vuosina on valtion ja osuustoiminnallisen kauppaverkoston tavaranvaihto lisääntynyt 2,9-kertaiseksi ja ylittänyt huomattavasti sotaa edeltäneen tason. Viidennellä viisivuotiskaudella (vv. 1951–1955) tulee vähittäistavaranvaihto kasvamaan noin 70 prosentilla.

Maataloustuotteita myydään paitsi valtion ja osuustoiminnallisten järjestöjen kauppaverkostossa myös kollektiivitalouksien torikaupassa, johon kollektiivitaloudet, yksityiset kollektiivitalonpojat ja yksityistalonpojat tuovat osan tuotteistaan. Kollektiivitalouksien harjoittama kauppa on lisälähteenä väestön huoltamisessa.

70. MITÄ OSUUSTOIMINTAJÄRJESTÖJÄ SNTL:ssa ON JA KUINKA NE TOIMIVAT?

SNTLssa on kulutus-, käsityö- ja invaliidien osuustoimintajärjestöjä.

Kulutusosuustoimintajärjestö, harjoittaa kauppaa maaseutupaikkakunnilla. Tähän yhteiskunnalliseen joukkojärjestöön kuuluu yli 32 miljoonaa jäsentä. Kylien kulutusosuuskuntia johtavat valitut johtokunnat. Tasavalloissa, aluepiireissä, alueilla ja piireissä on kulutusosuuskuntien liittoja, joiden liittohallinnotkin ovat osuuskuntien jäsenten valitsemia. Kulutusosuustoimintajärjestön ylin johtava elin on SNTLn kulutusosuuskuntien valtuutettujen edustajakokous, joka valitsee Keskusliiton Neuvoston, Keskusliiton hallinnon ja Tarkastusvaliokunnan 4 vuodeksi kerrallaan.

Osuuskunnat saavat valtiolta suunnitelman mukaisesti teollisuustuotteita väestölle myytäväksi. Ne suorittavat myös itsenäisesti erilaisten tuotteiden hankintoja ja niillä on maatalouden raaka-aineita jalostavia sekä eräitä kulutustarvikkeita valmistavia pieniä tuotantolaitoksia.

Kulutusosuustoimintajärjestöllä on maaseudulla laaja kauppaverkosto. Sillä on yli 226.000 myymälää ja kioskia, niiden lisäksi tuhansia ruokaloita ja teetupia.

SNTLn Kulutusosuuskuntien Keskusliitto kuuluu Kansainväliseen osuustoiminta-allianssiin sen suurimpana järjestönä.

Käsityöosuuskunnat. Käsityöläiset ovat yhtyneet artteleihin, jotka valmistavat erilaisia kulutustarvikkeita. Käsityöosuuskunnilla on laaja tuotantolaitosten, erilaisten verstaiden ja omien myymälöiden verkosto. Osuuskuntien jäsenet valitsevat arttelien, liittojen ja käsityöosuuskuntien johtokunnat.

Invaliidien osuuskuntiin, joiden johdossa ovat valitut johtokunnat, kuuluu työ- ja sotainvaliideja, jotka eivät voi harjoittaa entistä ammattiaan. Nämä osuuskunnat perustavat erikoisia tuotannollisia oppilaitoksia, joissa invaliidit oppivat uusia ammatteja ja saavat oppiajalla stipendin. Sen jälkeen he siirtyvät työhön osuuskuntien verstaisiin tai suorittavat niiden töitä kotonaan. Tästä työstä invaliidit saavat palkan ja määrätyn osuuden voitosta sen valtion eläkkeen lisäksi, jonka jokainen työ- ja sotainvaliidi saa.

Osuustoimintajärjestöt saavat valtiolta monipuolista tukea.

71. KUKA MÄÄRÄÄ SNTL:ssa TAVAROIDEN HINNAT?

Tavaroiden hinnat SNTLssa määräävät valtion suunnitteluelimet. Yhtenäiset hinnastot vahvistaa hallitus.

Tärkeimmille tavaroille, paitsi elintarvikkeille, ovat koko maan alueella voimassa yhtenäiset valtion hinnat, tärkeimmille elintarvikkeille sensijaan on vahvistettu vyöhykehinnat. Maan alue on tässä tarkoituksessa jaettu useampiin vyöhykkeisiin, joista kullekin on määrätty omat hintansa kuljetus- ym. kustannukset huomioon ottaen.

Kun valtion käsiin on keskitetty perusosa teollisuustuotteista ja elintarvikkeista ja niiden myynti tapahtuu valtion ja osuustoimintajärjestöjen kauppaverkoston kautta, ei yhtenäisten hintojen voimaansaattaminen tuota vaikeuksia. Neuvostotaloudelle on suunnittelemattomat hintojen heilahtelut samoinkuin keinotteluluontoinen hintojen kiristäminenkin vierasta.

Osuuskuntien tuotantolaitosten valmistamille tavaroille vahvistetaan suunnilleen valtion hintojen tasolla olevat hinnat.

Vähittäishinnat kollektiivitalouksien torikaupassa muodostuvat kysynnän ja tarjonnan vaikutuksesta. Se seikka, että tämän torikaupan rinnalla ovat valtion ja osuuskuntien myymälät, jotka myyvät samoja tuotteita yhtenäisillä valtion hinnoilla, saa kollektiivitalonpojat määräämään tuotteilleen joko samat tai alhaisemmat hinnat. Näin neuvostovaltio sääntelee taloudellisin keinoin hinnat kollektiivitalouksien torikaupassa.

72. MITÄ TIETEELLISIÄ LAITOKSIA ON SNTL:ssa?

Neuvostovallan aikana on tieteen kehitys saanut ennennäkemättömän laajuuden.

Neuvostotieteen tärkein, johtava keskus on SNTLn Tiedeakatemia. Se on perustettu vuonna 1725. Ennen Lokakuun vallankumousta siihen kuului 5 pientä laboratoriota, Pulkovan tähtitieteellinen observatorio, Fysikaalinen keskusobservatorio ja muutamia museoita ja arkistoja. Neuvostovallan aikana on akatemiasta tullut valtava tieteellisten tutkimuslaitosten yhtymä. Nykyisin siihen kuuluu toista sataa tieteellistä tutkimuslaitosta. Ne suorittavat erilaisia tutkimuksia fyysis-matemaattisten ja kemiatieteiden, geologian ja maantieteen, biologian ja teknillisten tieteiden, historian, filosofian, taloustieteen, oikeustieteen, kirjallisuuden ja kielitieteen alalla.

Kahteentoista liittotasavaltaan: Ukrainaan, Valko-Venäjälle, Gruusiaan, Liettuaan, Uzbekiaan, Armeniaan, Azerbaidzhaniin, Kazakhiaan, Latviaan, Eestiin, Tadzhikiaan ja Turkmeniaan on perustettu omat kansalliset tiedeakatemiat. Liittotasavaltojen tiedeakatemioillakin on omia tieteellisiä tutkimuslaitoksiaan. Useissa liittotasavalloissa ja monilla VSFNTn alueilla toimivat SNTLn Tiedeakatemian haaraosastot ja tukiasemat. Nämä haaraosastot ja tukiasemat ovat kehittyneet suuriksi tieteellisen työn keskuksiksi, ja niiden vaikutus tieteen kehitykseen kansallisissa tasavalloissa on suuri.

SNTLssa on myös useita erikoisalojen akatemioita: Leninin nimelle omistettu Maataloustieteiden akatemia, Lääketieteellinen akatemia, Pedagogisten tieteiden akatemia, Arkkitehtuuriakatemia, Kunnallistalouden akatemia ja Taideakatemia.

Monet tieteelliset tutkimuslaitokset, -asemat ja laboratoriot toimivat vastaavien ministeriöiden alaisina. Ne auttavat jatkuvasti juurruttamaan tuotantoon uusinta tekniikkaa ja tieteen saavutuksia ja esittävät siten tärkeää osaa kansantalouden ja kulttuurin kehittämisessä.

Lisäksi on SNTLssa useita tieteellisiä seuroja. Niistä ovat suurimpia Maantieteellinen seura (perustettu 1845), Mendelejevin nimelle omistettu kemiallinen seura (perustettu 1868), Entomologinen seura (perustettu 1860), Fysiologien, biokemistien ja farmakologien seura (perustettu 1916), Astronominen seura (perustettu 1932) ja Maaperäntutkimusseura (perustettu 1938).

73. MITÄ LEHTIÄ SNTL:ssa JULKAISTAAN?

Neuvostovallan aikana on lehdistö lisääntynyt moninkertaiseksi. Nykyisin ilmestyy yli 8.000 sanoma- ja noin 1.500 aikakauslehteä. Sanomalehtien keskimääräinen kertapainos oli vuonna 1952 lisääntynyt vuoteen 1913 verraten lähes 14-kertaiseksi ja noussut 40 miljoonaan. Koko maassa ei ole ainoatakaan piiriä, jossa ei ilmestyisi painettua lehteä.

Väestön suuressa suosiossa ovat Moskovassa ilmestyvät keskuslehdet. Niitä ovat ”Pravda” (Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean äänenkannattaja), ”Izvestija” (SNTLn työtätekevien edustajain Neuvostojen äänenkannattaja), ”Trud” (Ammattiliittojen keskusneuvoston lehti), ”Krasnaja Zvezda” (SNTLn puolustusministeriön äänenkannattaja), ”Komsomolskaja Pravda” (Kommunistisen nuorisoliiton keskuskomitean ja Moskovan komitean äänenkannattaja), ”Literaturnaja Gazeta” (Neuvostokirjailijain liiton äänenkannattaja) ja eräät muut.

Keskus-, liittotasavaltojen, alue-, piirikunta- (kansallisissa piirikunnissa) ja piirilehtien lisäksi ilmestyy runsaasti painettuja lehtiä teollisuuslaitoksissa, rakennustyömailla, neuvostotiloilla ja korkeakouluissa.

SNTLssa ei ole yksityishenkilöille kuuluvia sanoma- eikä aikakauslehtiä. Niitä julkaisevat yhteiskunnalliset järjestöt. Eräitä lehtiä julkaisevat ministeriöt yhdessä alojensa ammattiliittojen keskuskomiteoiden kanssa. Niinpä ”Utshitelskaja Gazeta” (Opettajain lehti) on liittotasavaltojen valistusministeriöiden sekä alkeis- ja keskikoulujen työntekijäin ammattiliiton keskuskomitean yhteinen äänenkannattaja.

Neuvostoliiton lehdistö valaisee monipuolisesti maan työtätekevien elämää, kertoo heidän työnsankaruudestaan kommunismin rakentamisessa, kulttuurin kehityksessä, valaisee laajasti kansainvälistä elämää ja harjoittaa propagandaa rauhan ja ystävyyden puolesta kaikkien rotujen ja kansojen kesken. Lehdet arvostelevat niitä taitamattomia johtohenkilöitä, jotka rikkovat sosialistisen yhteiskunnan elämän lakeja.

Neuvostoliiton lehdistö on kansan lehdistö. Se kuuluu kansalle, se on kansan omaa työtä ja palvelee vain kansaa.

74. MITÄ KIRJAKUSTANTAMOITA SNTL:ssa ON JA PALJONKO NE JULKAISEVAT KIRJOJA?

SNTLssa on yli 220 suurta kustantamoa. Useimmat niistä on jollekin määrätylle alalle erikoistuneet ja julkaisevat siis vastaavanlaisia kirjoja: taiteen, maatalouden, maantieteen tai lääketieteen alalta, oppikirjoja ja kasvatusopillista kirjallisuutta, teknillisiä teoksia. SNTLn Tiedeakatemialla, Neuvostokirjailijain liitolla ja Ammattiliittojen keskusneuvostolla on omat suuret kustantamonsa. Nuorisoliiton kustantamo ”Molodaja Gvardija” julkaisee erilaista nuorisokirjallisuutta. Valtion lastenkirjallisuuden kustantamo julkaisee kirjoja eri-ikäisille lapsille.

Kustantamoita on jokaisessa tasavallassa ja useimmilla alueilla. Ne julkaisevat kirjoja SNTLn eri kansojen kielillä.

Suurten keskus- ja paikallisten kustantamoiden lisäksi on yliopistojen, korkeakoulujen, tieteellisten laitosten ja erilaisten seurojen yhteydessä toiminnassa monia kustannusjärjestöjä, jotka julkaisevat vuosittain tuhansia kirjoja.

SNTLssa julkaistaan kirjallisuutta 119 kielellä. Kaikkien SNTLn alueella asuvien kansakuntien, kansallisten ryhmien ja pientenkin kansallisuuksien kielillä julkaistujen kirjojen lisäksi niitä julkaistaan myös englannin, ranskan, saksan, espanjan ja muilla vierailla kielillä.

Kirja on SNTLssa tullut laajojen työtätekevien joukkojen omaisuudeksi. Vuodesta 1918 vuoteen 1951 on julkaistu yli 1.050.000 eri teosta, joiden yhteinen painos nousi yli 14 miljardia kappaletta.

Tsaarin Venäjällä julkaistiin vuosittain kirjoja 0,7 kappaletta asukasta kohti. SNTLssa julkaistiin ennen sotaa vuosittain keskimäärin 4 kirjaa asukasta kohti. Yhden teoksen keskimääräinen painos oli noin 20.000 (vuonna 1913 keskimäärin 3.300).

Vuonna 1952 julkaistujen kirjojen painos oli vuoteen 1940 verraten kasvanut 1,8-kertaiseksi ja noussut 851 miljoonaan.

Suurta huomiota kiinnitetään poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen kirjallisuuden julkaisemiseen. Poliittiseen kirjallisuuteen kohdistuvasta valtavasta mielenkiinnosta on osoituksena mm. se seikka, että J. V. Stalinin kirjoittamaa ”Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (bolshevikkien) historian lyhyttä oppikurssia” on neljäntoista vuoden kuluessa sen ensimmäisestä painoksesta lähtien julkaistu yli 40 miljoonaa kappaletta.

Viime vuosien aikana on ilmestynyt 35 osaa V. I. Leninin Teosten neljättä painosta ja 13 osaa J. V. Stalinin Teoksista.

Valtavan suurina painoksina julkaistaan myös kaunokirjallisuutta — klassikkojen teoksia ja nykyajan neuvostokirjailijain parhaita teoksia. Nerokkaan venäläisen runoilijan A. S. Pushkinin teoksia on neuvostovallan aikana julkaistu 60 miljoonaa kappaletta SNTLn kansojen 80 kielellä, N. V. Gogolin teoksia yli 20 miljoonaa kappaletta 38 kielellä, L. N. Tolstoin teoksia 44 miljoonaa kappaletta 71 kielellä, A. M. Gorkin teoksia 61 miljoonaa kappaletta 71 kielellä ja tunnetun neuvostokirjailijan Mihail Sholohovin teoksia 18 miljoonaa kappaletta 58 kielellä.

75. MITÄ ULKOMAISTEN KIRJAILIJAIN TUOTTEITA SNTL:ssa JULKAISTAAN?

Neuvostovalta pyrkii saattamaan koko kansan omaisuudeksi kaiken parhaan, mitä ihmisäly on luonut. Kymmenien tuhansien kappaleiden painoksina on julkaistu Demokritoksen, Aristoteleen, Voltairen, Diderot’n, Helvetiuksen, Holbachin, Spinozan, Descartes’n, Feuerbachin, Darwinin, Newtonin, Einsteinin ja monien muiden teoksia.

Suuria painoksia julkaistaan myös ulkomaisen kirjallisuuden klassikkojen teoksista. Neuvostovallan aikana (vv. 1917–1952) on julkaistu 1.540 ulkomaisen kirjailijan 12.500 teosta, joiden yhteinen painosmäärä on ollut 228 miljoonaa kappaletta. Monia ulkomaisten kirjailijain teoksia on SNTLssa julkaistu suurempina painoksina kuin heidän kotimaassaan.

Victor Hugon teoksia on vuodesta 1918 vuoteen 1952 julkaistu 7.281.000 kappaletta 44 SNTLn kansojen kielellä. Guy de Maupassantin teosten painos on ylittänyt 4.800.000, Zolan 2.990.000, Balzacin 3.530.000 ja Dickensin 3.807.000. Shakespearen teoksia on julkaistu 2.350.000 kappaletta 25 kielellä, Wellsin 3 miljoonaa, Kiplingin samoin 3 miljoonaa, Heinen yli 1.400.000 kappaletta.

Amerikkalaisen kirjallisuuden parhaita teoksia julkaistaan säännöllisesti. Jack Londonin teosten painos on ylittänyt 12 miljoonaa kappaletta ja niitä on julkaistu SNTLn kansojen 29 kielellä. Mark Twainin teoksia on julkaistu 4.913.000 kappaletta 24 kielellä. Suurina painoksina on julkaistu myös Fennimore Cooperin, Seton Thompsonin, O’Henryn, Theodore Dreiserin, Howard Fastin ym. teoksia.

76. MITÄ TEATTEREITA ON SNTL:ssa?

SNTLssa on useita satoja draama- ja oopperateattereita.

Kaikkialla maailmassa tunnetut venäläiset teatterit ovat neuvostokansan ylpeys. Niiden joukkoon on ensimmäisinä luettava Moskovassa sijaitsevat Taiteellinen akateeminen teatteri, Valtion akateeminen Suuri teatteri (ooppera ja baletti) ja Valtion akateeminen Pieni teatteri (draama) sekä Leningradissa sijaitsevat Draamateatteri sekä Ooppera- ja balettiteatteri.

Samaan aikaan ovat saavuttaneet tavattoman suosion SNTLssa ja sen rajojen ulkopuolella monet Lokakuun vallankumouksen jälkeen syntyneet teatterit. Sellaisia ovat esimerkiksi Vahtangovin ja Neuvostoarmeijan keskusteatteri Moskovassa, Suuri draamateatteri Kievissä, Gruusian draamateatteri Tbilisissä ym.

Neuvostovallan aikana ovat myös kansalliset teatterit saaneet laajat kehitysmahdollisuudet. Näytelmiä esitetään 40 kielellä. Näyttämötaide on päässyt kehittymään sellaistenkin kansojen keskuudessa, jotka ennen Lokakuun vallankumousta eivät tunteneet sitä lainkaan. Kazakstanissa esimerkiksi ei ennen vallankumousta ollut ainoatakaan teatteria, mutta nyt siellä on niitä yli 30. Uzbekian tasavallassa on 26 ja Kirgisian tasavallassa 20 teatteria.

SNTLssa on teatteri tullut kansan omaksi ja ei ole ainoatakaan aluekaupunkia, jossa ei olisi ainakin yhtä vakinaista teatteria. Monissa piirikeskuksissa on vakinaisia ja kiertäviä teattereita. Kiertävät teatterit pitävät näytäntöjä pääasiallisesti maaseudulla.

Moskovassa, Leningradissa, Alma-Atassa (Kazakstanissa) ja monissa muissa kaupungeissa on lastenteattereita.

77. MITÄ NÄYTELMIÄ SNTL:n TEATTEREISSA ESITETÄÄN?

SNTLn teattereiden ohjelmisto käsittää satoja näytelmiä, oopperoita ja baletteja. Ohjelmisto on monipuolinen.

Tarkastelkaamme esimerkin vuoksi, mitä näytelmiä esitetään Moskovassa tavallisena arkipäivänä.

Ensi tilalla ovat venäläisten ja ulkomaisten näytelmäkirjailijain klassilliset näytelmät.

Maan vanhimman teatterin, SNTLn Akateemisen Suuren teatterin palkeilla esitetään Musorgskin oopperaa ”Boris Godunov”, Suuren teatterin haaranäyttämössä Verdin oopperaa ”Traviata”.

Draamateatterissa esitetään: Pienessä teatterissa A. N. Ostrovskin, XIX vuosisadan jälkipuoliskolla eläneen suuren venäläisen näytelmäkirjailijan komediaa ”Totuus on hyvä, mutta onni parempi”, Nuorison keskusteatterissa Gribojedovin komediaa ”Vastusta viisaudesta”, Moskovan Taiteellisessa akateemisessa teatterissa M. Gorkin ”Pohjalla”, jota tämä teatteri on esittänyt jo puolen vuosisadan aikana, Moskovan neuvoston teatterissa William Shakespearen tragediaa ”Othello” ja Pienen teatterin haaranäyttämöllä Victor Hugon romaanista sovitettua näytelmää ”Ruy Blas”.

Kansantaiteilijain Stanislavskin ja Nemirovitsh-Dantshenkon nimelle omistetussa ooppera- ja operettiteatterissa esitetään Offenbachin koomillista oopperaa ”Kaunis Helena”.

SNTLn teattereilla on mitä läheisin yhteys kansan jokapäiväiseen elämään. Jokainen vähänkin merkittävä nykyajan ilmiö heijastuu niiden esityksissä. Teatteri auttaa kasvattamaan neuvostoihmisiä isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden hengessä, levittää humanismin aatteita ja edistyksellistä moraalia. Monissa näytelmissä valaistaan neuvostokansan tämän hetken elämää ja äskeistä menneisyyttä.

Mainitsemanamme teatteripäivänä esitettiin mm. seuraavat neuvostokirjailijain uudet näytelmät: Neuvostoarmeijan keskusteatterissa V. Vishnevskin ”Unohtumaton vuosi 1919”, jossa kuvataan erästä tärkeätä vaihetta neuvostokansan taistelussa interventio- ja valkokaartilaisjoukkoja vastaan ja osoitetaan J. V. Stalinin osuus joukkojen järjestäjänä ja sotapäällikkönä; Moskovan neuvoston teatterin haaranäyttämöllä A. Surovin ”Sarastus Moskovan yllä”, jossa on tartuttu suuriin tuotannollisen elämän ja ihmisten keskinäisten perhe- ja työsuhteiden kysymyksiin; Neuvostoarmeijan keskusteatterin pienoisnäyttämöllä nuoren näytelmäkirjailijan Barjanovin ”Toisella puolella”, kuvaus SNTLn tiedusteluelinten taistelusta Japanin vakoilua vastaan; Draamateatterissa Tur-veljesten ”Kolmas nuoruus”, jonka aiheena on neuvostotiedemiehen taistelu vanhentuneita käsityksiä vastaan tieteessä.

Kommunistisen Nuorisoliiton teatteri on ottanut ohjelmistoonsa näytelmän ”Perhe”, joka kuvaa V. I. Leninin lapsuus- ja nuoruusvuosia.

Vahtangovin draamateatterissa esitetään kiinalaisten näytelmäkirjailijain He Tsin-tshin ja Din Nin näytelmää ”Harmaatukkainen tyttö”, joka kuvaa Kiinan kansan taistelua maansa vapauden puolesta.

Operettiteatterilla on ohjelmistossaan V. Solovjev-Sedoin uusi neuvosto-operetti ”Kaikkein pyhin” kollektiivitalonpoikien elämästä.

Tällainen on teatteripäivä Moskovassa.

78. MINKÄLAISISTA ELOKUVISTA NEUVOSTOLIITTOLAINEN YLEISÖ ENITEN PITÄÄ?

Elokuvilla on vankka sijansa neuvostoihmisten jokapäiväisessä elämässä.

SNTLn elokuvataide on luonut voimakkaasti vaikuttavia elokuvia, jotka esittävät Leninin ja Stalinin sekä heidän taistelutovereittensa suuria hahmoja: ”Lenin Lokakuussa”, ”Lenin vuonna 1918”, ”Kiväärimies”, ”Vala”, ”Suuri kajastus”, ”Tsraritsynin puolustus”, ”Jakov Sverdlov”, ”Suuri kansalainen” ym.

Suuren menestyksen ovat saavuttaneet SNTLn kansojen historiaa kuvaavat elokuvat ”Aleksandr Nevski”, ”Pietari Ensimmäinen”, ”Iivana Julma”, ”Minin ja Pozharski”, ”Bogdan Hmelnitski”, ”Georgi Saakadze” ym. Paljon elokuvia on valmistettu etevistä tiedemiehistä ja kulttuurin merkkihenkilöistä: ”Pirogov”, ”Akateemikko Ivan Pavlov”, ”Mitshurin”, ”Zhukovski”, ”Aleksandr Popov”, ”Musorgski”, ”Alisher Navoi”, ”Rainis”, ”Taras Shevtshenko”, historian maineikkaista sotapäälliköistä: ”Suvorov”, ”Kutuzov”, ”Amiraali Nahimov” ja vuosien 1918–1920 kansalaissodan sankareista Tshapajevista, Shtshorsista ja Aleksandr Parhomenkosta.

Kaukana SNTLn ulkopuolellakin tunnetaan sellaiset mainiot 20- ja 30-luvun elokuvat kuin ”Panssarilaiva Potemkin” (Mustanmeren laivaston merimiesten kapinasta vuonna 1905), ”Äiti” (A. M. Gorkin samannimisen romaanin mukaan), elokuvatrilogia Maksimista, työläisnuorukaisesta, josta tuli innokas vallankumouksellinen ja joka koko elämänsä ajan palveli kansaa, ja ”Talonpoikia”, joka kuvasi ensimmäisiä sosialististen uudistusten vuosia SNTLssa.

Suuren Isänmaallisen sodan aikana SNTLn elokuvataide loi erinomaisia kuvia, jotka innostivat ihmisiä puolustamaan maansa kunniaa ja vapautta: ”Sateenkaari”, ”Venäläisiä”, ”Piirikomitean sihteeri”, ”Zoja”, ”Hyökkäys” ym. Menneen sodan sankarillisia vaiheita kuvaavat ”Kolmas isku”, ”Rohkeita ihmisiä”, ”Nuori kaarti”, ”Stalingradin taistelu” ja ”Berlinin kukistuminen”, joiden aiheena on demokratian ja humanismin voimien voitto Saksan fasismista.

Sodanjälkeisten vuosien aikana SNTLn elokuvataide on luonut uuden elämän todellisten sankareiden ja rakentajien hahmoja. Kuukausimääriä esitettiin valkokankaalla uusia elokuvia ”Siperian laulu”, ”Kubarin kasakat”, ”Suuri voima” ja ”Donetsin kaivostyöläisiä”.

Neuvostoelokuvissa ei esiinny erotiikan, pimentolaisuuden eikä henkisen rappion ylistystä, niissä ei lietsota takapajuisten ihmisten alhaisia tunteita.

Kaikissa sodanjälkeisissä kansainvälisissä elokuvafestivaaleissa — Ranskassa, Italiassa ja Tshekkoslovakiassa — neuvostoelokuvat ovat päässeet ensi sijoille ja saaneet eniten palkintoja.

Toista sataa taide-, dokumentaari- ja opetuselokuvaa on saanut Stalin-palkinnon.

Suurella mielenkiinnolla neuvostoyleisö käy katsomassa myös parhaita ulkomaisen edistyksellisen elokuvataiteen tuotteita.

79. MITEN SNTL:ssa KOULUTETAAN TAITEILIJOITA?

Lahjakkaat lapset, joissa on ilmennyt taipumusta jollekin taiteen alalle, saavat keskisivistyksen erikoiskouluissa, joissa heille yleissivistykseen kuuluvien tietojen ohella annetaan alkeisopetus myös heitä kiinnostavalla taiteen alalla (viulun- tai pianonsoitossa, baletissa yms.).

Taidealan työntekijöitä koulutetaan sitä paitsi yli 100 opistossa, joissa he saavat erikoisalansa keskisivistyksen (teatteri-, musiikki- ym. opistoissa). Eräät näistä opistoista toimivat suurimpien teattereiden, filharmonioiden ja elokuvastudioiden yhteydessä.

Laulajia, soittotaiteilijoita, säveltäjiä, orkesterinjohtajia ja korkeimman erikoissivistyksen saaneita säveltaiteilijoita koulutetaan 22 konservatoriossa. Vanhimmat ja suurimmat konservatoriot sijaitsevat Moskovassa ja Leningradissa. Ne antavat apuaan muille musiikkioppilaitoksille, varsinkin kansallisten tasavaltojen konservatorioille. Moskovan ja Leningradin konservatorioiden yhteydessä toimii erikoisia kansallisia studioita, jotka kouluttavat liitto- ja autonomisten tasavaltojen säveltaiteilijoita.

Näyttelijöitä, draamateattereiden ohjaajia ja elokuvataiteen työntekijöitä koulutetaan näyttämö- ja elokuvataiteen korkeakouluissa.

Erikoisopistoja ja korkeakouluja on perustettu myös taidemaalarien, kaivertajien ja kuvanveistäjien koulutusta varten. Leningradissa toimii Taideakatemia.

Monia taidealan työntekijöitä nostetaan esiin myös taiteenharrastelijain keskuudesta. Niinpä SNTLn kansantaiteilija Nikolai Bogoljubov Moskovan Taiteellisesta akateemisesta teatterista aloitti uransa seuranäyttelijäin riveissä. Samanlaisen tien on kulkenut SNTLn kansantaiteilija Sergei Lemeshev Valtion akateemisesta Suuresta teatterista.

80. KUINKA TAITEENHARRASTELUA KEHITETÄÄN SNTL:ssa?

Taiteenharrastelu on SNTLssa suuressa suosiossa. Koko maassa ei ole ainoatakaan kerho- tai kulttuuritaloa, tuotantolaitosta tai kollektiivitaloutta, jossa ei olisi toiminnassa näytelmäkerhoa, laulukuoroa, soitto- tai tanssiryhmää tahi muita kansantaiteen kerhoja.

SNTLssa on yli 200.000 taiteenharrastelijakerhoa, joihin kuuluu yli 4 miljoonaa jäsentä. Vuonna 1952 oli jo ammattiliitoilla yksinään 114.000 erilaista taiteenharrastelijakerhoa, joiden toimintaan osallistui 2 miljoonaa työläistä, virkailijaa ja heidän perheittensä jäsentä.

Näytelmäkerhoilla on ohjelmistossaan Ostrovskin, Gorkin, Tshehovin, Shakespearen, Lope de Vegan ja Molièren sekä SNTLn näytelmäkirjailijain parhaita näytelmiä. Harrastelijain antamien konserttien ohjelmissa voidaan usein kuulla Tshaikovskin ja Beethovenin sinfonioita, Glinkan, Rimski-Korsakovin, Chopinin, Lisztin ja Straussin musiikkia sekä SNTLn kansojen kansanlauluja.

Ammattitaiteilijat antavat taiteenharrastelijain kerhoille suurta apua. Teatterit ja monet etevät taiteilijat ovat ryhtyneet harrastelukerhojen ”kummeiksi”.

81. KUINKA NEUVOSTOKIRJAILIJAIN LIITTO ON JÄRJESTETTY JA MITÄ TYÖTÄ SE SUORITTAA?

Neuvostokirjailijain liittoon kuuluu yli 3.000 kirjailijaa kaikista SNTLssa asuvista kansallisuuksista.

Neuvostokirjailijain liitto on vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen järjestö. J. V. Stalin nimitti neuvostokirjailijoita ”ihmissielujen insinööreiksi”. SNTLn kansalaiset kuuntelevat tarkoin kirjailijain ääntä, sillä nämä kuvaavat totuudenmukaisesti heidän elämäänsä, neuvostoyhteiskunnan elämää. Neuvostokirjailijain teoksissa heijastuvat neuvostoihmisten ylevät moraaliset ominaisuudet ja heidän taistelunsa kotimaansa jatkuvan kukoistuksen ja voimistumisen puolesta, kansojen rauhan ja ystävyyden puolesta, ihmisten onnen puolesta kaikkialla maailmassa.

Näin neuvostokirjailijat auttavat taiteellisen luomistyön keinoin kasvattamaan kansanjoukkoja nykyajan edistyksellisimpien aatteiden, kommunismin hengessä.

Neuvostokirjailijat osallistuvat aktiivisesti koko kansan rauhanliikkeeseen. Kirjailija Nikolai Tihonov on SNTLn Rauhanpuolustajain komitean puheenjohtaja.

Sosialistinen vallankumous pani alulle monien kansallisuuksien kirjallisuuden. Nyt on omia kirjailijoita esimerkiksi adygealaisten pienellä kansalla, joka käsittää vain 90.000 henkilöä ja jolla ei ennen vallankumousta ollut kirjakieltä. Kyriniläisten keskuudessa (lesginiläinen heimo), joiden kieltä ei puhu kuin 20.000—30.000 ihmistä, on noussut etevä runoilija Suleiman Stalski, jota A. M. Gorki sanoi ”XX vuosisadan Homerokseksi”.

Samoin kuin maan muutkin demokraattiset yhteiskunnalliset järjestöt myös kirjailijain liitto rakentuu federation pohjalle. Liitto- ja autonimisilla tasavalloilla on omat kirjailijaliittonsa, jotka kuuluvat yhtenäiseen SNTLn Neuvostokirjailijain liittoon. Liiton johdossa on toimikunta, joka valitaan kirjailijain edustajakokouksessa salaisella äänestyksellä.

Neuvostokirjailijain liitossa suoritetaan monipuolista luovaa työtä. Liitossa on proosa-, runous-, näytelmä-, tieteellis-kaunokirjallinen ja reportaashiosasto sekä kansallisten ja lastenkirjailijain työn edistämistoimikunnat ym.

Kirjailijaliitolla on oma suuri kustantamonsa. Se julkaisee myös monia kirjallis-taiteellisia aikakauslehtiä Moskovassa, Leningradissa ja muissa kaupungeissa: ”Novy Mir” (Uusi maailma), ”Oktjabr”, (Lokakuu), ”Zvezda” (Tähti), ”Znamja” (Lippu), ”Sibirskie ogni” (Siperian tulet), ”Dalni Vostok” (Kauko-Itä) ym. sekä muutamia sanomalehtiä: ”Literaturnaja Gazeta” (Kirjallisuuslehti), ”Literatura i mistetstvo” (ukrainankielinen) ym.

82. MITEN RADIOLÄHETYS ON JÄRJESTETTY SNTL:ssa?

Maailman ensimmäisen langattoman lennätinlaitteen (radiovastaanottimen) keksi suuri venäläinen tiedemies A. S. Popov vuonna 1895. Tämä keksintö avasi uuden aikakauden tieteen ja tekniikan historiassa. Vuonna 1911 Venäjällä rakennettiin maailman ensimmäinen toimiva näköradion mallikappale. Ennen muita maita vuonna 1919, alkoi V. I. Leninin antamalla asetuksella perustettu Nizhni-Novgorodin radiolaboratorio välittää radiolähetyksiä.

Tämän vuoksi neuvostoihmiset pitävätkin täydellä oikeudella omaa maataan radion kotimaana.

Neuvostoradiolla on laaja pitkillä, keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla toimivien asemien verkosto. Lähetyksiä välitetään SNTLn kansojen kaikilla kielillä.

Paitsi radion kuuntelua yksilöllisillä vastaanottimilla kuunnellaan yleisesti myös johdoilla välitettyjä lähetyksiä solmuasemista, joita on kaupungeissa ja maaseudulla. Julkisille paikoille on laajassa mitassa asennettu vastaanottimia. Suuret teatterit, konserttisalit ja stadionit on varustettu erikoislaitteilla näytelmien, konserttien ja selostusten välitystä varten.

Näköradion kehitys on viime vuosina ollut voimakasta. Näköradioasemilta välitetään suosittuja elokuvia ja pääkaupungin teattereiden esityksiä.

SNTLn tärkeimmät radioasemat välittävät samanaikaisesti jopa 70 eri ohjelmaa. Niiden lisäksi välittävät ohjelmiaan tasavaltojen ja alueiden radioasemat.

Neuvostoradio on työtätekevien yhteiskunnallisten järjestöjen edustajien ja tavallisten kansalaisten vapaasti käytettävissä.

Neuvostoradio ei aseta itselleen kaupallisia tarkoituksia eikä mitään edun tavoittelua. Se on kansan omaisuutta ja palvelee joukkojen asiaa.

83. KUINKA PALJON JA MITÄ KIRJASTOJA ON SNTL:ssa?

SNTLssa on 368.000 erilaista kirjastoa. Yleisön käytössä olevat kirjavarat käsittävät yli 800 miljoonaa nidettä. Tsaarin Venäjällä oli vuonna 1914 kaikkiaan 12.500 kirjastoa.

Maailman suurimpia kirjastoja ovat Valtion Lenin-kirjasto Moskovassa (noin 15 miljoonaa kirjaa sekä sanoma- ja aikakauslehtien vuosikertaa) ja Saltykov-Shtshedrinin nimelle omistettu Valtion yleinen kirjasto Leningradissa (yli 10 miljoonaa kirjaa). Vuonna 1951 kävi Lenin-kirjastossa Moskovassa 1.700.000 lukijaa. Näihin ja muihin suuriin kirjastoihin (Tashkentiin, Tbilisiin, Jerevaniin jne.) on kirjojen lisäksi koottu mitä rikkaimpia kokoelmia käsikirjoituksia ja muita merkittäviä eri aikojen ja kansojen kirjallisuuden muistomerkkejä.

Yli 40 suurta kirjastoa saa ilmaiseksi pakollisen kappaleen kaikista SNTLn alueella ilmestyvistä kirjoista ja lehdistä. Jotta maaseudun asukkaille kävisi helpommaksi käyttää suurimpiin kirjavarastoihin koottuja kulttuurin aarteita, on järjestetty erikoinen kirjastojen välinen tilausvaihto, jonka perusteella keskuskirjastoista lähetetään eri paikkakunnille pyyntöjen mukaisesti harvinaisia kirjoja paikallisten kirjastojen tilapäiseen käyttöön.

Kaupunkien ja piirien kirjastot pidetään kokonaan yllä valtion budjettivaroilla. Samoin lastenkirjastot, jotka palvelevat kaikenikäisiä lapsia sekä eri alojen tieteellis-teknilliset kirjastot.

Näiden lisäksi ovat ammattiliitot perustaneet paljon kirjastoja kerhotaloihin, tuotantolaitoksiin ja virastoihin. Kollektiivitalouksien kirjastojen verkosto laajenee vuosi vuodelta.

Neuvostovallan aikana on kirjastoalan kehityksessä saavutettu valtavia menestyksiä. Gorkin autotehtaalla on ammattiliittokirjastossa yli 155.000 kirjaa ja tuhansia lukijoita, kun sensijaan koko Nishni-Novgorodin läänin (nykyisen Gorkin alueen) kaikissa kirjastoissa yhteensä oli ennen vallankumousta vain 103.000 kirjaa.

Viides viisivuotissuunnitelma (vv. 1951–1955) edellyttää yleisten kirjastojen verkoston laajenemista vähintään 30 prosentilla.

84. MITÄ MUSEOITA ON SNTL:ssa?

Historiallisia, kotiseutu-, luonnontieteellisiä museoita sekä taulugallerioita on jokaisessa suuressa kaupungissa ja monissa piirikeskuksissa. Kaikkiaan on maassa yli 1.000 museota.

Tuhansia ihmisiä käy joka päivä Moskovassa sijaitsevassa V. I. Leninin museossa, jonne on koottu neuvostovaltion suuren perustajan elämää ja toimintaa valaisevia asiakirjoja ja muistoesineitä. Useissa kaupungeissa on tämän museon haaraosastoja.

Kaikkialta maasta saapuu työtätekeviä museoksi muutettuun J. V. Stalinin kotimökkiin Gruusian Gorissa.

Kansan toivomuksesta on neuvostovaltio muuttanut museoksi niitä asuntoja ja taloja, joissa on asunut maan merkittäviä yhteiskunnallisia toimihenkilöitä, kirjailijoita, säveltäjiä, kuvaamataiteilijoita ja tiedemiehiä.

Museoiksi on muutettu suuren venäläisen kirjailijan L. N. Tolstoin maatila Jasnaja Poljanassa, säveltäjä P. Tshaikovskin talo Klinissä (Moskovan lähellä), ”Pushkinin paikat” Mihailovskojen kylässä jne.

Yleisölle pidetään edelleenkin avoinna entisiä tsaarin palatseja ja XVII—XIX vuosisadan vanhoja kartanoita (Ostankino, Arhangelskoje ja Kuskovo).

Kansallinen ylpeys on maailman suurin kaikkien aikojen ja kansojen maalaus- ja kuvanveistotaiteen tuotteiden ja elintapoja kuvaavien muistomerkkien kokoelma, jota säilytetään Leningradin ”Eremitagen” saleissa. Suurenmoiset Venäjän kuvaamataiteiden kokoelmat on Tretjakovin galleriassa Moskovassa ja Valtion Venäläisessä museossa Leningradissa.

Paljon harvinaisia näyte-esineitä on keskitetty historiallisiin museoihin (suurimmat niistä ovat Historiallinen museo, Vallankumousmuseo ja Neuvostoarmeijan museo Moskovassa sekä Sotalaivaston museo Leningradissa).

Luonnontieteellisiä museoita on yleisölle avoinna tieteellisten laitosten ja yliopistojen yhteydessä.

Museoissa kävijöitä opastavat ammattitaitoiset oppaat tai tieteellisen työn tekijät.

85. MITÄ KULTTUURI- JA VALISTUSLAITOKSIA ON SNTL:n MAASEUDULLA?

SNTLn maaseutupaikkakunnilla on 150.000 kerhotaloa, kirjastoa ja lukutupaa sekä yli 4.000 piirien kulttuuritaloa.

Kaikki nämä laitokset suorittavat väestön keskuudessa suurta kulttuuri- ja valistustyötä. Kerho- ja kulttuuritalojen sekä lukutupien yhteyteen muodostetaan taide- ja kirjallisuuskerhoja ym. Venäjän neuvostotasavallan maaseutupaikkakunnilla yksin lasketaan jo näytelmäryhmiin kuuluvan yli puoli miljoonaa jäsentä puhumattakaan muiden alojen taiteenharrastelijakerhojen jäsenmäärästä.

Venäjän neuvostotasavallan alueella on maaseudun kerhotalojen lukumäärä lisääntynyt 3-kertaiseksi sotaa edeltäneestä määrästä.

Sodanjälkeisinä vuosina on maaseudulle järjestetty paljon luentotoimistoja. Maaseudulla pidetään kollektiivitalonpojille luentoja yleistajuisista tieteellisistä ja kansainvälisistä aiheista. Niitä pitävät maaseudun sivistyneistön edustajat ja eri paikkakunnille saapuvat ammattiluennoitsijat.

86. MIKÄ ON KULTTUURIPALATSI SEKÄ KULTTUURI- JA LEPOPUISTO?

Kulttuuripalatseiksi sanotaan suuria kerhotaloja, jotka ovat ammattiliittojen hoidossa ja toimivat suurten tehtaiden yhteydessä tai suurilla teollisuusalueilla.

Magnitogorskin metallurgisten tehtaiden kulttuuripalatsissa on teatterisali, yli 170.000 teosta käsittävä kirjasto, Tekniikan talo ja elokuva- ja luentosali. Palatsissa toimii lukuisia taidekerhoja. Lasten toimintaa varten on varattu erikoishuoneita.

Ammattiliitoilla on yli 80.000 kulttuuripalatsia, kulttuuritaloa ja kerhotaloa. Sodanjälkeisinä vuosina ovat ammattiliitot rakennuttaneet noin 600 kerhotaloa.

Kulttuuri- ja lepopuistoja on kaupungeissa, työläiskeskuksissa sekä neuvostotilojen ja kollektiivitalouksien yhteydessä. Niiden tarkoituksena on tarjota työtätekeville kulttuurivaatimuksia vastaavaa vapaa-ajanviettoa. Puistoissa on tavallisesti urheilukenttiä ja huvittelupaikkoja, niissä esitetään elokuvia ja näytelmiä, pidetään konsertteja.

Tunnetuin niistä on Moskovan keskuskulttuuri- ja lepopuisto. Se on Moskva-joen rannalla ja sen pinta-ala on 297 hehtaaria. Kesäkuukausien aikana tässä puistossa käy joka päivä kymmeniä tuhansia moskovalaisia.

87. MITEN SNTL:n KAUPUNKIEN MUOTO ON MUUTTUNUT?

Neuvostomaassa toteutetut suuret sosialistiset uudistukset ovat selvästi nähtävissä neuvostokaupunkien ulkonäössä.

Neuvostovallan aikana on maassa rakennettu uudelleen 1.280 kaupunkia ja noin 400 kokonaan uutta kaupunkia.

Kauko-Idässä on Komsomolskin kaupunki. Ensimmäiset rakentajat laskivat 20 vuotta sitten tämän kaupungin perustan etäiselle taigalle Amur-joen varrelle. Nyt siellä on tehtaita ja kauniit leveät kadut, 36 koulua, 16 kerhotaloa, 30 kirjastoa, draamateatteri, kulttuuripalatsi, 11 sairaalaa, stadion ja kaksi kulttuuri- ja lepopuistoa.

Vasta 15 vuotta sitten laskettiin Valkeanmeren autiolle rannalle lähelle hyljättyä vanhaa luostaria Molotovskin kaupungin perusta. Nyt se on asukasluvultaan Arkangelin alueen toiseksi suurin ja kauniisti rakennettu kaupunki.

Napapiirin takana Hiipinätunturin juurella on uusi Kirovskin kaupurki. Miltei samalle leveysasteelle ovat kohonneet napapiirintakaiset uudet suuret kaupungit Vorkuta, Norilsk ja Igarka.

Magnitnaja-vuoren juurelle Etelä-Uralille on rakennettu Magnitogorsk, eräs SNLn suuria ja kauniisti rakennettuj a kaupunkeja.

Kymmeniä uusia suuria kaupunkeja on rakennettu Siperiaan: Stalinsk, Kemerovo, Prokopjevsk, Leninsk-Kuznetski ym. Nämä kaupungit ovat kohonneet pienten kylien paikoille.

Asuinrakennustöiden mittasuhteet kaupungeissa ovat valtavat. Yksin sodanjälkeisten vuosien aikana on kaupunkeihin ja työläisasutuksiin rakennettu asuintaloja yhteiseltä pinta-alaltaan yli 155 miljoonaa neliömetriä.

Hyvin kauniita kaupunkeja ovat Moskova, Leningrad, Tbilisi, Riika, Kiev, Tashkent ym.

Kuusitoista vuotta sitten vahvistettiin Moskovan uudelleenrakentamissuunnitelma, josta on nyt jo paljon toteutettu. Kaupungin keskuksesta, Punaiselta torilta ja Kremlistä, on raivattu uusia leveitä valtakatuja kauniine korkeine rakennuksineen. Tehtaiden ympärille vanhojen ahtaiden laitakaupunkikatujen tilalle on kohonnut uusia kauniita kaupunginosia. Yksistään vuoden 1951 aikana rakennettiin Moskovaan asuintaloja yhteiseltä pinta-alaltaan 735.000 neliömetriä. Samana vuonna pantiin laajassa mitassa käyntiin työt pilvenpiirtäjärakennuksilla. Vuoden 1952 lopussa olivat moskovalaiset jo muuttaneet asumaan muutamiin niistä.

Moskovaan on rakennettu maailman paras maanalainen rata, joka kuljettaa vuorokaudessa yli 2 miljoonaa matkustajaa.

Neuvostojen maassa sisältyy kaupunkien rakentaminen ja niiden kaunistaminen valtion kansantalouden kehittämissuunnitelmaan. Tieteellistä työtä kaupunkien rakentamisen alalla suorittavat lukuisat tieteelliset tutkimuslaitokset ja Kunnallistalouden akatemia. Useissa korkeakouluissa koulutetaan kaupunkien rakentajia, arkkitehtejä ja insinöörejä.

88. KUINKA URHEILU ON KEHITTYNYT SNTL:ssa?

Urheilua pidetään SNTLssa eräänä tärkeimmistä keinoista ihmisten henkisten ja fyysillisten voimien monipuolisessa kehittämisessä.

Ammattiurheilijoita, jotka myisivät taitonsa kaikenlaisille urheiluafäärimiehille, ei SNTLssa ole. SNTLn urheilijat ovat työtätekeviä, jotka käyttävät vapaa-aikansa jonkin urheilulajin harrastamiseen. Urheilua harrastavat työläiset ja kollektiivitalonpojat, koululaiset ja tiedemiehet, kirjailijat ja taiteilijat — kaikenikäiset ihmiset kaikilta ammattialoilta. He kuuluvat urheiluseuroihin (kerhoihin) ja osallistuvat niiden edustajina kilpailuihin.

Hyvin suosittuja ovat urheiluseurat ”Dynamo” ja ”Spartak” sekä Neuvostoarmeijan keskustalon urheiluseura. Myös ammattiliittojen urheiluseurat ”Zenit” (konerakentajat), ”Lokomotiv” (rautatieläiset) , ”Torpedo” (autotyöläiset), ”Krylja Sovjetov” (lentokonerakentajat) ja monet muut ovat tulleet laajalti tunnetuiksi.

Liittotasavaltoihin on perustettu maaseudulle joukkourheiluseuroja, joiden riveihin kuuluu useita miljoonia jäseniä. Kollektiivitalouksien urheilijain joukossa on paljon erinomaisia urheilijoita, jotka ovat saaneet SNTLn urheilumestarin nimen hiihdossa, pyöräilyssä, yleisurheilussa tai shakkipelissä.

Urheiluseurat kehittyvät vuosi vuodelta yhä laajemmiksi joukkojärjestöiksi. Urheilijain yhteinen lukumäärä nousee neuvostomaassa nykyisin jo kymmeniin miljooniin.

Valtio käyttää urheilun kehittämiseen suuria summia rakentaessaan stadioneja, uima-altaita, voimistelusaleja ja urheilukenttiä. SNTLssa on yli 800 suurta stadionia. Kymmeniä tuhansia pieniä stadioneja, satoja tuhansia lentopallo-, koripallo- ja jalkapallokenttiä, hiihto-, uinti- ja soutuasemia, verkkopallokenttiä ja muita urheilulaitoksia on tehtaiden, kollektiivitalouksien ja oppilaitosten yhteydessä. Kaikki urheilurakennukset, -välineet ja myös valmennus ovat neuvostourheilijoiden käytettävissä ilmaiseksi.

Ammattitaitoisten liikuntakasvatuksen opettajien kouluttamiseksi on perustettu 15 liikuntakasvatuskorkeakoulua ja 40 teknikumia. Monien pedagogisten korkeakoulujen ja opistojen yhteydessä toimii liikuntakasvatuksen erikoisosastoja.

Viimeisten neljän vuoden aikana (vv. 1949–1952) ovat SNTLn urheilijat parantaneet 1.678 kertaa SNTLn ennätyksiä eri urheilulajeissa. Saman ajan kuluessa ovat he tehneet 125 kertaa parannuksia maailmanennätysluetteloon yleisurheilussa, painonnostossa, luistelussa, ammunnassa ja muissa urheilulajeissa.

SNTLlla on hallussaan maailmanmestaruus shakkipelissä (miesten ja naisten), lentopallossa (miesten ja naisten) ja luistelussa (naisten). Euroopan mestaruus on yhdeksällä neuvostoliittolaisella yleisurheilijalla sekä miesten ja naisten koripallojoukkueilla. SNTLn urheilijat kantoivat kunnialla neuvostourheilun lippua XV olympiakisoissa Helsingissä, missä he saivat 106 kulta-, hopea- ja pronssimitalia. He saavuttivat olympiakisoissa ensimmäisen joukkuesijan voimistelussa, klassillisessa painissa, painonnostossa, ammunnassa ja vapaapainissa ja toisen joukkuesijan yleisurheilussa, soudussa, nyrkkeilyssä ja koripallossa.

89. MITÄ KUNNIAMERKKEJÄ HALLITUS JAKAA SNTL:ssa?

Erikoisista ansioista sosialistisen rakennustyön ja neuvostovaltion puolustuksen alalla jaetaan yksityisille kansalaisille ja myös työtätekevien kollektiiveille sekä sotilasjoukko-osastoille SNTLn Korkeimman Neuvoston puhemiehistön asetusten perusteella SNTLn kunniamerkkejä ja mitaleja.

Neuvostovaltion olemassaolon alkuvuosina perustettiin Punaisen Lipun ja Työn Punaisen Lipun kunniamerkit, joita jaettiin taistelu- ja työansioista. Myöhemmin perustettiin SNTLn korkein kunniamerkki, Leninin kunniamerkki, sekä ”Punainen Tähti” ja ”Kunniamerkki”.

Suuren isänmaallisen sodan aikana vv. 1941–1945 SNTLn Korkeimman Neuvoston puhemiehistö perusti useita uusia kunniamerkkejä taisteluissa kunnostautuneiden henkilöiden palkitsemiseksi. Näihin kuuluvat sotapäälliköiden kunniamerkki ”Voitto”, Suvorovin I, II ja III luokan kunniamerkit, Ushakovin I ja II luokan, Kutuzovin I, II ja III luokan kunniamerkit, Nahimovin I ja II luokan, Bogdan Hmelnitskin I, II ja III luokan kunniamerkit, Aleksandr Nevskin kunniamerkki, Isänmaallisen sodan I ja II luokan kunniamerkki ja sotamiesten I, II ja III luokan kunniamerkki ”Maine”.

Jokaisella Neuvostoliiton kunniamerkillä on omat sääntönsä.

Kunniamerkkien lisäksi on perustettu 27 erilaista mitalia. Niitä ovat ”Kunnostautumisesta työssä”, ”Uljuudesta työssä”, ”Taisteluansioista”, ”Urhoollisuudesta” ja mitali Moskovan sekä Leningradin, Stalingradin, Sevastopolin ja Odessan sankarikaupunkien puolustukseen osallistuneille. SNTLn mitaleillakin palkitseminen tapahtuu SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön asetusten perusteella.

Vuonna 1944 SNTLn Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö perusti monen lapsen äitien palkitsemiseksi seuraavat kunniamerkit ja mitalit: ”Sankariäidin” kunniamerkin, ”Äitiyden kunnian” I, II ja III luokan kunniamerkit sekä I ja II luokan ”Äitiysmitalin”.

Sankariteoista SNTLn kansalaiset saavat Neuvostoliiton Sankarin arvonimen. Tämän arvonimen saaneille henkilöille annetaan myös Leninin kunniamerkki ja ”Kultaisen Tähden” mitali.

Eriarvoisista työsaavutuksista SNTLn kansalaiset saavat Sosialistisen Työn Sankarin arvonimen. Tämän korkean arvonimen saajille annetaan samalla Leninin kunniamerkki ja kultamitali ”Sirppi ja vasara”.

90. MITÄ OVAT STALIN-PALKINNOT, KENELLE JA KUINKA NIITÄ JAETAAN?

Neuvostohallitus perusti Stalin-palkinnot vuonna 1939 J. V. Stalinin 60-vuotispäivän kunniaksi. Ne jaetaan huomattavista töistä tieteen, keksintöjen, kirjallisuuden ja taiteen alalla.

Stalin-palkintoja on kolmea luokkaa. Henkilöt, joille palkinto jaetaan, saavat myös Stalin-palkinnon laureaatin arvonimen, kullasta ja hopeasta valmistetun rintamerkin, jossa on J. V. Stalinin korkokuva, ja suuren rahapalkinnon.

Tieteelliset järjestöt, ministeriöt, neuvostokirjailijain, säveltäjien ja taiteilijain liitot sekä yhteiskunnalliset järjestöt tekevät ehdotuksia Stalin-palkintojen jakamisesta tieteellisistä teoksista, keksinnöistä, tuotannon stahanovilaisten uranuurtajien saavutuksista, uusista konemalleista, kirjallisista ja sävelteoksista, näytelmistä ja elokuvista. Nämä ehdotukset tutkitaan perinpohjaisesti Stalin-palkintoja jakavissa komiteoissa. Palkinnon hakijain työn arviointiin ja parhaiden teosten valintaan osallistuu monia satoja neuvostosivistyneistön etevimpiä edustajia. Stalin-palkintoja jakavien komiteoiden valitsemat työt esitetään SNTLn Ministerineuvoston käsiteltäviksi. Palkintojen jako tapahtuu joka vuosi SNTLn Ministerineuvoston päätöksellä.

Monet palkinnot jaetaan kollektiiveille yhteisistä tieteellisistä teoksista ja keksinnöistä, näytelmien ja elokuvien esityksestä yms.

Suurimpien tiedemiesten rinnalla, joiden teokset tunnetaan laajasti maan ulkopuolellakin, Stalin-palkinnon saajien joukossa on satoja työläisiä ja talonpoikia, jotka ovat rikastuttaneet luovalla työllään tuotannon eri aloja.

Stalin-palkinnon laureaatin kunnianimen on (vuosi 1952 mukaanluettuna) saanut 8.470 tieteen eri alojen, teollisuuden, liikenteen ja maatalouden työntekijää ja 2.339 kirjallisuuden ja taiteen alalla toimivaa henkilöä.

91. MITÄ OVAT NUORET PIONEERIT?

Nuoriksi pioneereiksi sanotaan SNTLn koululaisia, jotka kuuluvat V. I. Leninin nimeä kantavaan lasten joukkojärjestöön. Nuorten pioneerien järjestöön kuuluu 19 miljoonaa 9–14-vuotiasta poikaa ja tyttöä.

Pioneerijärjestön päätehtävänä on auttaa koulua ja opettajia. Pioneerit näyttävät koululaisille esimerkkiä opiskelussa ja käyttäytymisessä.

Pioneerijärjestön yhteydessä toimii erilaisia kerhoja: nuorten teknikkojen, radioharrastelijain, lennokkirakentajien, nuorten luonnontutkijain, kirjan ystävien ja taiteenharrastelijain kerhoja. Kaikkialle maahan on perustettu pioneeripalatseja ja -taloja, pioneeripuistoja ja urheilukenttiä. Vuonna 1951 SNTLssa oli 1.200 pioneeripalatsia ja -taloa.

Kesällä muuttavat miljoonat pioneerit leireille tai lähtevät retkeilyille.

Monipuolisessa ja mielenkiintoisessa toiminnassaan pioneerijärjestö kasvattaa lapsiin tietoista suhtautumista opiskeluun, työkuria, fyysillistä kestävyyttä, rehellisyyttä ja totuudenrakkautta, toveruudentunnetta, kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan ja yhteiskunnalle hyödyllisen toiminnan tottumuksia.

92. MIKÄ ON KOMMUNISTINEN NUORISOLIITTO?

Neuvostoliiton Leniniläinen Kommunistinen Nuorisoliitto eli lyhennettynä ”Komsomol” on neuvostonuorison joukkojärjestö. Se perustettiin vuonna 1918 työläis- ja talonpoikaisnuorison liittojen edustajakokouksessa.

Komsomol, joka ei ole puoluejärjestö, on läheisessä yhteydessä kommunistiseen puolueeseen ja toimii sen johdon alaisena. Komsomol lisäsi nimeensä sanan ”leniniläinen” vuonna 1924 V. I. Leninin kuoleman jälkeen.

Komsomoliin otetaan jäseniksi nuoria 14–26-vuotiaita poikia ja tyttöjä, jotka hyväksyvät sen säännöt ja ohjelman ja ovat ilmaisseet haluavansa toimia jossakin liiton järjestössä. Komsomolin järjestöjä perustetaan tuotantolaitoksiin, neuvostotiloille, kollektiivitalouksiin, virastoihin ja koulujen yhteyteen. Komsomolin kaikki johtavat elimet valitaan salaisella äänestyksellä kokouksissa, konferensseissa ja edustajakokouksissa.

Kommunistisen nuorisoliiton riveissä on jäseninä 16 miljoonaa nuorta poikaa ja tyttöä.

Komsomol on asettanut päätehtäväkseen nuorisoliittolaisten ja nuorison laajojen joukkojen kasvattamisen uskollisuuden hengessä Leninin ja Stalinin asialle. Komsomol osallistuu aktiivisesti maan poliittiseen elämään, kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseen. Yli 120.000 komsomolin jäsentä on valittu Neuvostojen jäseniksi. Nuorisoliittolaisten joukossa on 7.000 Neuvostoliiton Sankaria.

Hyvin usein komsomol-järjestöt tekevät arvokkaita aloitteita, joilla on yleisvaltakunnallinen merkitys. Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana Komsomol oli yhtenä työtätekevien sosialistisen kilpailun tärkeimpänä aloitteentekijänä.

Nuorison etujen valvojana komsomolilla on koko maassa suuri ja ansaittu arvovalta. Sillä on oikeus esittää hallitukselle ja ministeriöille ehdotuksia nuorison työtä, sivistystä, kulttuuripalvelua ja elinehtoja koskevista kysymyksistä.

Komsomol-järjestöillä on omia kerhotalojaan ja kirjastojaan, kustantamoitaan, sanomalehtiään ja monia nuorten ja lasten aikakauslehtiä. Sen julkaisemien sanoma- ja aikakauslehtien kertapainos on 8 miljoonaa kappaletta.

Huomattavista ansioista kotimaan palvelemisessa on komsomol-järjestö saanut korkeita palkintoja: kaksi Leninin kunniamerkkiä, Punaisen Lipun kunniamerkin ja Työn Punaisen Lipun kunniamerkin.

Komsomol-järjestö kuuluu Demokraattisen Nuorison Maailmanliittoon.

93. MIKSI SNTL:ssa ON VAIN YKSI POLIITTINEN PUOLUE?

Neuvostoliiton kommunistinen puolue on ainoa poliittinen puolue SNTLssa. Se, että maassa on vain yksi puolue johtuu itse sosialistisen neuvostoyhteiskunnan olemuksesta.

SNTLssa ei ole porvaristoa, tilanherroja eikä kulakkeja, siis ihmisiä, jotka eläisivät vieraan työn riistolla ja anastamisella. SNTLssa on vain kaksi luokkaa: työläiset ja talonpojat, joiden edut ja pyrkimykset eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan ovat päinvastoin yhtäläiset. Siellä on toteutettu yhteiskunnan moraalinen ja poliittinen yhtenäisyys. Ei siis ole maaperää useampien puolueiden olemassaololle. SNTLssa on maaperä vain yhdelle puolueelle. Tämä neuvostokansan ainoa poliittinen järjestö onkin juuri Neuvostoliiton kommunistinen puolue.

Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana ovat SNTLn kansat oppineet tuntemaan käytännössä kaikki Venäjällä toimineet tärkeimmät puolueet: tilanherrojen puolueen (mustasotnialaiset), kapitalistien puolueen (kadetit), menshevikkien puolueen (oikeisto-”sosialistit”), ”sosiaali-vallankumouksellisten” puolueen (kulakkien puolustajan) ja kommunistisen puolueen. SNTLn kansat heittivät syrjään kaikki porvarilliset puolueet ja tekivät valintansa kommunistisen puolueen hyväksi, nähdessään siinä ainoan todellisen kansan puolueen, joka puolustaa rohkeasti ja loppuun saakka työläisten ja talonpoikien etuja.

Puolue ja kansa ovat SNTLssa sulautuneet yhdeksi mahtavaksi voimaksi.

94. MIKÄ ON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN TEHTÄVÄ SNTL:ssa?

Neuvostoliiton kommunistinen puolue on neuvostoyhteiskunnan tärkein johtava voima.

SNTLssa rakennetun sosialistisen yhteiskunnan kehitystä ohjaa neuvostovaltio, jossa työväenluokalla on johtava osuus. Mutta työväenluokka ei voi ilman marxilais-leniniläisellä teorialla aseistettua etujoukkoa toteuttaa yhteiskunnan valtiollista johtoa. Tämä työväenluokan ja kaikkien työtätekevien etujoukko on kommunistinen puolue. Se on tarpeen työväenluokalle ei ainoastaan vallan valtaamiseen, vaan myös sen säilyttämiseen, lujittamiseen ja kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen säännöissä, jotka hyväksyttiin sen XIX edustajakokouksessa, sanotaan:

”Nykyisin on Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen päätehtävinä rakentaa kommunistinen yhteiskunta siirtymällä vähitellen sosialismista kommunismiin, kohottaa lakkaamatta yhteiskunnan aineellista ja kulttuuritasoa, kasvattaa yhteiskunnan jäseniä internationalismin ja veljellisten suhteiden luomisen hengessä kaikkien maiden työtätekeviin sekä lujittaa kaikin tavoin neuvostokotimaan aktiivista puolustusta sen vihollisten hyökkäystoimia vastaan.”

SNTLn Perustuslain 126 pykälä varmistaa lainsäädännöllisesti kommunistisen puolueen johtavan osuuden neuvostovaltiossa. Siinä sanotaan, että aktiivisimmat ja tietoisimmat kansalaiset työväenluokan ja työtätekevien muiden kerrosten riveistä yhtyvät Neuvostoliiton Kommunistiseksi Puolueeksi, joka on työtätekevien etujoukko heidän taistelussaan sosialistisen järjestelmän lujittamiseksi ja kehittämiseksi ja työtätekevien kaikkien järjestöjen johtava ydinjoukko.

Puolueen toteuttama johto on neuvostovaltion olemassaolon ja kehittymisen tärkein ehto, sen voiman ja mahdin lähde.

Missä ilmenee puolueen johtava osuus? Siinä, että puolue määrittelee valtion ja yhteiskunnan elinten koko toiminnan suunnan. J. V. Stalin on huomauttanut, että korkeimpana ilmauksena puolueen johtavasta osuudesta neuvostovaltiossa on se seikka, ettei ainoatakaan tärkeätä poliittista tai organisatoorista kysymystä ratkaista neuvosto- tai muissa joukkojärjestöissä ilman puolueen antamia johtavia ohjeita.

Neuvostovaltion toimintaa suunnatessaan puolue ei asetu valtio- ja yhteiskunnallisten järjestöjen tilalle. Puolue toteuttaa linjaansa näiden järjestöjen, so. Neuvostojen, ammattiliittojen, nuorisoliiton, kollektiivitalouksien, osuuskuntien ym. järjestöjen kautta. Nämä järjestöt, joihin kuuluu kymmeniä miljoonia ihmisiä, hyväksyvät kommunistisen puolueen johdon ja toteuttavat sen politiikkaa, sillä SNTLn työtätekevät ovat omasta kokemuksestaan tulleet vakuuttuneiksi siitä, että puolue on heidän uskollinen ohjaajansa, johtajansa ja opettajansa.

Neuvostoihmiset tuntevat kommunistisen puolueen omakseen. He ovat siihen syvästi kiintyneet ja antavat sille rajattoman kannatuksensa.

95. MISSÄ ON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN VOIMA?

Siinä, että se on aseistunut vallankumouksellisella marxilais-leniniläisellä teorialla. ”Eturivin taistelijan tehtävän voi täyttää vain puolue, jolla on johtonaan edistynein teoria”, näin sanoi puolueen perustaja V. I. Lenin.

Marxilais-leniniläinen teoria, joka selittää yhteiskunnan kehityksen lait, antaa kommunistiselle puolueelle mahdollisuuden tapahtumien kulun tieteelliseen ennakolta näkemiseen, oikean politiikan viitoittamiseen ja noudattamiseen ja tapahtumien kehityksen ohjaamiseen työtätekevien etujen mukaisesti. Marxilais-leniniläinen teoria auttaa puoluetta erehtymättä ohjaamaan neuvostokansaa kommunismiin ja voittamaan kaikki esteet.

Kommunistisen puolueen voima on sen rivien eheydessä, tahdon ja toiminnan yhtenäisyydessä, puolueen jäsenten taidossa sulattaa oma tahtonsa yhteen puolueen tahdon ja toivomusten kanssa. ”Meidän johtomme voima on sen kollektiivisuudessa, yhteenliittyneisyydessä ja rikkomattomassa eheydessä”, on G. M. Malenkov sanonut.

Puolue lujittaa alituisesti yhteyksiään työtätekeviin, kuuntelee heidän ääntään, ymmärtää heidän tarpeensa, eikä ainoastaan opeta työtätekeviä, vaan myös itse oppii heiltä. Sentähden kommunistinen puolue nauttii kansan rajatonta luottamusta. Työtätekevät ovat käytännössä tulleet vakuuttuneiksi siitä, että kommunistinen puolue taistelee kansan onnen puolesta, he uskovat siihen ja kulkevat sen mukana.

Eroittamattomassa yhteydessä kansaan on kommunistisen puolueen voittamattomuuden lähde.

96. MIKÄ ON KRITIIKIN JA ITSEKRITIIKIN MERKITYS?

Sosialistisessa neuvostovaltiossa, jossa työläiset, talonpojat ja sivistyneistö itse ovat maansa isäntiä, vaatii kaikkien työtätekevien etu yhtäläisesti sitä, että heidän laitoksensa ja järjestönsä, tehtaansa ja kollektiivitaloutensa toimivat hyvin ja luovat yhä enemmän aineellisia ja kulttuuriarvoja. Sentähden neuvostoihmiset, niin kommunistit kuin puolueeseen kuulumattomatkin, paljastavat kokouksissaan ja konferensseissaan, Neuvostojen istunnoissa ja lehdissä rohkeasti virastojen ja tuotantolaitosten työssä ilmeneviä epäkohtia, arvostelevat kelvottomia johtohenkilöitä ja suhtautuvat samalla arvostellen omaan työhönsä.

Tätä arvostelevaa suhtautumista valtion työntekijöiden ja Neuvostojen jäsenten toimintaan, työtovereittensa ja omaan työhönsä neuvostoihmiset sanovat kritiikiksi ja itsekritiikiksi.

Kritiikki ja itsekritiikki ovat aina olleet ja ovat tälläkin hetkellä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jokapäiväinen työmetodi. Ja kun SNTLn kommunisteilla ja puolueeseen kuulumattomilla on samat tehtävät ja sama päämäärä — kommunistisen yhteiskunnan rakentaminen — niin tästä puolueen työmetodista on tullut kaikkien neuvostoihmisten toiminnan jokapäiväinen metodi.

Kritiikin ja itsekritiikin merkityksestä neuvostoyhteiskunnassa on J. V. Stalin sanonut: ”Me tahdomme kulkea eteenpäin. Ja juuri sentähden, että me tahdomme kulkea eteenpäin, meidän on asetettava erääksi tärkeimmäksi tehtäväksemme rehellinen ja vallankumouksellinen itsekritiikki. Ilman sitä ei ole liikettä eteenpäin. Ilman sitä ei ole kehitystä.”

Kritiikki ja itsekritiikki ovat SNTLssä muodostuneet suureksi yhteiskunnan kehityksen voimaksi. Työssä ilmenevien epäkohtien rohkea arvostelu saa aikaan sen, että neuvostoihmiset eivät tyydy saavutuksiinsa, eivät tahdo polkea paikallaan, vaan tahtovat kulkea koko ajan eteenpäin, kehittää sosialistista talouttaan. Kritiikki ja itsekritiikki auttavat vetämään miljoonia työtätekeviä mukaan ratkaisemaan valtion tärkeimpiä tehtäviä, ne kehittävät heidän aktiivisuuttaan ja auttavat heitä tuntemaan olevansa maan isäntiä. Käyttäessään

hyväkseen mahdollisuutta työssä ilmenevien epäkohtien avoimeen arvosteluun työtätekevät alkavat ottaa aktiivisesti osaa maan ja sen talouden johtamiseen. Laajojen joukkojen harjoittama valtio-, talous- ja yhteiskunnallisten järjestöjen työssä ilmenevien puutteiden arvostelu on selvänä osoituksena sosialistisen neuvostojärjestelmän todellisesta demokratiasta.

Kritiikin ja itsekritiikin hengessä tapahtuu kommunistisen puolueen, Neuvostojen ja SNTLn työtätekevien kaikkien järjestöjen koko toiminta.

97. MITÄ OVAT SOSIALISTISET KANSAKUNNAT?

SNTL on monikansallinen valtio. Siihen kuuluu yli 60 kansakuntaa, kansallista ryhmää ja kansallisuutta.

Ennen neuvostovaltaa, tsaarinvallan aikana, monia kansallisuuksia vainottiin, niiden kulttuuria ja kieltä halveksittiin. Tsarismin sorron alla eräät pienet kansat kuolivat sukupuuttoon.

Lokakuun vallankumous ja sitä seuranneet sosialistiset uudistukset muuttivat perinpohjin SNTLn kansallisuuksien aseman. Sosialismi toi vapautuksen SNTLn kaikille kansoille ja turvasi niille vapaan kansallisen kehityksen.

Riistäjäluokkien hävittämisen ja sosialistisen järjestelmän voiton tuloksena entisistä kansakunnista kehittyi uusia sosialistisia kansakuntia.

Mikä on ero nykyisten sosialististen kansakuntien ja niiden entisten kansakuntien välillä, joita Venäjällä oli ennen vallankumousta?

Entiset kansakunnat olivat porvarillisia kansakuntia, sillä niiden tärkeimpänä johtavana voimana oli porvaristo ja sen nationalistiset puolueet. Nämä saarnasivat luokkien välistä ”rauhaa” kansakuntiensa sisäisessä elämässä riistäjäluokkien herruuden lujittamiseksi. Ne pyrkivät laajentamaan kansakuntansa alueita anastamalla vieraita kansallisia alueita. Ne kylvivät epäluottamusta ja vihaa toisia kansakuntia kohtaan, sortivat kansallisia vähemmistöjä ja olivat liitossa imperialistien kanssa.

Aivan toisenlaisen kuvan saamme sosialistisista kansakunnista. Näiden kansakuntien tärkeimpänä johtavana voimana on työväenluokka ja sen internationalistinen (kommunistinen) puolue, jotka ovat kaikenlaisen kansallisen sorron vihollisia. Työläisten ja talonpoikien liitto kommunismin voittoon viemiseksi, kansallisuussorron ja nationalismin rippeiden hävittäminen kansakuntien tasa-arvoisuuden ja vapaan kehityksen, kansojen välisen ystävyyden ja internationalismin lujittamiseksi, yhteisrintama kaikkien sorrettujen kansakuntien kanssa taistelussa anastussotia ja imperialismia vastaan — tämä on luonteenomaista sosialistisille kansakunnille.

SNTLn sosialistiset kansakunnat ovat paljoa eheämpiä ja elinkykyisempiä kuin mikään porvarillinen kansakunta. Sosialistiset kansakunnat ovat vapaat porvarillisia kansakuntia raatelevista luokkaristiriidoista, sillä sosialismin vallitessa on riistäjät hävitetty eikä ole toisilleen vihamielisiä luokkia. Kun porvarillisten kansakuntien välisille suhteille ovat luonteenomaisia epäluottamus ja viha, niin sosialististen kansakuntien keskinäisille suhteille ovat luonteenomaisia ystävyys ja yhteistoiminta. Kaikki SNTLn kansat muodostavat yhden yksimielisen perheen. Kansojen ystävyys tekee monikansallisen neuvostovaltion erittäin vankaksi.

SNTLn sosialistiset kansakunnat rakentavat maahansa kommunismia mitä monipuolisimman yhteistoiminnan ja keskinäisavun pohjalla, kaikkien neuvostokansojen talouden ja kulttuurin suunnitelmallisen kehittämisen pohjalla. Sentähden ovat SNTLn kaikki kansakunnat ja kansallisuudet saavuttaneet valtavia menestyksiä poliittisessa, taloudellisessa ja kulttuurikehityksessä.

98. MITÄ ON NEUVOSTOPATRIOTISMI?

Rakkautta kotimaataan, isänmaataan kohtaan ihmiset sanovat patriotismiksi. Patriotismin tunne on ominainen kaikkien kansakuntien työtätekeville. Historia osoittaa, että todellisia patriootteja, isänmaanystäviä, ovat vain työtätekevät luokat: työläiset ja talonpojat sekä edistyksellinen sivistyneistö, sillä he luovat työllään maan kaikki aineelliset ja henkiset rikkaudet.

Neuvostoihmiset ovat innokkaita isänmaan ystäviä. He rakastavat neuvostokotimaataan ja ovat sille uskollisia. Neuvostokansan isänmaanrakkaus puhkesi kukoistukseensa erikoisesti sosialismin voiton tuloksena SNTLssa, riistäjäluokkien ja ihmisen harjoittaman toisen ihmisen riiston hävittämisen jälkeen. Isänmaallinen sota fasistisia hyökkääjiä vastaan osoitti, että neuvostoihmiset ovat aina valmiit taistelemaan viimeiseen veripisaraansa saakka sosialistisen kotimaansa vapauden ja riippumattomuuden puolesta.

Mutta rakkaus kotimaahan ja uhrautuva työ sen mahdin lujittamiseksi eivät vielä ilmaise koko neuvostopatriotismia. Se on uutta, korkeamman tyypin patriotismia. Neuvostoihmiset eivät ole ainoastaan isänmaansa ystäviä, he ovat myös internationalisteja. Ollessaan uskollisia kotimaalleen he kunnioittavat kaikkien kansojen vapautta ja riippumattomuutta, rotuun ja kansallisuuteen katsomatta. Neuvostopatriotismiin sisältyy kaikkien kansakuntien, niin suurten kuin pientenkin, tasa-arvoisuuden tunnustaminen. Sentähden neuvostoihmiset puolustavat aina kansainvälisissä konferensseissa, mm. YK-järjestössä kaikkien kansojen valtiollista suvereenisuutta. Heille on hyökkäyspolitiikka ja kansallisen suvereenisuuden tukahduttamispolitiikka täysin vierasta ja vastenmielistä.

J. V. Stalin luonnehti seuraavin sanoin neuvostopatriotismin erikoisuutta:

”Neuvostopatriotismin voima on siinä, etteivät sen perustana ole rotu- tai nationalistiset ennakkoluulot, vaan kansan syvä uskollisuus ja alttius neuvostosynnyinmaalle, maamme kaikkien kansakuntien työtätekevien veljellinen ystävyys. Neuvostopatriotismissa soveltuvat harmoonisesti yhteen Neuvostoliiton kansojen kansalliset perinteet ja kaikkien työtätekevien yhteiset elinedut. Neuvostopatriotismi ei erota vaan päinvastoin yhdistää maamme kaikki kansakunnat ja kansallisuudet yhtenäiseksi veljesperheeksi. Siinä ovat nähtävissä Neuvostoliiton kansojen järkkymättömän ja yhä lujittuvan ystävyyden perusteet. Samaan aikaan Neuvostoliiton kansat kunnioittavat vieraiden maiden kansojen oikeuksia ja riippumattomuutta ja ovat aina osoittaneet olevansa valmiit elämään rauhassa ja ystävyydessä naapurimaiden kanssa.” (J. Stalin: ”Neuvostoliiton Suuresta isänmaallisesta sodasta”, sivut 155–156 suom.).

Tällainen on neuvostopatriotismin olemus.

99. MITÄ ON KOMMUNISMI?

Neuvostoihmiset ovat saaneet rakennetuksi sosialismin ja rakentavat nyt kommunistista yhteiskuntaa.

Mitä on kommunismi? Missä suhteessa se eroaa sosialismista?

Tieteellisen kommunismin perustajien Marxin ja Engelsin opin mukaan, jota Lenin ja Stalin ovat monipuolisesti kehittäneet, ovat sosialismi ja kommunismi kaksi vaihetta saman yhteiskuntajärjestelmän, kommunistisen yhteiskunnan kehityksessä.

Sosialismi on kommunistisen yhteiskunnan ensimmäinen (alempi) vaihe ja kommunismi toinen (korkeampi) vaihe.

Sosialismilla ja kommunismilla on paljon yhteistä, mutta samalla niiden välillä on eroavaisuuttakin.

Mikä on yhteistä sosialismille ja kommunismille?

Sekä sosialismin että kommunismin vallitessa yhteiskunnan taloudellisena perustana on tuotannonvälineiden yhteiskunnallinen omistus ja yhtenäinen sosialistinen talousjärjestelmä.

Ei sosialismin eikä kommunismin vallitessa ole yhteiskunnallista sortoa — ei ole riistäjäluokkia, ei ihmisen harjoittamaa toisen ihmisen riistoa eikä kansallisuussortoa.

Sekä sosialismin että kommunismin vallitessa kansantaloutta kehitetään suunnitelman pohjalla, ei ole talouspulia, työttömyyttä eikä joukkojen köyhyyttä.

Sekä sosialismin että kommunismin vallitessa on kaikilla yhtäläinen velvollisuus tehdä työtä kykyjensä mukaan.

Sekä sosialismin että kommunismin vallitessa on taloudellisena peruslakina koko yhteiskunnan alituisesti kasvavien aineellisten ja kulttuuritarpeiden mahdollisimman täydellinen tyydyttäminen tuotannon herkeämättömän kasvun ja kehittämisen avulla korkeimman tekniikan pohjalla.

Mikä on ero kommunismin ja sosialismin välillä?

Sosialistinen yhteiskunta avaa täyden liikkuma-alan tuotantovoimien kehitykselle. Sosialistisen tuotannon taso tekee yhteiskunnalle mahdolliseksi seuraavan periaatteen toteuttamisen: ”Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan”. Tämä merkitsee, että tuotteiden jako suoritetaan työntekijäin työn määrän ja laadun mukaan.

Kommunistisessa yhteiskunnassa saavutetaan verrattomasti korkeampi tuotantovoimien kehityksen taso kuin sosialismin vallitessa. Kansantalous tulee kehittymään tavattoman korkean tekniikan pohjalla. Tuotantoprosessit koneellistetaan ja automatisoidaan monipuolisesti. Ihmiset käyttävät runsain mitoin kaikkia energialähteitä.

Yhteiskunnan tuotantovoimat tulevat olemaan niin pitkälle kehittyneet, että ne turvaavat kulutusesineiden, kaikkien aineellisten hyödykkeiden ja kulttuuriarvojen yltäkylläisyyden. Tuotteiden yltäkylläisyys puolestaan tekee mahdolliseksi kommunistisen yhteiskunnan jäsenten kaikkien tarpeiden tyydyttämisen. Tästä johtuen tulee yhteiskunnan elämän johtavana periaatteena kommunismin vallitessa olemaan: ”Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan”.

Tietämättömät ihmiset ja kommunismin viholliset väittävät, että kommunismin vallitessa kaikki ihmiset alistetaan muka samaan kaavaan maun ja tarpeiden suhteen. Se on kommunismin parjaamista, sillä ihmisten maku ja tarpeet eivät ole eivätkä voi olla enempää laatuun kuin määräänkään nähden samanlaiset sosialismin eikä kommunisminkaan kaudella.

Kommunismin vallitessa ihmisten kaikki tarpeet tulevat monipuolisesti ja täydellisesti tyydytetyiksi.

Sosialismin vallitessa on vielä jäljellä työtätekeviä luokkia: työläiset, talonpojat ja sivistyneistö, joiden välillä on vielä olemassa eroa. Kommunismin vallitessa ei tule olemaan luokkaeroavaisuuksia, ja koko kansa on yhtenäisen luokattoman kommunistisen yhteiskunnan uurastajia.

Sosialismin vallitessa on vielä olemassa ero kaupungin ja maaseudun välillä. Kommunismin vallitessa ei kaupungin ja maaseudun, so. teollisuuden ja maatalouden välillä tule olemaan oleellista eroa. Sosialismin vallitessa on olemassa kaksi yhteiskunnallisen omistuksen muotoa: valtion (koko kansan) omistus sekä kollektiivitaloudellis-osuuskunnallinen omistus. Kommunismin vallitessa tulee olemaan vain yksi omistuksen muoto, koko kansan omaisuus.

Sosialismin vallitessa on olemassa oleellinen ero henkisen ja ruumiillisen työn välillä sen johdosta, ettei työläisten ja talonpoikien kulttuuri- ja teknillinen taso ole vielä riittävän korkea. Kommunismin vallitessa tämä ero häviää, sillä kaikkien työtätekevien kulttuuri- ja teknillinen taso kohoaa insinöörien ja teknikoiden tasolle.

Sosialismin vallitessa on yhteiskunnan joidenkin jäsenten tietoisuudessa vielä kapitalismin jätteitä (välinpitämätön suhtautuminen työhön, halu saada yhteiskunnalta enemmän, mutta antaa sille vähemmän yms.). Kommunismin vallitessa kaikki kapitalismin jätteet häviävät. Työ lakkaa kommunismin vallitessa olemasta vain elinkeino ja muuttuu ihmisen ensimmäiseksi elämäntarpeeksi.

Tällaiset ovat kommunismin peruspiirteet.

100. MITKÄ OVAT PERUSEHDOT SOSIALISMISTA KOMMUNISMIIN SIIRTYMISELLE SNTL:ssa?

Ehdot siirtymiselle SNTLssa jo vallitsevasta sosialismin taloudesta toiseen, korkeampaan talouteen, kommunismin talouteen, määritteli J. V. Stalin teoksessaan ”Sosialismin taloudellisia ongelmia Neuvostoliitossa”, joka julkaistiin lokakuussa 1952. Nämä ehdot ovat seuraavat.

Ensimmäiseksi. On turvattava kestävästi koko yhteiskunnallisen tuotannon ja ennen kaikkea tuotannonvälinetuotannon herkeämätön kasvu.

Juuri näin kehitetäänkin SNTLn koko taloutta. Yksin vuosien 1950–1952 kuluessa sen konerakennusteollisuus loi noin 1.600 uudentyyppistä konetta. Tuotantoprosessien täydellinen koneellistaminen ja automatisoiminen valtavissa mittasuhteissa säästää ja helpottaa neuvostoihmisten työtä. SNTLssa jo käynnissä tai rakenteilla olevat automaattiset tehtaat ovat kommunismin tekniikan enteitä. Maahan rakennettavat mahtavat vesivoimalaitokset (kts. 18. kysymys) ovat tärkeitä renkaita kommunismin tuotannollisen perustan luomisessa.

Sosialistinen tuotanto kehittyy herkeämättä nousevaa linjaa. Tämän tuotannon alinomaisen laajentamisen ja kehittämisen perustana on neuvostokansan hyvinvoinnin järjestelmällinen kohottaminen, sen aineellisten ja kulttuuritarpeiden alituinen kasvu.

On siis saavutettava sellainen aineellisten hyödykkeiden ja kulttuuriarvojen yltäkylläisyys, joka tyydyttää täydellisesti yhteiskunnan kaikki tarpeet.

Toiseksi, sosialismista kommunismiin siirtymiseksi on kohotettava kollektiivitaloudellinen omistus (ryhmäomistus) korkeimman ja johtavan omistusmuodon, koko kansan omistuksen tasolle (kts. 13. kysymys). Tämä merkitsee, että sosialistisen tuotannon kahden perusmuodon (koko kansan tuotannon ja kollektiivitaloudellisen tuotannon) tilalle ilmestyy yhtenäinen kaikki-käsittävä tuotanto ainoastaan koko kansan omistuksen pohjalla.

Tällainen yhteiskunnallis-taloudellinen uudistus tulee tapahtumaan niin, että SNTLssa nykyisin vallitseva tavaran kiertokulku vähitellen vaihtuu teollisuuden ja maatalouden väliseksi tuotteiden vaihdon järjestelmäksi. Tuotteiden vaihdon — tämän korkeamman ja yhteiskunnalle edullisemman taloudellisen kiertokulun muodon — alut ovat jo olemassa SNTLssa. Ne kollektiivitaloudet, joilla on valtion kanssa solmitut sopimukset tuotteiden vaihdosta, saavat verrattoman paljon enemmän etuja kuin ne, joilla ei ole tällaisia sopimuksia. Jotta tuotteiden vaihto kehittyisi kaikkialle ulottuvaksi taloudelliseksi järjestelmäksi, on kaupungeista maaseudulle luovutettavien teollisuustuotteiden määrää lisättävä valtavasti.

Tuotteiden vaihdon käytäntöönottaminen koko kansantalouden puitteissa tekee mahdolliseksi kollektiivitalouksien tuotteiden sisällyttämisen koko kansan käsittävään suunnittelujärjestelmään. Silloin voi keskusvalta tai jokin muu taloudellinen keskus hoitaa kaikki yhteiskunnan tuotantolaitosten valmistamat tuotteet ja jakaa ne yhteiskunnan etujen mukaisesti ilman markkinoita ja rahaa, joita ei enää tulla tarvitsemaan.

Kolmanneksi. Erittäin tärkeä ehto kommunismiin siirtymiselle on sellainen kulttuurin kasvu, että se turvaa yhteiskunnan kaikille jäsenille heidän fyysillisten ja henkisten kykyjensä monipuolisen kehittymisen. Yhteiskunnan jäsenillä täytyy olla mahdollisuus riittävän sivistyksen saamiseen, jotta heistä voi tulla yhteiskuntaa kehittäviä aktiivisia toimihenkilöitä, jotta heillä on mahdollisuus valita vapaasti ammattinsa eikä pysyä vallitsevan työnjaon tähden koko elämäkseen kahlehdittuina johonkin yhteen ammattiin.

Monipuolisen sivistyksen saamiseksi tulee yhteiskunnan jäsenillä olla riittävästi vapaata aikaa. Ja se vaatii tuntuvia muutoksia nykyisiin työehtoihin. Ennen kaikkea on lyhennettävä työpäivää vähintään 6-tuntiseksi ja myöhemmin jopa 5-tuntiseksi. Edelleen on parannettava perinpohjin asunto-oloja ja kohotettava työläisten ja virkailijain reaalipalkka vähintään kaksinkertaiseksi, ellei enemmänkin.

Suurenmoiset saavutukset neuvostokansan kulttuurin kehittämisessä tekivät Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen XIX edustajakokoukselle (lokakuussa 1952) mahdolliseksi laajan ohjelman hyväksymisen yhteiskunnan jatkuvaa kulttuurikasvatusta silmälläpitäen. Tätä kansan kulttuurin kohottamisohjelmaa täytetään maassa nyt menestyksellisesti.

Tällaiset ovat kolme perusehtoa kommunismiin siirtymiselle. Vasta kaikkien näiden ennakkoehtojen täyttämisen jälkeen voidaan toivoa, että työ muuttuu yhteiskunnan silmissä elämän ylläpitämiskeinosta ensimmäiseksi elämäntarpeeksi. Vasta kaikkien näiden ennakkoehtojen täyttämisen jälkeen voidaan siirtyä sosialismin kauden määritelmästä ”kultakin kykyjensä mukaan, kullekin työnsä mukaan” kommunismin kauden määritelmään ”kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan”.